Pro gradu -tutkielma: Kirkko kriisissä – irlantilaisen katolisuuden murros vuosina 1994-1997

Irlantilainen katolisuus ajautui syvään kriisiin syksyllä 1994. Tuolloin tuli ilmi, että lukuisiin seksuaalisiin lasten hyväksikäyttöihin syyllistyneen katolisen pastorin, Brendan Smythin, oikeuden eteen saattamisessa oli tapahtunut laiminlyöntejä niin kirkon kuin valtionkin taholla. Kohu kaatoi lopulta Irlannin tasavallan hallituksen sekä ajoi Irlannin katolisen kirkon ensin kriisiin ja lopulta pohtimaan irlantilaisen katolisuuden laskun pidemmälle ulottuvia juuria.

Tarkastelin pro gradu -työssäni irlantilaisen katolisuuden murrosta vuosien 1994-1997 aikana englantilaisen, katolisen The Tablet -lehden sekä irlantilaisen, katolisen Studies-lehden näkökulmasta. Keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä oli selvittää, mistä murros juonsi juurensa ja miten se näkyi käytännössä tutkimusajankohdan puitteissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös, miten murros vaikutti katolisen kirkon ja valtiovallan välisiin suhteisiin, jotka olivat perinteisesti olleet varsin tiiviit Irlannin tasavallan historiassa.

Tutkimus osoitti sen, että syksyn 1994 hyväksikäyttökohun aiheuttama kriisimieliala Irlannin katolisessa kirkossa käynnisti vilkkaan keskustelun irlantilaisen katolisuuden pidempiaikaisesta laskusta, jonka juuret nähtiin muun muassa 1960-luvulta alkaneessa maallistumiskehityksessä. Hyväksikäyttökohu nosti myös ilmaan voimakkaita vaatimuksia avoimemmasta, maallikkojohtoisemmasta ja uudistuvasta kirkosta. Irlantilaisen katolisuuden murroksen vaikutus näkyi kirkon ja valtiovallan välisissä suhteissa erityisesti tutkimusajankohtaan sijoittuneiden lakimuutosten yhteydessä. Lakimuutokset olivat kirkon johdon edustaman kannan vastaisia, vaikka aiemmin Irlannin tasavallan historiassa kirkolla oli ollut vahva vaikutus maan lainsäädäntöön.

Hyväksikäyttökohu kääntää katseet katolisuuden pidempiaikaisen laskun syihin

Pastori Brendan Smythin rikkomusten sekä niiden puutteellisen käsittelyn paljastuminen Irlannin katolisen kirkon johdon taholla syöksivät kirkon syvään kriisiin syksyllä 1994. Kirkon piirissä tapahtuneet laiminlyönnit järkyttivät niin maallikkoja kuin papistoakin. Pastori Smyth oli käyttänyt lukuisia lapsia seksuaalisesti hyväkseen 1960-luvun lopulta lähtien, ja vaikka Smythin esimiehet olivat olleet tästä tietoisia, he eivät olleet puuttuneet Smythin toimiin riittävän tehokkaasti. Syksyllä 1994 esille nousivat kysymykset siitä, miksi hyväksikäyttö oli saanut jatkua kirkon piirissä niin pitkään ilman, että kukaan oli siihen kunnolla puuttunut, ja miten hyväksikäyttöä voitaisiin jatkossa estää.

Kriisin keskellä hyväksikäyttökohun tulkittiin merkitsevän kuoliniskua irlantilaiselle katolisuudelle. Lukuisat Irlannin tasavallassa suoritetut mielipidemittaukset todistivat siitä, että Irlannin katolisen kirkon arvovalta oli voimakkaassa laskussa sen jäsenten keskuudessa. Hyvin pian katseet kuitenkin kääntyivät etsimään syitä irlantilaisen katolisuuden laskulle jo hyväksikäyttökohua edeltäneestä ajasta. Irlantilaisen katolisuuden murroksen taustalla nähtiin epäonnistuminen modernin maailman ja sen synnyttämien ilmiöiden kohtaamisessa. Tällaisia ilmiöitä olivat erityisesti yleinen maallistuminen, joka oli saavuttanut Irlannin muita länsimaita myöhemmin, sekä feminismi.

