Pro gradu -tutkielma: Juudas -Juudaksen evankeliumin lempiopetuslapsi?

Viimeisen kahden vuoden aikana Juudaksen evankeliumi on ollut polttava aihe, erityisesti sen kuva Juudaksesta. Kriittisen tekstiedition julkaisseiden tutkijoiden mukaan kuva Juudaksesta on tekstissä hyvinkin positiivinen. Toisenlaista näkemystä edustaa mm. tutkija April DeConick. Hänen mukaansa Juudaksen evankeliumi olisi parodia ja evankeliumin Juudas-kuva synkimmistä synkin.

Pro gradu -tutkielmassani olen käynyt keskustelua erityisesti professori DeConickin Juudaksen evankeliumin Juudaksen oppilaskuvaa käsittelevän tutkimuksen kanssa. Tämän lisäksi olen verrannut Juudaksen evankeliumin ambivalenttia Juudaksen hahmoa Matteuksen evankeliumin Pietariin. Päämääränäni on ollut osoittaa, että mielestäni Juudaksen evankeliumin Juudas on oikeutettu lempioppilaan titteliin kyseisessä tekstissä.

Juudaksen evankeliumin koptinkielinen käsikirjoitus sisältyy koodeksi Tchacokseen (CT). Koptinkielinen versio Juudaksen evankeliumista ajoitetaan neljännen vuosisadan alkuun, mutta kirkkoisä Irenaeuksen viittauksen pohjalta käsikirjoituksen kreikankielinen versio ajoitetaan hyvinkin varhaiseksi toisen vuosisadan alkupuolelle.

Juudaksen evankeliumin esittämässä maailmankuvassa, teemoissa sekä tekstistä löytyvissä nimissä voi nähdä niin kutsutun setiläisen gnostilaisuuden vaikutuksen. Niinpä Juudaksen evankeliumin on ehdotettu olevan yksi kristillisen setiläisyyden varhaisimpia esimerkkejä. Tämä tekee tekstin mielenkiintoiseksi ja merkittäväksi varhaiskristillisyyden tutkimuksen näkökulmasta. Teksti tuli National Geographicin rahoittamana käännöksenä monia vuosikymmeniä kestäneiden huhupuheiden jälkeen vihdoin julkisuuteen 2006. Tekstiä koskeva tutkimushistoria on siis hyvin lyhyt. 

Juudaksen matka ”suosikista” takaisin tuomiolle?

Juudaksen evankeliumi on tekstinä passiokertomuksen kehykseen luotu ilmoitusdialogi, jonka kuvaama keskustelu sijoittuu Jeesuksen ylösnousemusta edeltävään aikaan. Teksti päättyy Juudaksen suorittamaan Jeesuksen luovuttamiseen. Juudas Iskariot ja Jeesus toimivat pääasiallisina keskustelukumppaneina.

Suuri osa tekstistä kuvaa Jeesusta paljastamassa salaista opetusta Juudakselle. Täten teksti muistuttaa niin kuvauksessaan kuin kirjallisuudenlajin valinnassaan sellaisia varhaiskristillisiä tekstejä, jotka sisältävät jonkinlaisen kuvauksen lempiopetuslapsesta (Tuomas, Johannes, Jaakob, Maria) salaisen opetuksen vastaanottajana. Niinpä Juudaksen evankeliumi sai heti julkisuuteen tultuaan runsaasti huomiota osakseen. Jeesuksen kuvataan paljastavan salaisuuksiaan kyseisessä tekstissä Juudas Iskariotille. Uuden testamentin sisällyttämässä traditiossa ja myöhemmässä kirkon historiassa on kyseinen oppilas totuttu näkemään Jeesuksen pahamaineisena ”kavaltajana”, petturina ja luovuttajana.

Tekstin tultua julkisuuteen, sen antamaa kuvaa Juudaksesta pidettiin merkittävänä. Sen tulkittiin kuvaavan Juudasta positiivisessa sävyssä hahmoon liittyvistä ristiriitaisista luonnehdinnoista huolimatta. Juudaksen katsottiin yltävän jopa lempioppilaaksi. Pian tämän jälkeen kyseinen tulkinta tekstin Juudaksesta kyseenalaistettiin ja asetettiin tutkimuksessa uudelleen arvioitavaksi. Näin on tehnyt erittäin näkyvästi April D. DeConick.

