Pro gradu: ”Toivoksi toivottoman, voimaksi voimattoman” Siionin virret Lisävihkon koko kuva

Toiveet uusista ja uudenlaisista virsistä nousivat heränneen kansan keskuudesta 1990-luvun alkupuolella. Uusia virsiä haluttiin erityisesti ensimmäisen uskonkappaleen alueelle kuuluvista ajankohtaisista aiheista: lähimmäisyydestä, luonnosta, perheestä, yhteiskunnan murroksesta sekä epävarmuudesta.

Herättäjä-Yhdistys julkaisi Siionin virret Lisävihkon Saarijärven herättäjäjuhlilla heinäkuussa 2005. Samalla se otettiin virallisesti veisuukäyttöön Siionin virsien peruskokoelman rinnalle. Tätä julkaisuhetkeä edelsi hieman yli kymmenen vuoden työskentely virsitekstien ja -sävelmien parissa. Veisuut-prosessin jälkeen Lisävihkoon valikoitui 53 virttä, joista 13 on ollut käytössä vuoden 1701 virsikirjasta alkaen.

Halusin tutkia, millainen kokonaisuus Lisävihkon sisällöstä muodostuu ja mitkä teemat nousevat erityisesti esille. Lisäksi tavoitteenani oli selvittää, miten Veisuut-prosessin alussa asetetut tavoitteet toteutuivat. Tutkimusaineistoksi rajasin Siionin virret Lisävihkon 53 virsitekstiä, sävelmiä en tutkinut.

Veisuut-prosessin tavoitteiden ja virsisisältöjen vertailu osoitti, että Lisävihkolle asetetut tavoitteet muuttuivat virsityöskentelyn aikana. Lopullisessa valinnassa virsien iättömyys ja sopivuus heränneiden perinteeseen syrjäyttivät ajankohtaisuuden. Vaikka 1. uskonkappale onkin näkyvämmässä roolissa kuin peruskokoelmassa, eivät uudet näkökulmat päässeet samassa suhteessa esille.

Sisällön perusnäkökulmiksi nousevat Jumala ja ihminen. Nämä asetetaan Lisävihkossa herännäisyyden perinteen mukaisille paikoille. Jumala on suuri ja voimallinen, mutta silti alas ihmisen kurjuuteen syntiin tuleva. Jumala lahjoittaa ihmiselle voiman, toivon, armon, rakkauden, valon ja uskon. Ihminen on heikko, pieni ja köyhä, mutta pitää silti kiinni oikeudestaan huutaa Jumalan puoleen. Ihmisen tehtävänä maailmassa on auttaa lähimmäisiänsä ja edistää oikeudenmukaisuutta. Kantavia teemoja Lisävihkossa ovat toivo ja luottamus. Näiden varassa Lisävihkon ihminen jaksaa kohdata elämän matkalla eteen tulevat ahdistukset ja kärsimyksen sekä uskoa Jumalaan ja tämän rakkauteen ihmistä kohtaan.

Virren lähtökohtina ovat Jumala ja ihmisen suhde Jumalaan

Virrellä on monta tehtävää. Se voi opettaa ja välittää kristillisen uskon sisältöä, toimia seurakunnan yhteisenä rukouksena, elvyttää yhteistä laulua sekä toimia sielunhoidollisena elementtinä. Virsi muodostuu Raamatun ilmoitukseen perustuvan sanoman, runoasun ja sävelmän kolmiyhteydestä. Virren pohjimmaisina lähtökohtina ovat Jumala ja ihmisen suhde Jumalaan. Virsi voidaan kuvata vuoropuheluna ihmisen ja Jumalan välillä.

Herännäisyyden hengellisen elämän keskuksena toimivat seurat, joissa virsi- ja rukouskirjana käytetään Siionin virsiä. Seurojen keskiössä ovat veisuu ja yhteisten virsien käyttäminen. Virret sitovat veisaajia yhteiseen uskonkäsitykseen, tuttuihin sanontoihin ja kielikuviin. Seuraveisuu tarjoaa seuraväelle samantahtisen hengityksen ja saman perusrytmin. Tällöin veisattavista asioista tulee yhteistä, Jumalalle kohoavaa rukousta. Virren dialogisuus antoi perusnäkökulman omalle tutkimukselleni. Vuoropuhelun kumppaneina ovat Jumala ja ihminen, siksi virsiaineistoa tutkittiin näistä lähtökohdista. Samalla esiin nousi keskeisiä teologisia teemoja.

