Pro gradu -tutkielma: Voidaanko Psalttarista löytää jälkiä muinaisseemiläisestä merenjumalasta?
Pro gradu -työn aiheena on Psalmien kirjan meren suhde muinaisen Ugaritin kaupungin teksteistä tunnettuun merenjumalaan tai antropomorfiseen mereen, Jammuun. Tutkielmassa selvitetään, voiko Vanhan testamentin psalmiteksteissä esiintyvän meren yhteydestä löytää etymologisen yhteyden lisäksi varsinaisia jäänteitä tästä Baalin usein hirviömäiseksi kuvatusta vastustajasta.
Tutkielmassa tarkastellaan meren antropomorfista esittämistä psalmeissa. Monet meri-sanaan liitetyt verbit inhimillistävät luonnonilmiötä, mutta monet antropomorfismit toimivat myös yksinkertaisesti kielikuvina. Osalla psalmeista saattaa olla temaattisia yhteyksiä Ugaritin teksteihin, mutta täysin vastaavia tekstikohtia ei kuitenkaan löydy.
Työssä tarkastellaan lisäksi sitä, miten psalmien meri liittyy muinaisitämaiseen konfliktimyyttiin. Tässä yhteydessä käsitellään mm. sūfin meren eli Kaislameren tematiikkaa. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös muita meren yhteydessä esiintyviä hirviötä, kuten Leviatania. Näistä osa liittyy myrskynjumalan ja antropomorfisen meren kamppailuun, osa luojajumalan ja kaaoshirviön taisteluun. Traditiot ovat kuitenkin vaikeasti eroteltavissa, sillä ne sekoittuivat jo ennen päätymistään hepreankielisten psalmien teksteihin. Lopuksi tarkastellaan, miten meren ja joen esiintyminen paralleelisissa psalmisäkeissä liittyy muinaisseemiläiseen kuningasideologiaan.
Psalmien teksteistä voidaan löytää jäänteitä länsiseemiläisestä merenjumalasta, mutta vain jäänteitä. Suorien sitaattilainojen puute voi johtua tahallisesta muuntelusta. Selkein yhtymäkohta Ugaritin teksteihin löytyy psalmeista, joissa meri mainitaan Leviatanin yhteydessä. Psalmien muinaiset sepittäjät ovat niitä muotoillessaan saattaneet käyttää hyväksi länsiseemiläisen myyttisen runouden perinnettä.
Ugaritin myyttinen runous auttaa ymmärtämään psalmeja
Psalmirunoudella on monia yhtymäkohtia muinaisen Lähi-idän myyttisiä ja mytologisia aiheita käsittelevään runouteen. Tähän kuuluvat myös Ugaritista löydetyt Baal-tekstit. Ugaritin tekstien tutkimuksella ja psalmitutkimuksella on pitkä yhteinen historia. Heprean merta tarkoittava sana ”jam” esiintyy psalmeissa paitsi luonnollisessa merkityksessään, mahdollisesti sitä vastaavan ugaritinkielen ym-sanan tavoin myös myyttisenä elementtinä. Eräs tapa käsitellä paralleelisen (rinnakkaisen) aineiston muodostamaa ongelmaa on ollut mytologisen ja persoonallisen aineksen poistaminen myyttiteksteistä. Kysymys Ugaritin tekstien ja psalmien suhteesta on elänyt tutkimuksessa aina siitä lähtien, kun Jammun ja Baalin taistelusta päästiin ensi kertaa Ugaritin uudelleenlöytymisen jälkeen v. 1928 jälleen lukemaan.
Heprealainen runous perustuu samalle länsiseemiläisen runouden perinteelle kuin Ugaritin tekstit. Mytologisten jäänteiden voisi siten olettaa kuuluneen psalmien muinaisimpiin kerrostumiin. Mahdolliset jäänteet edustavat kuitenkin yhteisen länsiseemiläisen kulttuuriperimän heprealaisia muotoja. Tämän länsiseemiläisen runouden yhteisiin piirteisiin kuuluivat mm. runollinen parallelismi ja yhdessä toistuvat sanaparit sekä muistumat mytologisista aiheista, kuten meren ja myrskynjumalan kamppailusta.
Psalmien toimittaminen tapahtui ilmeisesti useassa vaiheessa. Qumranin todistusaineiston perusteella voidaan päätellä, että toimitustyö tehtiin myös varsin pitkän ajan kuluessa. Sen vuoksi on tärkeää erottaa tekstien varhaiset sepittäjät niiden myöhemmistä vakiinnuttajista, varsinkin yritettäessä selvittää missä määrin Ugaritin jumaluus oli osa psalmikirjoittajien käsitteellistä maailmaa. Tällainen myyttinen hahmo ei välttämättä ollut psalmien kirjoittajille merkityksellinen, mutta heistä varhaisimmat olivat luultavasti tietoisia nimen ainakin jonkinasteisesta mytologisesta kaiusta.
Mistä kertoo meren esittäminen ihmisen kaltaisena?
Mereen on eräissä psalmisäkeissä liitetty antropomorfisia elementtejä. Tietyt psalmikohdissa käytetyt verbit vaikuttavat inhimillistävän luonnonilmiötä. Ne eivät kuitenkaan kaikki välttämättä viittaa Ugaritista tunnettuun antropomorfiseen merenjumala Jammuun, vaan useat niistä toimivat yksinkertaisesti kielikuvan tasolla. Meren kerrotaan psalmeissa pakenevan ja jokien taputtavan käsiään, minkä liittyminen jonkinlaiseen mytologiseen aiheeseen on mahdollista. Luonnollista selitystä näille kielikuville on vaikea löytää.
Myös meren kurissa pitäminen saattaa liittyä muinaisitämaiseen taisteluaiheeseen, mutta tämä kielikuva saattaa johtua myös meren fyysisestä luonteesta. Toisaalta esimerkiksi negatiivisilla määreillä, kuten meren ymmärtämisellä ylpeäksi tai kerskaavaksi on yhtymäkohta länsiseemiläiseen konfliktimyyttiin. Näillä psalmikohdilla on Ugaritin teksteihin kuitenkin korkeintaan temaattisia yhtymäkohtia, sillä varsinaisia paralleelisia tekstikohtia ei löydy.
Kaislamerellä on myös myyttisiä ulottuvuuksia
Kaislamerellä on useimmiten viitattu maantieteelliseen paikkaan, joko Punaiseen mereen tai muuhun vesialueeseen Egyptin ja Palestiinan rajamailla. Kaislamereksi termi on käännetty kaislaa tarkoittavan egyptiläisen sanan ”twf(y)” perusteella. Heprean sana ”sūf” tarkoittaneekin kaislaa. Paikoin sillä on viitattu Punaiseen mereen, vaikka väri ei kuulu sanan merkityskenttään. Vokalisoituna ”sōf” se tarkoittaa ”loppua”. Siksi on ehdotettu, että heprean Kaislamerta tarkoittanut termi olisi joskus tarkoittanut ”maailman lopussa sijaitsevaa merta” ja liittynyt luomismytologiseen ajatteluun. Tämä muistuttaa Ugaritin kosmologiasta.
Termille onkin ehdotettu käännösvaihtoehdoksi ”lopun merta”, koska kaoottinen meri olisi muinaisille ihmisille merkinnyt symbolisesti ”maailman loppua”. Egyptiläiset tuhonnut meri yhdistettiin alkumeren ideaan ja tämän vesimassan halkaisu heijasti kaaoshirviön halkaisemista. Siinä luonnolliset, historialliset ja myyttiset teemat yhdistyivät ja sekoittuivat tavalla, mistä tradition lainaussuuntia on vaikea erotella. Myyttinen meri olisi myöhemmin rationalisoitu historiallisen kertomuksen käyttöön. On mahdollista, että varhaisimmassa myyttitraditiossa termillä ei olisi viitattu mihinkään fyysiseen paikkaan, vaan kyseessä olisi kaaoskamppailuun viittaava kielenkäyttö. ”Jam sūf” olisi alun perin ollut puhtaasti mytologinen tai symbolinen termi.