DeConickin perusrakennelmassa Juudaksen evankeliumin Juudas on kolmastoista demoni, joka tekee pahimman mahdollisen teon uhratessaan Jeesuksen. Tuo uhraus suoritetaan setiläisen jumalmaailman alamaailman jumalalle Jaldabaotille. Juudaksen synkkää kuvausta lisää DeConickin tulkinta Juudaksen tulevasta hallintavallasta Jaldabaotin kanssa. Kaiken kaikkiaan Juudaksen evankeliumi on DeConickin mukaan luotu evankeliumiparodiaksi. DeConickin lisäksi Juudaksen oppilaskuvan negatiiviseksi tulkitsevaa linjaa ovat edustaneet mm. Louis Painchaud ja John Turner.

Pro gradu -tutkielmassani olen halunnut erityisesti käydä keskustelua DeConickin Juudaksen evankeliumin Juudaksen oppilaskuvaa käsittelevän tutkimuksen kanssa ja jopa haastaa hänen esittämänsä pääväitteet, että Juudaksen evankeliumi olisi parodia ja sen Juudaksen kuvaus mitä synkin.

Oliko Juudas lempioppilas?

Pro gradu -tutkielmani otsikko ”Juudas -Juudaksen evankeliumin lempiopetuslapsi?” kertoo kysymyslauseeksi muotoiltuna työni pääkysymyksen. Voiko Juudas Iskariotin perustellusti nähdä Juudaksen evankeliumin lempioppilaana ja jos voi niin millaisin perustein? Olen käyttänyt työssäni traditiohistoriallista lähestymistapaa ja työni loppupuolella jatkan perinteistä metodia narratiivikritiikillä.

Olen lähestynyt tutkimuskysymystäni varhaiskristillisen lempioppilasteeman kautta. Erityisenä vertailumateriaalina ovat olleet Tuomaan oppilaskuvaus Tuomaan evankeliumissa sekä Tuomas kilvoittelijan kirjassa, Johanneksen kuvaus Johanneksen salaisessa kirjassa, Jaakobin kuvaus Jaakobin salaisessa kirjassa ja Ensimmäisessä ja Toisessa Jaakobin ilmestyksessä sekä Marian kuvaus Marian evankeliumissa, Filippuksen evankeliumissa ja Pistis Sofiassa.

Lempioppilaita oli muitakin -Tuomas, Jaakob, Maria ja Johannes

Lempioppilaskuvaukset Tuomaksesta, Jaakobista, Mariasta ja Johanneksesta muodostavat selvästi yhtenäisen ryhmän. Oppilaiden kuvauksissa on samankaltaisia teemoja. Näitä ovat erityinen ymmärrys, salaisuuden tematiikka, rakkausterminologia, läheinen suhde Jeesukseen, perhesuhteet, kirjoittajan tai todistajan rooli, opetuksen vakuuttaminen, jännitteinen suhde Pietariin tai muihin oppilaisiin. Kuvausten keskinäisistä eroista huolimatta voi mielestäni perustellusti puhua ”lempioppilasteemasta” tai tällaista teemaa käyttävästä traditiosta.

Juudaksesta Juudaksen evankeliumissa annettu kuva muistuttaa väistämättä monin paikoin näistä muista teksteistä tuttuja lempioppilaskuvauksia. Juudaksen poikkeuksellinen ymmärryskyky, muista erilleen ottaminen henkilökohtaista salaista opetusta varten sekä jännitteisyys suhteessa muihin oppilaisiin ovat suosittuja ja paljon käytettyjä teemoja lempioppilaskuvauksia tarkasteltaessa.

