Pro gradu: Nuorten lähetyskasvatuksen haasteet: riittävästi omaa tilaa ja sopivasti ohjausta

Artikkeli pohjautuu uskonnopedagogiikan pro gradu -tutkimukseen. Työssä tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja teologisessa tutkimuksessa 2000-luvun alussa esiintynyttä kolmea ajankohtaista teemaa eli nuoria aikuisia, vapaaehtoistyötä ja lähetystyötä.

Tutkimuksessa tarkasteltiin vapaaehtoistyötä, jonka kohteena on lähetystyö, ja jota ovat tehneet nuoret aikuiset, erityisesti opiskelijat. Tutkimuskontekstina toimi kristillinen opiskelijajärjestö Opiskelijain Lähetysliitto (OL).

Tässä artikkelissa keskitytään tutkimuksessa luotuun OL:n lähetyskasvatuksen malliin. Malli koostuu kolmesta oppimisympäristön elementistä arvoista, kasvatustavoitteista ja kasvatusmenetelmistä.

Lähetyskasvatuksessa on tärkeää oppimisen omaehtoisuuden vaaliminen ja samalla tavoitteiden tiedostamiseen ohjaaminen. Tekijä toivoo, että artikkelista on hyötyä sekä lähetystoiminnan että lähetyskasvatuksen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa.

Opiskelijain Lähetysliiton (OL) mielekkyys lähetyskasvatuksen tutkimuskontekstina

Lähetyskasvatuksella tarkoitetaan kasvatus- ja opetustoimintaa, jonka keskeisenä teemana on lähetystyö. Lähetystyöllä viitataan kirkon lähetystehtävään, johon kuuluu niin kotimaassa kuin maailmanlaajasti tapahtuva kristillisestä uskosta vieraantuneiden ja ei-kristittyjen tavoittaminen evankeliumilla ja diakonisella auttamisella. Lähetystyön erityisluonteeseen kuuluu pyrkimys kohtaamiseen maantieteellisiä, kulttuurisia ja uskonnollisia rajoja ylittäen.

Tutkimuskontekstina toimi kristillinen opiskelijajärjestö Opiskelijain Lähetysliitto (OL).

Tutkimus rajattiin OL:ään vuosina 1972-2000, jotka muodostavat yhdistyksen historiassa ajanjakson, jolloin sen nimenä oli Opiskelijain Lähetysliitto. Vuosina 1899-1972 yhdistys toimi Akateemisten Vapaaehtoisten Lähetysliittona (AVL), ja vuodesta 2001 lähtien järjestön nimi on ollut Opiskelijoiden Lähetysliitto (kursivointi tekijän).

Tutkimusaineisto koostui OL:n toimintakertomuksista ja jäsenanomuskaavakkeista sekä haastatteluista, joihin osallistui kaikki 25 OL:n entistä puheenjohtajaa vuosilta 1972-2000. Aineistojen analysoinnissa käytettiin laadullista ja määrällistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen kasvatusteoreettisina lähtökohtina olivat Jean Laven ja Etienne Wengerin tilannesidonnaisen oppimisen teoria, Pertti Kansasen määritelmät kasvatuksen tavoitteisuudesta ja intentionaalisuudesta sekä David Jonassenin mielekkään oppimisen kriteerit.

Vuosien 1972-2000 OL:n toimintakertomuksien ja jäsenanomusten analysointi osoitti, että OL on vastannut kooltaan sekä toimintamuodoiltaan paikallisseurakuntien lähetystoimintaa, mutta on poikennut siitä osallistujien ikärakenteen puolesta. OL:ssä toimintaan osallistujat ja siitä vapaaehtoistyönä vastaavat ovat olleet opiskelevia nuoria aikuisia. Nämä seikat lisäävät tutkimuksen tulosten uskottavuutta ja soveltamismahdollisuuksia myös muihin lähetyskasvatuksen konteksteihin.  

