Islamin opetus Pro gradu -tutkielma: Islamin opetus kouluissa – oppilaiden puheenvuoro

Islam on suomalainen kouluaine. Sen opetus on kuitenkin alkanut vasta 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä islamiin osallistuu jo paljon oppilaita. Se on suurin niin kutsuttu pienryhmäinen uskonto eli muu kuin evankelis-luterilainen tai ortodoksinen uskonto Suomessa. Islamin opetukseen osallistuvat oppilaat ovat hyvin monipuolinen joukko. Oppilaat ovat lähtöisin monista eri maista ja kannattavat islamin eri suuntauksia. Oppilaat pitävät islamin opetusta koulun tehtävänä ja nauttivat oppitunneista. Heidän mielestään oppiaineessa on kuitenkin myös kehittämisen varaa.

Pro gradu-tutkielmani tavoitteena oli tarkastella yläkoulun islamin opetusta aineeseen osallistuvien oppilaiden näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 24 7.-9.-luokkalaista oppilasta Espoosta ja Vantaalta. Tutkimuksen aineisto kerättiin keväällä 2008 kyselykaavakkeilla, teemahaastatteluilla ja havainnoimalla islamin oppitunteja.

Työtavat ja opetusmateriaali oppilaiden mukaan kohdallaan

Oppilaiden mukaan islamin opetusmateriaali ja työtavat ovat hyviä. Tunneilla eniten käytetty materiaali ovat opetusmonisteet. Lisäksi oppilaiden mukaan tunneilla käytetään esimerkiksi internetiä. Oppilaat toivovat kuitenkin itselleen kunnollisia oppikirjoja, joista olisi helpompi kerrata kokeisiin. Opetus oli paikoin oppilaiden mielestä turhaa papereiden pyörittelyä.

Islamin tunneilla käytettävät opetusmenetelmät ovat oppilaiden mukaan opettajajohtoisia ja niitä pidetään hyvinä. Islamin tunneilla käytetään opetuksessa suomen kieltä. Tunneilla puhutaan myös arabiaa, somalin kieltä ja englantia. Opettaja on äänessä suurimman osan islamin tunneista, eikä uskontotunneille sopivaa pohdintaa ole oppilaiden mukaan juuri ollenkaan.

Islam aineena mukava ja mielenkiintoinen

Islamin oppitunneilla on oppilaiden mukaan hyvä tunnelma. Oppitunneille on mukava tulla ja niitä odotettiin innolla. Työrauha on oppilaiden mukaan hyvä, minkä oppilaat liittävät hyvään opettajaan ja pieniin opetusryhmiin. Islam on kouluaineena islamin opiskelijoiden mukaan hyvin tärkeä, mutta rento. Oppilaat pitävät islamia myös melko helppona aineena. Oppilaiden suhtautuminen islamiin oppiaineena on kaiken kaikkiaan hyvin myönteistä.

Oppilaat pitivät islamin opiskelusta, sillä se on heille tuttua. Monet muut oppiaineet ovat varsinkin maahanmuuttajataustaisille oppilaille hankalia esimerkiksi kielen takia. Oppilaiden mukaan islam on lähellä historian tai muun reaaliaineen opetusta. Myös oman kielen opetus muistuttaa islamin opetusta. Tämä johtunee siitä, että islamin opettajat saattavat opettaa myös jotain vierasta kieltä.

Kehittämiskohteita islamissa oppilaiden mukaan oli kuitenkin melkoisesti

Oppilaiden mukaan islamin opetuksesta löytyy myös kehitettävää. Eniten oppilaat toivovat parannusta islamin opetuksen käytännön järjestelyihin. Islamin tunnit aiheuttavat oppilaille pitkiä päiviä ja joskus hyppytunteja. Lisäksi oppilaiden mukaan opetusmuutoksista on mahdotonta saada tietoa. Joskus oppilaat ovat saattaneet odottaa opettajaa pitkiäkin aikoja, eikä koulussa ole tiedetty saapuuko opettaja pitämään tuntia vai ei. Tämän oppilaat kokevat hyvin turhauttavana.

Islamin ryhmissä on oppilaita yleensä monelta eri luokka-asteelta. Heterogeenisissa opetusryhmissä eivät kaikki oppilaat viihtyneet. Oppilaat myös toivoivat vaihtelua opetuksen sisältöön. Aineessa saatetaan kerrata tiettyjä aiheita vuodesta toiseen. Opetuksen sisällöllinen toisto johtuu luultavasti siitä, ettei opetussuunnitelmia ole helppo seurata, sillä oppilaat ovat eri-ikäisiä. Toisaalta jotkut oppilaat pitivät siitä, että tunneilla on oppilaita eri luokilta.