Kynnyskysymys näyttää kuitenkin olleen nimenomaan se, että useat varhaiskristilliset lempioppilaskuvaukset kuvaavat ihanne-oppilasta. Juudasta nimittäin kuvaillaan Juudaksen evankeliumissa hyvin ristiriitaisessa sävyssä. Tämä jännitteisyys herättää väistämättä kysymyksen voidaanko tekstin Juudas nähdä lempioppilaana? Niinpä olen nostanut esiin juuri Tuomas kilvoittelijan kirjan jännitteisen Tuomaan kuvauksen sekä Ensimmäisen Jaakobin ilmestyksen (CT) ristiriitaisen kuvauksen Jaakobista. Nämä kuvaukset huomioimalla olen halunnut osoittaa, ettei Juudaksen ambivalentti kuvaus ole ainutlaatuinen vaikkakin lienee ristiriitaisuudessaan vahvin tähän saakka tuntemistamme lempioppilasteksteistä. Ambivalentista roolistaan huolimatta Juudasta luonnehditaan myös positiivisesti nimeensä kirjoitetussa evankeliumissa. Nämä positiiviset luonnehdinnat on otettava tasavertaisina huomioon kun niitä suhteutetaan mahdollisiin Juudasta negatiivisesti luonnehtiviin kohtiin.

Matteuksen ambivalentti Pietari lohtuna Juudakselle?

Lempioppilasteeman tarkastelun jälkeen olen laajentanut vertailumateriaalia Uuden testamentin sisältä löytyvään Matteuksen evankeliumin Pietarin kuvaukseen. Matteuksella Pietari saa nimittäin suurta huomiota osakseen, vaikkakin kyseinen hahmo on kerronnassa hyvin ambivalentti.

Matteuksen evankeliumin Pietarin kuvauksen hahmottamisessa olen pitänyt merkittävänä Kari Syreenin aiheesta kirjoittamaa artikkelia. Hän onnistuu osoittamaan Matteuksen tekstiä narratiivikriittisesti tarkastellessaan, että Pietari saa kyseisessä evankeliumissa poikkeuksellisen voimakkaan roolin. Kuvausta hallitsee monin paikoin positiivinen sävy, vaikka Pietari saa myös erittäin negatiivisia luonnehdintoja osakseen. Pietari on tekstissä siis oppilaana hyvin ambivalentti niin symbolisella kuin kerronnallisella tasolla.

Syreeni ei ota kantaa Pietariin lempioppilaana. Artikkeli toimii kuitenkin oivallisena apuvälineenä Juudaksen hahmon tarkastelussa. Olen soveltanut nimenomaan Syreenin lähestymistapaa Juudaksen evankeliumin Juudaksen tarkasteluun. Matteuksen ambivalentti Pietarin kuvaus auttaa mielestäni ymmärtämään Juudaksen evankeliumin ristiriitaista Juudaksen hahmoa. Tämän tarkastelun ohella voi lisäksi havaita, kuinka Juudas ja Pietari monissa kerronnallisissa kohdissa asetetaan toisiaan muistuttavaan asemaan (kirkastuskokemus, petturuus, lupaus hallintavallasta, kiroaminen).

Irenaeuksen Juudaksen evankeliumille langettama harhaoppisuus

Pro gradu -tutkielmassani olen painottanut myös, että mielestäni DeConickin Juudaksesta antaman tuomion sekä Matteuksen Pietarin vertailumateriaalin lisäksi on hyvä ottaa huomioon, kuinka kirkkoisä Irenaeus on aikanaan tekstin sanoman ymmärtänyt (tai hänen kuulopuheidensa lähteenä olleet vastaanottajat). Se voi ehkä auttaa tavoittamaan tekstin painopistettä ja näkökulmaa. Jos Irenaeus on ollut huolissaan Juudaksen evankeliumin tulkinnasta, joka näkee Juudaksen erityisenä ja ”kavalluksellaan” jumalallista suunnitelmaa toteuttavana, se saattaa kertoa tekstin intentiosta. Tietenkin täytyy muistaa mahdollisuus, että Irenaeus on tulkinnut tekstin omasta kristillisestä katsomuksestaan käsin mielivaltaisesti. Tästä huolimatta on mielestäni aiheellista kysyä: Olisiko DeConickin muovaama tulkinta Juudaksen evankeliumista parodiana mitä synkimpine Juudas -kuvauksineen voinut tulla niin väärin ymmärretyksi kuin Irenaeuksen kannanotto tekstiä kohtaan osoittaa? Jos jo Irenaeus on pitänyt tekstiä nimenomaan liian suopeana, Juudaksen mainetta kultaavana ja täten uhkaavana, voisiko tämä olla kaiku juuri tekstin alkuperäisestä intentiosta esittää Juudas suosikkioppilaana? Tällaista argumentointia ei luonnollisesti voi pitää minkään väitteen pohjana. Irenaeuksen kannanotto on mielestäni silti syytä ottaa vakavasti, kun etsitään Juudaksen evankeliumin Juudaksen kuvauksen painopistettä ja näkökulmaa.

Juudas oikeutettu lempioppilaan titteliin

Kaiken kaikkiaan pro gradu -tutkielmani kolme perustavaa tukipilaria ovat siis muut varhaiskristilliset lempioppilastekstit vertailumateriaalina (1), Matteuksen Pietari vertailumateriaalina (2) sekä kirkkoisä Irenaeuksen Juudaksen evankeliumiin kohdistunut kannanotto toisella vuosisadalla (3). Näiden kautta olen halunnut osoittaa, että ristiriitaisesta kuvauksestaan huolimatta Juudas on mielestäni oikeutettu lempiopetuslapsen titteliin nimeensä kirjoitetussa evankeliumissa

 

Kirjoittaja Pia Saloranta on TK, jonka Uuden testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Juudas -Juudaksen evankeliumin lempiopetuslapsi?” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2008.  

 

Aihetta käsittelevää kirjallisuutta:

DeConick, April D. 2007 The Thirteenth Apostle: What the Gospel of Judas Really Says. New York: Continuum.

Dunderberg, Ismo 2006 Beloved Disciple in Conflict?: revisiting the Gospels of John and Thomas. New York: Oxford University Press.

Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.) 2001 Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Helsinki: WSOY.

Ehrman, Bart. D 2006 The Lost Gospel of Judas Iscariot: A New Look at the Betrayer and Betrayed. New York: Oxford University Press.

Gathercole, Simon 2007 The Gospel of Judas. New York: Oxford University Press.

Kasser, Rudolphe & Wurst, Gregory & Meyer, Marvin (Ed.) 2006 The Gospel of Judas. Washington, D.C.: National Geographic.

Kasser, Rudolphe & Wurst, Gregory & Meyer, Marvin & Gaudard, François (Ed.)

2007 The Gospel of Judas: Critical Edition. Washington, D.C.: National Geographic.

Marjanen, Antti & Dunderberg, Ismo (toim.) 2006 Juudaksen evankeliumi. Helsinki: WSOY.

Meyer, Marvin 2007 Judas: The Definitive Collection of Gospels and Legends about the Infamous Apostle of Jesus. New York: Harper Collins.

2008a ”The Thirteenth Daimon: Judas and Sophia in the Gospel of Judas” [http://www.chapman.edu/wcls/religion/faculty/meyer/judasArticles.asp Viitattu 22.10.2008].

2008b ”Reflections on Judas Iscariot, Sophia, and the Apostle Peter” [http://www.chapman.edu/wcls/religion/faculty/meyer/judasArticles.asp Viitattu 22.10.2008].

Nau, Arlo J.1992 Peter in Matthew: Discipleship, Diplomacy, and Dispraise. Collegeville MN: Liturgical Press.

Painchaud, Louis 2006 À Propos de la Redécouverte de l’Évangile de Judas, Laval théologique et philosophique, 62, 3, 553-568.

Pagels, Elaine & King, Karen L. 2007 Reading Judas: The Gospel of Judas and Shaping of Christianity, Viking..

Perkins, Pheme 1980 The Gnostic Dialogue: The Early Church ant the Crisis of Gnosticism. Toronto: Paulist Press.

Scopello, Madeleine (ed.) 2008 The Gospel of Judas in Context: Proceedings of the First International Conference on the Gospel of Judas. NHMS 62. Leiden: Brill.

Syreeni, Kari 1999 Peter as Character and Symbol in the Gospel of Matthew, Teoksessa Characterization in the Gospel: reconceiving narrative criticism. ed. by David Rhoads & Kari Syreeni. JSNTSup184, Sheffield: Sheffield Academic Press.

Tuner, John. 2001Sethian Gnosticism and the Platonic Tradition. Bibliothèque copte de Nag Hammadi. Section « études » ; 6. Québec: Presses de l’Université Laval.

Williams, Frank 2008 ”The Gospel of Judas: Its Polemic, its Exegesis, and its Place in Church History. VigChr. 62, 371-403.