Irlannin tasavallassa oli vallinnut aina sen itsenäistymisestä eli vuodesta 1921 lähtien 1960-luvulle saakka tiivis yhtenäiskulttuuri, jonka säilyttämisessä katolisella kirkolla oli ollut hyvin keskeinen rooli. 1960-luvulla irlantilainen yhteiskunta oli alkanut muuttua moniarvoisempaan ja yksilökeskeisempään suuntaan. Tällaisessa tilanteessa yhteisöllisyyttä ja tiukkoja moraalisääntöjä painottanut katolinen kirkko oli alkanut menettää otettaan irlantilaisten keskuudessa. Lisäksi naisten asema oli kokenut voimakkaan murroksen. He olivat perinteisesti toimineet irlantilaisessa yhteiskunnassa keskeisinä katolisen uskon ja moraalisääntöjen välittäjinä tuleville sukupolville, mutta yhteiskunnan moniarvoistumisen seurauksena he olivat alkaneet osoittaa välinpitämättömyyttä katolista kirkkoa kohtaan. Kirkko näyttäytyi miesten rakentamana ja hallitsemana instituutiona, jossa naisilla ei ollut minkäänlaista valtaa.

Avoimuuden vaatimus haastaa Irlannin katolisen kirkon johdon

Vuosi 1995 oli Irlannin katoliselle kirkolle kuohunnan vuosi. Syksyn 1994 tapahtumat olivat tuoreina mielessä, ja kirkkoon vaadittiin uudenlaista avoimuuden ilmapiiriä. Sananvapaudesta kirkon sisällä väännettiin kättä niin pastori Kevin Hegartyn päätoimittajuuden kuin Fernsin piispa Brendan Comiskeyn kirkon selibaattisääntöön liittyneen keskustelunavauksen myötä. Kevin Hegarty oli yksi niistä muutamista katolisista papeista, jotka The Tabletin ja Studiesin kertoman mukaan uskaltautuivat avoimesti ja julkisesti ravistelemaan Irlannin katolista kirkkoa sen sisältä käsin. Hegarty oli päätynyt syrjäytetyksi kirkollisen, Irlannin katolisen kirkon piispojen kustantaman Intercom-lehden päätoimittajuudesta kesällä 1994 kirkon johdon mielestä liian kriittissävyisten artikkeleiden julkaisemisen vuoksi. Tämän kuvion paljastuminen nostatti vastalauseiden aallon vuoden 1995 alkupuolella, minkä tuloksena Hegarty nousi eräänlaiseksi sananvapauden symboliksi Irlannin katolisen kirkon kentällä.

Myös Piispa Comiskey peräänkuulutti kirkon piiriin avoimuutta ja halusi kesällä 1995 herättää keskustelua katolisen kirkon pappien selibaattisäännön mahdollisesta muuttamisesta. Hän tuli kuitenkin melko pian torjutuksi koko Irlannin katolisen kirkon arkkipiispan, Cahal Dalyn ja lopulta jopa Vatikaanin suunnalta. Comiskey itse koki vain toimineensa oman hiippakuntansa pappien äänitorvena ja ajatusten sanoittajana. Tavallinen kansa ja suurin osa maan katolisesta papistosta halusivat kirkkoon avoimempaa keskustelu- ja toimintakulttuuria, mutta kirkon johto ei näyttänyt olevan siihen valmis.

Kirkon ja valtion väliset suhteet muutoksen kourissa

Vuoden 1995 puolella koettiin myös kaksi kansanäänestystä, keväinen abortti-informaatiolakia koskenut ja loppuvuoteen sijoittunut avioerolakikansanäänestys. Abortti-informaatiota koskeneen lakiehdotuksen kautta haluttiin antaa maan lääkäreille mahdollisuus jakaa tietoa abortteja tekevistä ulkomaisista klinikoista, sillä abortti itsessään oli lain mukaan kielletty Irlannin tasavallassa. Avioerolakikansanäänestyksessä taas oli kyse siviiliavioerokiellon purkamisesta. Sekä abortti-informaatio- että avioerolakiehdotuksen kohdalla katolisen kirkon piispat esittivät kantansa selvin sanoin ennen kansanäänestyksiä, mutta joutuivat kokemaan arvovaltatappion, kun heidän edustamansa kanta hävisi kummankin äänestyksen yhteydessä.