Suomen uskonnonopetusmalli islamia opiskelevien mukaan toimiva

Suomessa uskonnon opetus järjestetään perusopetuslain mukaan oppilaiden enemmistön uskonnon mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa evankelis-luterilaisen uskontoa. Lain mukaan myös muihin uskontokuntiin kuuluvilla oppilailla on tietyin rajoituksin oikeus saada oman uskontonsa opetusta. Oppilaita, jotka kuuluvat esimerkiksi islamilaiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan tulee olla kunnan alueella vähintään kolme. Lisäksi oppilaiden vanhempien tulee vaatia oman uskonnon opetusta.

Islamia opiskelevat oppilaat pitävät oman uskonnon opetusmallia toimivana ratkaisuna. Vain muutaman oppilaan mukaan uskonnonopetus voitaisiin järjestään toisin. Oppilaiden mielestä jokaisella oppilaalla tulee olla oikeus oppia omaa uskontoaan. Kaikki tutkimukseen osallistuneet oppilaat pitävät koulun antamaa islamin opetusta tärkeänä.

Islamia verrattiin haastatteluissa usein evankelis-luterilaiseen uskonnonopetukseen. Jos evankelis-luterilaiset oppilaat opiskelevat uskontoa, tulee muillakin olla yhtenäinen oikeus ja velvollisuus saada oman uskontonsa opetusta koulussa.

Koraanikoulun antama islamin opetus erilaista kuin kouluissa tapahtuva

Koraanikoulun antama islamin opetus eroaa oppilaiden mukaan koulun antamasta opetuksesta. Koraanikoulussa opetellaan ja luetaan enemmän Koraania ja arabian kieltä, ja opetus on enemmän uskonnon harjoittamisen liittyvää. Koulun opetus on oppilaiden mukaan islamin perusasioiden opettamista. Oppilaat pitävät tärkeänä, että opetusta järjestetään molemmissa paikoissa, sillä opetuksen sisällöt ovat erilaisia.

Islamia opiskelevat oppilaat ovat siis tyytyväisiä ja motivoituneita opiskelemaan islamia myös kouluissa, vaikka käytännön järjestelyissä onkin puutteita. Koulujen antama islamin opetus tukee oppilaiden identiteetin kehittymistä ja kasvua suomalaisiksi muslimeiksi.

 

Kirjoittaja Leena Maijala on TM, jonka uskontotieteen alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Islamin opetus peruskoulun yläluokilla. Oppilaiden puheenvuoro.” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa lokakuussa 2008.

 

Kirjallisuutta

Uskonnonvapauslaki 453/2003.

Perusopetuslaki 628/1998.

Uskonnonvapauslaki 267/1922.

Sakaranaho, Tuula & Jamisto, Annukka (toim.) Monikulttuurisuus ja uudistuva katsomusaineiden opetus. Helsinki, 2007.

Islamin uskonnon opetussuunnitelman perusteet peruskouluun ja lukioon. Opetushallituksen päätös 3/430/1995.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus.

Perusopetuksen muiden uskontojen opetussuunnitelman perusteet 2006. Helsinki: Opetushallitus.

Otterbeck, Jonas: Islam, muslimer och den svenska skolan. Lund, 2000.

Pyysiäinen, Markku: Yksi oppiaine, seitsemän opetussuunnitelmaa. Peruskoulun ja lukion opetushallituksen 1990-luvulla vahvistamien uskonnon opetussuunnitelmien tunnustuksellinen luonne. Helsinki, 2000.

Sakaranaho, Tuula: Religious freedom, multiculturalism, Islam: cross-reading Finland and Ireland.  Leiden & Boston, 2006.

Salonen, Alina: Peruskoululaisten näkemyksiä koulusta ja elämästä. Opetushallituksen moniste. 12/1995. Helsinki, 1995.

Schreiner, Peter (ed.) Religious Education in Europe. A collection of basic information about RE in European countries. Münster, 2000.

Seppo, Juha: Uskonnonvapaus 2000-luvun Suomessa. Helsinki, 2003.

Talib, Mirja-Tytti: Monikulttuurinen koulu. Haaste ja mahdollisuus. Helsinki, 2002.

Uittamo, Marita: Uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksesta Espoossa. Nykytilakartoitus opetusjärjestelyistä ja ongelmista. Kehittämisajatuksia. Espoo, 2001.