OL:n lähetyskasvatuksen malli

Haastatteluaineistosta OL:n kasvatustoimintaa tarkasteltiin Jean Laven ja Etienne Wengerin tilannesidonnaisen oppimiskäsityksen näkökulmasta kolmen oppimisympäristön elementin kautta, jotka ovat arvot, kasvatustavoitteet ja kasvatusmenetelmät. Analyysin perusteella muodostettiin OL:n lähetyskasvatuksen malli, jota voidaan pitää pro gradu -tutkimuksen keskeisimpänä antina. Kuvan voi katsoa alta pdf-muodossa. Arvot toimivat kasvatustavoitteiden ja menetelmien taustalla ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Kuvasta ilmenee myös, että mallin ydinaineksen muodostavat kasvatustavoitteet.

Lähetyskasvatuksen malli, (pdf)

OL:n arvoina mm. lähetystyö, avoimuus ja ihmisarvo

OL:n arvoiksi hahmottuivat lähetystyö, yhdessä tekeminen, kristillinen spiritualiteetti, globaali vastuu, avoimuus ja ihmisarvo. Rajankäyntiä oli OL:ssä ollut lähinnä evankelioinnin ja hengellisenä kotina toimimisen suhteen.

OL:n tehtävänä haastateltavat korostivat keskittymistä ulkolähetystyön esillä pitämiseen ja tukemiseen, mitä kautta OL samaistettiin lähetysjärjestöihin ja erityisesti Suomen Lähetysseuraan. OL:n arvomaailmaa on leimannut postmoderni sekä-että -eetos, mikä ilmeni ekumeenisena, yhteistyöhön pyrkivänä ja samalla sitoutuneena kristillisyytenä sekä kokonaisvaltaisena lähetyskäsityksenä, johon sisällytettiin sekä sanallinen julistus että diakoninen palvelu.

Mallin ydin: kasvatustavoitteet

OL:n lähetyskasvatuksen mallin ytimenä ovat kasvatustavoitteet.

Pääkasvatustavoitteena OL:ssä on ollut lähetysharrastuksen synty ja syveneminen. Sen alatavoitteita ovat lähetyskipinän syttyminen, lähetysidentiteetin kehittyminen ja lähetystyöstä vastuun kantaminen jo nyt. Alatavoitteiden kautta tulee esille lähetysharrastuksen emotionaalinen, kognitiivinen ja pragmaattinen ulottuvuus.

Sivutavoitteista omaan yhteisöön sosiaalistuminen ja globaaliin maailmaan sosiaalistuminen ovat horisontaalisia eli sosiaalis-yhteiskunnallisia tavoitteita. Kristillisen spiritualiteetin kasvu sekä uskonnollisen toiseuden kohtaamisen oppiminen ovat sen sijaan vertikaalisia eli uskonnollisia tavoitteita. OL:n kasvatustavoitteiden sisältöjen ja niiden välisen vuorovaikutuksen kautta löydettiin tavoitteiden hierarkkisuus ja samalla yhteenkuuluvuus. Vaikka sivutavoitteet ovat itsenäisiä, niiden rooli on tukea päätavoitteen toteutumista.

OL:n kasvatustavoitteet muodostavat kokonaisuuden, jotka ilmentävät yleisemminkin lähetyskasvatuksen tavoitteita. Tutkimuksen perusteella voidaan hahmottaa lähetyskasvatuksen suhdetta missiologiaan lähetyskasvatuksen taustatieteenä, sillä missiologian poikkitieteinen oppiainestruktuuri tulee ilmi tavoitteiden kokonaisuudesta.

Verrattaessa OL:n lähetyskasvatuksen ja lähetystyöntekijäkoulutuksen tavoitteita havaittiin niiden olevan hyvin samankaltaisia, mutta ero löytyy painotuksesta. Lähetyskasvatuksessa painottuu lähetysharrastuksen synnyn ja syvenemisen päätavoite, ja sivutavoitteet tukevat tämän toteutumista. Lähetystyöntekijäkoulutuksessa sen sijaan korostuvat lähetyskasvatuksen sivutavoitteet.

Lähetysharrastuksen syntyyn pyrittiin kontekstuaalisilla menetelmillä ja asiantuntijaluennoilla

OL:n kasvatusmenetelmiä tarkasteltiin David Jonassenin mielekkään oppimisen kriteerien kautta.