Lisävihkon Jumalakuva on moninainen

Lisävihkon jumalakuva muodostuu Jumalan olemuksen, Jumalan tekojen ja Jumalan antamien lahjojen kautta. Jumala on Lisävihkossa Isänä ja Luojana elämän antaja, uudistaja sekä erityisesti ihmisen Luoja. Jumala on turvallinen ja läsnäoleva, lohtu ja lohdutus. Jumala ei hylkää ihmistä. Kristuksessa Jumalan rakkaus tulee näkyväksi. Lisävihkon kuva Kristuksesta muistuttaa Lutherin ristinteologiaa, missä Kristus astuu alas ihmisen kärsimykseen, hätään ja tuskaan. Jumala Pyhänä Henkenä on opastaja ja yhteyden Henki, joka tekee ihmisen vastaanottavaiseksi Jumalan armolle.

Jumalan sana sisältää Lisävihkossa sekä käskyt ja niiden vaatimukset että opastuksen ja lupaukset. Jumala toimii sanansa kautta. Jumalan tekoihin kuuluvat myös liitto, tuomio, pelastus ja armahdus. Valta tuomita kuuluu selkeästi vain Jumalalle. Ihmistä ei Lisävihkossa jätetä tuomion alle, vaan pelastus ja armahdus ovat tarjolla. Niiden keskiössä on Kristuksen risti. Lisävihkon kuva Jumalasta värittyy vahvasti Jumalan lahjojen näkökulmasta. Jumala lahjoittaa ihmiselle voiman, valon, armon, rakkauden, uskon ja toivon. Lahjat todellistuvat ihmisen elämässä Jumalan läsnäolon kautta. Herännäisyys haluaa korostaa Jumalan suuruutta ja ihmisen pienuutta. Jumala nähdään sekä uskon että elämän antajana. Odottava ja ikävöivä usko nousee siitä, että ihminen luottaa Jumalan aikatauluun. Lisävihkon kuva Jumalasta tukee herännäisyyden painotuksia Jumalan olemuksesta ja toiminnasta.

Ihminen ikävöi Jumalaa

Lisävihkon ihmisnäkemys koostuu kolmesta osasta: ihmisen sisäisestä olemuksesta, erityisesti suhteessa Jumalaan, ihmisen elämästä sekä ihmiselle annetuista tehtävistä suhteessa Jumalaan ja suhteessa maailmaan. Lisävihkon ihminen on syntinen, kurja, köyhä ja kerjäläinen, joka nöyränä ja armoa anoen tulee Jumalan eteen. Ihminen on Lisävihkossa riisuttu omista teoista ja yrittämisestä. Oleellisinta on, että hän asettautuu vastaanottamaan ja ikävöimään Jumalaa luottaen Jumalaan. Ihmisen olemukseen kuuluu erottamattomasti ikävöinti. Ihminen kaipaa Jumalaa ja tämän läsnäoloa. Ikävöidä voi aina, vaikka ei muuta osaisi. Ikävän perimmäisenä kohteena on pääsy Jumalan luo.

Ihminen on Lisävihkossa matkalla maailmassa. Tällä matkalla ihminen pyrkii seuraamaan tietä, jonka Kristus on viitoittanut. Maailma on ihmiselle synkkä paikka, se on häilyvä ja täynnä kärsimystä. Ristiriita maailman pahuuden ja Jumalan hyvän luomistyön välillä ei ratkea Lisävihkossa. Pahuus ja sitä seuraava kärsimys nähdään ennemmin ihmisen sisäisinä ongelmina. Ilon ja kiitoksen aiheita ihmisen elämässä ovat koti, perhe, työ ja leipä. Lisävihkon ihminen on kutsuttu tekemään sekä arkityötä että Herran työtä Jumalan työtoverina. Jumalan työtoverina ihmisen tulee toimia oikeudenmukaisuuden ja rauhan sekä lähimmäistensä hyvän toteutumiseksi.

Usko on luottamusta

Ihminen ei voi Lisävihkon mukaan omin teoin rakastaa Jumalaa, vaan vastaa Jumalan rakkauteen luottamuksella ja uskolla. Usko on yksi Jumalan lahjoista, jota ihminen ei itse voi saada aikaan. Jumala lahjoittaa uskon, joka Lisävihkon ihmisessä näyttäytyy pääosin heikkona ja pienenä. Uskon uudistuminen ja vahvistuminen tapahtuu sekin Jumalan voimasta. Lisävihkossa ei ole tarkkoja oppilauselmia uskon syntymisestä ja sen eri muodoista. Ennemmin se puhuu ihmisen kamppailusta uskon ja epäuskon välillä.