Katolisella kirkolla oli ollut tasavallan itsenäistymisestä lähtien tiivis yhteys maan poliittisen johdon kanssa, vaikka perustuslaillisesta näkökulmasta katsottuna kirkko olikin erossa valtiosta. Maan perustuslaissa kuitenkin tunnustettiin katolisen kirkon erityinen asema Irlannin tasavallassa. Katolisen kirkon vaikutus oli näkynyt kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla maan lainsäädännöstä koulutuksen ja sairaanhoidon järjestämiseen, kunnes 1960-luvulta alkanut maallistumiskehitys oli alkanut pikku hiljaa etäännyttää kirkkoa ja valtiota toisistaan. The Tabletin päätoimittaja John Wilkins näki viimeisenä niittinä tälle etääntymiselle syksyn 1994 hyväksikäyttöskandaalin, joka ajoi Irlannin katolisen kirkon kriisiin ja kaatoi tasavallan hallituksen. Hyväksikäyttöskandaali paljasti tavalliselle kansalle Irlannin katolisen kirkon ja etenkin konservatiivisen Fianna Fáil -puolueen tiiviisti yhteen punoutuneen ja kieroutuneen vallankäytön.

Irlannin katolisen kirkon ja valtion väliset etääntyneet suhteet näkyivät selkeästi vuoden 1995 kansaäänestysten yhteydessä käydyissä keskusteluissa. Etenkin avioerolakikansaäänestykseen liittynyt sananvaihto katolisen kirkon johdon ja kansanedustajien välillä oli kiivasta. Esimerkiksi Fernsin piispa Brendan Comiskeyn kannanotot avioeron laillistamisen vaaroista saivat lähes uhkailevia piirteitä, mutta eivät poliitikotkaan kohdelleet kirkonmiehiä silkkihansikkain. Vielä muutama vuosikymmen aikaisemmin katolisen kirkon johtajat olivat nauttineet suurta kunnioitusta tasavallan johdon piirissä. 1990-luvulla tilanne oli aivan toinen.

Modernin maailman kohtaaminen uudistumisen edellytyksenä

Vuoteen 1996 mennessä pahin kuohunta Irlannin katolisen kirkon piirissä oli jo aika lailla hiipunut, ja vuoden 1997 puolella ilmassa oli häivähdyksiä toiveikkuudesta kirkon tulevaisuuden suhteen. Kirkossa oli havaittavissa myös jonkinlaisia merkkejä uudenlaisesta avoimuuden kulttuurista. Avoimuutta kirkon piiriin olivat vaatineet pastori Kevin Hegarty ja Fernsin piispa Brendan Comiskey, mutta sitä rummutettiin myös irlantilaisen median piirissä. Aiemmin, ennen 1960-luvulla alkanutta maallistumiskehitystä, katolisen kirkon kohtelu median taholla oli ollut hyvin mielistelevää ja kritiikitöntä. Syksyllä 1994 media sen sijaan oli toiminnallaan tuonut julki koko Brendan Smythin tapauksen ja siihen liittyneet yksityiskohdat, mutta myös sortunut tapauksen ruotimisessa selkeisiin ylilyönteihin. Joillakin tahoilla kirkon piirissä median toiminta koettiin suorastaan kirkkoon kohdistuneena ajojahtina. Kirkon ja median välit olivat hyväksikäyttökohun jäljiltä ongelmalliset, mutta uudenlaista yhteistyötä etsittiin kesällä 1997 Dublinissa järjestetyssä kirkkojen ja median seminaarissa.

Myös modernin maailman todellinen kohtaaminen kirkon piirissä nähtiin olennaisena irlantilaisen katolisuuden selviämisen kannalta. Modernin maailman kohtaamiseen liittyi ennen muuta maallikoiden ja etenkin naisten aseman nostaminen kirkon sisällä. Pappeutta haluttiin kehittää enemmän pappien ja maallikoiden yhteistyölle perustuvaan suuntaan, ja väläyteltiinpä joissakin kommenteissa myös papinviran avaamista naisille. Tulevat vuodet näyttäisivät, mihin suuntaan irlantilainen katolisuus jatkossa kehittyisi.

 

Kirjoittaja Elina Oksanen on TM, jonka yleisen kirkkohistorian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kirkko kriisissä – Irlantilaisen katolisuuden murros The Tablet – ja Studies-lehden silmin vuosina 1994-1997” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2008.

 

Kirjallisuutta:

Fuller, Louise: Irish Catholicism since 1950. The Undoing of a Culture. Dublin, 2004.

Inglis, Tom: Moral Monopoly. The Rise and Fall of the Catholic Church in Modern Ireland. Dublin, 1998.

Kenny, Mary: Goodbye to Catholic Ireland. Revised and Updated Edition. Dublin, 2000.

McDonagh, Enda: Church-State Relations in an Independent Ireland. -Religion and Politics in

Ireland at the turn of the millennium. Eds. Mackey James P. & McDonagh Enda. Dublin, 2003.