Merellä on yhteys länsiseemiläiseen taistelumyyttiin
Taisteluaiheen jäänteitä löytyy meren yhteydestä erilaisista meren halkaisemiseen viittaavista psalmisäkeistä ja erinäisten jumalaa vastustavien merihirviöiden läsnäolosta, sekä mytologisena pidetystä ”suurten vetten” traditiosta. Näistä toiset liittyvät myrskynjumalan ja antropomorfisen meren taisteluun, toiset taas järjestystä ylläpitävän jumalkuninkaan ja kaaoshirviön kamppailuun. Jälkimmäinen pääasiassa Mesopotamiasta tavattu kertomustyyppi vaikuttaisi psalmeissa sekoittuneen varhaiseen Mooses-traditioon, joka liittyy mereen monin paikoin. Useassa psalmissa viitataan meren tai vesimassan halkaisuun, mikä ei Ugaritin teksteissä liity Baalin ja Jammun kamppailuun.
Erilaisten perinteiden välisiä rajaviivoja ja vaikutussuuntia on kuitenkin vaikea erottaa toisistaan, sillä traditioiden välillä esiintyi vaihtoa jo kauan ennen niiden päätymistä hepreankielisten psalmien jakeisiin. Myyttiperinteet sekoittuivat aikojen saatossa ja niiden jälkiä on vaikea seurata sortumatta lähteiden ylitulkintaan. On mahdollista, että jäljet länsiseemiläisen taistelumyytin perinteestä Psalmien kirjassa olisi välittynyt Ugaritissa säilyneen muinoin yleisen seemiläisen perinteen kautta. Jammu-nimellä tällaisten myyttien vastustaja tunnetaan nykytietämyksellä vain Ugaritista.
Psalmeissa esiintyvät merihirviöt muistuttavat Ugaritin teksteistä
Selkein yhtymäkohta Ugaritin teksteihin voidaan löytää psalmeista, joissa esiintyy Ugaritin Lotaniin yhdistetty monipäinen Leviatan merihirviö. Näissäkään tekstuaalinen parallelismi ei ole täydellinen, vaikka juuri Leviatanin mainitsevia psalmikohtia kutsutaan tutkimuksessa usein Ugaritin teksteille paralleelisiksi. Parallelismi saattaa toimia kielikuvan tasolla, mutta varsinainen runollinen parallelismi on puutteellinen. Monien psalmien yhteydestä löytyy muutaman sanan tai termin yhteneväisyys Ugaritin teksteihin, mutta varsinaisia säeparalleeleja on meri-sanan yhteydestä mahdoton löytää.
Kamppailuaiheeseen on psalmien tutkimuksessa yhdistetty myös muita myyttisiä hirviöitä, kuten mesopotamialaiseen Tiamatiin yhdistetty Syvyys, Rahab, Tanninin ja käärme. Näitä ei Ugaritissa kuitenkaan varsinaisesti samasteta Jammuun. Näiden sekä Baalin että jumalatar Anatin surmaamien hirviöiden nimiä löytyy useista psalmisäkeistä. Ne saattavat liittyä jonkinlaiseen listaan, missä myrskynjumala tai soturijumala luettelee voittamiaan vihollisia. Tällaisten listojen esiintyminen länsiseemiläisen runouden parissa antaisi kuitenkin syyn epäillä, että muiden hirviöiden yhteydessä heprean meri-sana saattaisi fyysisen meren sijasta viitata myyttiseen antropomorfiseen hirviö-mereen.
Miten meri liittyy muinaisseemiläiseen kuningasideologiaan?
Baal-syklin tekstit on tutkimuksessa yhdistetty Ugaritin kuningasinstituutioon. Meri ja joki -sanojen parallelismi Ugaritin teksteissä liittyy Jammu-jumalaan, sillä ”tuomari Joki” oli ”valtias Meren” paralleelinen jumalallinen nimi. Meri ja joki esiintyvät paralleelisina termeinä myös useassa psalmissa. Ugaritin tekstien tarjoama tausta psalmijakeille on usein huomioitu tutkimuskirjallisuudessa, vaikka niitä ei pidetäkään suoraan verrannollisina Ugaritin mytologisille hahmoille. Psalmeissa sanapari ei eksplisiittisesti liity jumaluuksiin, vaan kuninkuuteen. On kuitenkin mahdollista, että Baalin ja meren välisen taistelun tematiikka on kuninkuusideologian taustalla.
Marista löydetyssä kirjeessä kuningas Zimri-Limille myrskynjumala Adad ilmoittaa antaneensa tälle valtaistuimelle nousun kunniaksi ne aseet, joilla surmasi meren. Täten ilmeisesti valjastettiin myyttinen tarina Marin monarkian tueksi. Tällainen poliittinen käyttö oli Baalin palvonnan keskiössä, sillä kaupungin kuningasdynastia piti Baalia jumalallisena suojelijanaan. Baal-sykli luotiin viime kädessä sen kuningasdynastian puolesta ajamien arvojen vuoksi. On mahdollista, että myrskynjumalan ja meren taistelu oli muiden seemiläisten kulttuurien tavoin myös Jerusalemin kuninkuusideologian taustalla.
Pro gradu on luettavissa kokonaisuudessaan Helsingin yliopiston e-thesis-verkkopalvelussa.
Kirjoittaja Joanna Töyräänvuori on teologian kandidaatti, jonka Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”’Mikä sinun on, meri? Miksi pakenet?’ – Ugaritin Jammu ja meri Psalmien kirjassa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2008.
Lähteitä ja kirjallisuutta:
Avishur, Yitzhak: Studies in Hebrew and Ugaritic Psalms. Publications of the Perry Foundation for Biblical Research. Jerusalem, 1994.
Day, John: God’s conflict with the dragon and the sea: Echoes of a Canaanite myth in the Old Testament. Cambridge University Press. Cambridge, 1985.
De Langhe, R.: Myth, Ritual, and Kingship in the Ras Shamra Tablets. Myth, Ritual, and Kingship. Clarendon Press. 122-148. Oxford, 1958.
Elliger, K. & Rudolph, W. et al. (toim.): Biblia Hebraica Stuttgartensia. Deutsche belgesellschaft, 1997.
Kloos, Carola: Yhwh’s Combat with the Sea: A Canaanite Tradition in the Religion of Ancient Israel. Brill. Leiden, 1986.
Loretz, Oswald: Ugarit und die Bibel: Kanaanäische Götter und Religion im Alten Testament: Wissenschaftliche Buchgesellschaft. Darmstadt, 1990.
Manfred Dietrich & Oswald Loretz & Joaquín Sanmartin (toim.): The Cuneiform Alphabetic Texts from Ugarit, Ras ibn Hani and Other Places (KTU: second, enlarged edition). Ugarit-Verlag. Münster, 1995.
Pardee, Dennis: Ritual and Cult at Ugarit. SBL vol 10. Brill. Leiden, 2002.
Parker, Simon B. (toim.): Ugaritic Narrative Poetry. Scholars Press. Atlanta, GA, 1997.
Ringgren, Helmer: yam. Theological Dictionary of the Old Testament, Vol. VI. 87-98. Eerdmans. Grand Rapids, MI, 1990.
Smith, Mark: Ugaritic Studies and Israelite Religion: A Retrospective View. Near Eastern Archaeology 65. 17-23. 2002.
Wakeman, Mary: God’s Battle with the Monster: A Study in Biblical Imagery. Brill. Leiden, 1973.
Wyatt, Nick: ”There’s Such Divinity Doth Hedge a King” – Selected essays of Nicholas Wyatt on Royal Ideology in Ugaritic and Old Testament Literature. Ashgate Publishing, Ltd. Aldershot, 2005.