Siionin virsi 272 Jos lienen joskus uskonut käsittelee kokonaisuudessaan uskon problematiikkaa. Virren puhuja on jatkuvasti niin uskon ja epäuskon kuin varmuuden ja epäilysten ristivedossa. Ihmisen kärsimys saa epäilemään Jeesusta ja tämän hyvää tahtoa ihmistä kohtaan. Epäilyksistä ja uskon lapsellisuudesta huolimatta virren veisaaja ymmärtää, että ristissä on ainoa turva. Epäuskossaankin hän kääntyy Jumalan puoleen tunnustaen epäilynsä. Luottamuksesta virressä ei puhuta ollenkaan, mutta se on perusedellytys koko virrelle. Luottamus ja toivo saavat ihmisen kaikesta huolimatta tarrautumaan Jumalaan. Usko onkin Lisävihkossa vahvasti toiveikasta luottamusta Jumalaan. Uskon kuvaaminen luottamuksena on osoitus muutoksesta teologisessa ajattelussa. Usko asioiden totena pitämisenä jää sivuun, kun usko luottamuksena kuvaa paremmin sitä, miten usko todellisuudessa koetaan.

Toivon varassa eteenpäin

Tutkimuksessani toivo Jumalan lahjana nousee erityisesti esille. Toivon merkitystä ihmisen elämässä ei pidä aliarvioida. Toivo on se, mitä ihmiselle jää viimeisenä jäljelle. Viimeisillä toivon rippeillä Lisävihkon ihminen pitää kiinni luottamuksestaan Jumalaan ja tämän hyvään tahtoon elämää kohtaan. Jumalan rakkaus ja ihmisen toivo kulkevat käsi kädessä, sillä ilman kokemusta Jumalan rakastavasta läsnäolosta ihminen ei jaksa toivoa. Toivo puolestaan kohdistuu tähän rakkauteen, joka ilmenee selvimmin Jeesuksen ristinkuolemassa.

Toivolla on Lisävihkossa myös eskatologinen eli kuoleman yli kantava ulottuvuus. Se, että kristitty on jo maan päällä eläessään osallinen taivaan valtakunnasta, on kahden maan kansalainen, ulottaa toivon arkipäiväisiä asioita laajemmalle. Lisävihkossa ihmisen päämääränä on pääsy kotiin Jumalan luo, toivon maahan. Tästä tulevaisuudesta ja kahden maan kansalaisuudesta kumpuaa Lisävihkon välittämä sinnikkyys toivoon.

Vaikka ensimmäisenä Lisävihkosta näyttää löytyvän vain synkkyyttä, pimeyttä, ihmisen ahdistusta ja tyhjyyttä, kuultaa kaiken läpi kuitenkin valoa, toivoa ja luottamusta Jumalaan. Jumalan ja ihmisen välinen suhde perustuu Jumalan ihmiselle antamaan armoon ja rakkauteen, jotka annetaan ilman ihmisen omaa ansiota tai tekoa. Ihminen vastaa tähän rakkauteen toivomalla ja ikävöimällä Jumalan läsnäoloa sekä luottamalla Jumalan lupauksiin. Siinä, että ihmiselle ei aseteta ehtoja, että hän saa tulla Jumalan luo köyhänä, kurjana, keskeneräisenä ja epävarmana, on Lisävihkon ilosanoma sitä veisaavalle ihmiselle.

 

Kirjoittaja Kukka-Maaria Kalpio on TM, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Toivoksi toivottoman, voimaksi voimattoman” Siionin virret Lisävihkon sisällöllinen kokonaiskuva hyväksyttiin Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2008. Työ on luettavissa kokonaisuudessaan Joensuun yliopiston elektronisessa tietokannassa.

Siionin virsien uudistuksesta voit lukea myös Herättäjä-Yhdistyksen kotisivuilta sekä Hengellisen kuukauslehden vuosikerroista vuodesta 1993 alkaen. 

Kirjallisuutta

Elenius, Jaakko. Vakavin kasvoin, iloisin mielin. Jaakko Eleniuksen kirjoituksia herännäisyydestä. Lapua, 1996.

Haavio, Jaakko & Maunumaa, Väinö. Tutustumme Siionin virsiin. Lapua, 1993.

Järveläinen, Petri & Karjalainen, Urpo. Täällä lounatuulen alla. Näkökohtia armonkerjäläisten aatehistoriaan. Lapua, 2006.

Karjalainen, Urpo (toim.). Armo kannattaa. Herättäjä-Yhdistyksen vuosikirja 2007. Lapua, 2007.

Siionin virret. Lisävihko. Herättäjä-Yhdistys, Lapua. 2005.

Veisuut. Ehdotuksia uusiksi Siionin virsiksi. Herättäjä-Yhdistys, Lapua. 2000 ja 2001.