Lähetysharrastuksen syntyyn ja syvenemiseen on OL:ssä pyritty kontekstuaalisilla menetelmillä ja asiantuntijaluennoilla. Kontekstuaalisuus ilmeni lähinnä lähetystyön tukemisena, mikä tapahtui konkreettisesti OL:n käytännön tehtäviä toteuttamalla. Esimerkiksi lähetysmyyjäisiin osallistumisen ja OL:n nimikkolähettien tukemisen kautta toivottiin ja haluttiin, että opiskelijat innostuvat ja juurtuvat lähetystyöhön. OL:ssä saatu sosiaalinen pääoma ja erilaiset taidot valmistavat myös lähetystyöhön lähtemiseen. Lähetystyöntekijöiden arjesta, esimerkiksi siitä kuinka kohdata ja kertoa kristinuskon sanomasta kulttuurisesti ja uskonnollisesti erilaisissa ympäristöissä, kuultiin pääasiassa asiantuntijaluentojen kautta. OL:n vanhat puheenjohtajat olivat kokeneet luennot innostavina ja rikkaina, mutta samalla niitä pidettiin riittämättöminä lähetystyöntekijäksi valmistautumisessa ja lähetystyöntekijän identiteetin saavuttamisessa.

Määrällisesti yhtä tärkeäksi tavoitteeksi lähetysharrastuksen rinnalle nousi sivutavoitteista omaan yhteisöön sosiaalistuminen. Tämän tavoitteen toteutumisessa yhteisön olemassaolo ja vuorovaikutus olivat keskeisimmät menetelmät. Yhteisön olemassaolo menetelmänä tuo esille vapaaehtoisen kasvatustoiminnan erityisluonteen, jossa täytyy löytää ensinnä vastuunkantajat, jotta kasvatustoimintaa voidaan ylläpitää, ja toiseksi tulee tavoittaa osallistujat.

Tarvitaan tiedostetumpaa oppimisen ohjausta

Tutkimuksessa tuli esille, että OL:ssä tarvittaisiin tiedostetumpaa oppimiseen ohjausta, jotta mielekkään oppimisen kriteerit, erityisesti intentionaalisuus ja reflektiivisyys, toteutuisivat paremmin. Toisaalta OL:ssä oli annettu tilaa yksilöiden omalle pohdinnalle ja aktiivisuudelle. OL:n kasvatustoiminnan haasteita kuvaakin jännite tavoitteisiin ohjaamisen ja oppimisen omaehtoisuuden välillä. Lisäksi OL:n kasvatustavoitteiden tiedostaminen ja hahmottaminen vaatii OL:ssä ponnisteluja, jotta OL:n vastuunkantajat, vaihtuvat luennoitsijat ja osallistujat voisivat yhdessä rakentaa merkityksellisiä oppimiskokemuksia.

 

Kirjoittaja Elina Kuusisto on teologian kandidaatti, jonka uskonnonpedagogiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Ihmisen kokoinen tehtävä – tutkimus lähetysharrastuksesta ja lähetyskasvatuksesta Opiskelijain Lähetysliitossa (OL)” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2008.

Pro gradu on myös luettavana kokotekstiversiona Helsingin yliopiston e-thesis-verkkojulkaisussa.

 

Kirjallisuutta

Bosch, David J. 1984. Mission in Theological Education. In H. M. Conn & S. F. Rowen (ed.) Missions & Theological Education in World Perspective. Farmington, Michigan: Associates of Urbanus, xiv-xli.

Franzén, Allan. 1986. Missionärsutbildning i Norden sedd i relation till missionssituation och organisationsidentitet. Diss. Helsingfors: Missiologian ja ekumeniikan seura.

Jonassen, David. 1995. Supporting communities of learners with technology: A vision for integrating technology with learning in schools. Educational Technology 35 (4), 60-63.

Kansanen, Pertti. 2004. Opetuksen käsitemaailma. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lave, Jean & Wenger, Etianne. 1999. Legitimate Peripheral Participation in Communities of Practice. In R. McCormick & C. Paechter (ed.) Learning and Knowledge. London: Paul Chapman Publishing with the Open University, 21-35.

Tirri, Kirsi. 2005. Mielekkään oppimisen edellytykset rippikoulussa. Crux 2005:1, 37-38.

Tirri, Kirsi; Sorri, Hannu & Pruuki, Lassi. 2006. Teachers’ Views on Meaningful Learning in the Context of Applied Theological Studies. In K. Tirri (ed.) Religion, Spirituality & Identity. Bern: Peter Lang AG, 221-234.

Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli. 2002. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi.