Pro gradu -tutkielma: Ihmisen tiedonkäsittelyn tutkiminen kertoo ihmisen uskonnollisuudesta

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee laadullisin menetelmin kognitiivista päättelyä Jumalasta. Taiteilija Lauri Räiken viisi luonteeltaan abstraktia kristillistä taideteosta luovat asetelman, jonka avulla kymmenen haastattelemaani teologian ylioppilasta soveltavat käsityksiään Jumalasta. Teoreettisena viitekehyksenä toimii kognitiivinen uskontotiede, jossa uskontotieteen perinne ankkuroituu kognitiotieteen ja evoluutioteorian uusimpiin tieteellisiin näkökulmiin.

Määrittelen Jumalan työssäni ”kognitiiviseksi kategoriaksi”, jonka rakentumista tarkastelen osana inhimillistä tiedonkäsittelyä. Tarkastelen aineistossani syntyvien jumalakäsitysten rakentumista teoreettisella mallilla, jossa inhimillinen kognitiivinen päättely on jaettu kahteen mekanismiin: spontaanisti ja automaattisesti tuotettuun intuitiiviseen päättelyyn sekä analyyttisempaan ja tietoisemmin tuotettuun reflektiiviseen päättelyyn.

Tutkimukseni tulokset tukevat yhteyttä uskonnollisen ajattelun ja taiteen tulkinnan kognitiivisten mekanismien perustavanlaatuisesta samanlaisuudesta. Abstraktissa taiteessa on nähtävissä samanlainen pyrkimys luoda ruumiin rajat ylittävää kokemusta kuin reflektiivisen päättelyn kautta syntyvässä opillisen jumalakuvan luomisessa. Käytännön päättelyssä intuitiiviset uskomukset kuitenkin konkretisoivat abstrakteja kuvauksia ja tekevät niiden ajattelemisesta käytännössä mahdollista.

Tuulispää taivaasta, L. Räike.

Lauri Räiken teos ”Tuulispää taivaasta” on yksi viidestä käyttämästäni taideteoksesta. Teoksen nimi on peräisin Uuden testamentin kertomuksesta, jossa Jeesuksen opetuslapsille vuodatetaan Pyhä Henki (Apostolien teot 2:2).

Ihmismieli ja abstraktion rajat

Uskonnon teemojen kuvallinen ilmaiseminen, samoin kuin niistä puhuminen, kiteytyy paradoksiin uskon ympärillä: miten kuvata jotakin sellaista, jota ei voi nähdä? Onko Jumalasta puhuminen edes mahdollista, jos ei ole selvillä, mistä oikeastaan puhutaan? Uskonnon kuvattava, esimerkiksi kristinuskon Jumala, on teologisesti määriteltynä olemukseltaan ääretön. Voiko kuva inhimillisenä kulttuurin tuotteena, joka on äärellinen, kuvata ääretöntä, jolla ei ole alkua eikä loppua? Eikö itse asiassa kuvataiteen abstraktio voisi päästä lähemmäksi ”totuutta” Jumalan kuvaamisessa kuin esittävä ilmaisun kokonaisuus?

Kuohunta uskonnollisen abstraktin taiteen äärellä tukee väitettä, jonka puolesta on löydetty näyttöä viimeaikaisessa kognitiotieteeseen nojaavassa uskontotieteellisessä tutkimuksessa: ihmismieli ei näytä ainakaan arkiajattelussa tyytyvän pelkkään abstraktioon. Jumalaa ei mielletä niinkään omasta havaintotodellisuudestamme poikkeavaksi, vaan Jumalan olemus saa arkiajattelussa hyvin konkreettisia piirteitä. Samaan aikaan, kun ihmiset sanovat uskovansa opillisesti määriteltyyn Jumalaan, josta he käyttävät ihmismäisiä kielikuvia, kuten ”Taivaan Isä”, he tekevät arkielämässä jatkuvasti päätelmiä, jotka tekevät Jumalasta ihmismäisemmän kuin millaisena oppikäsitysten Jumala näyttäytyy.

Jumala päättelyn mekanismeissa

Haaste jumalakäsityksiä tarkastelevissa koeasetelmissa on etenkin se, että ihmisen arkisia uskomuksia selvitettäessä, ei voida ainoastaan kysyä ”Mitä ajattelet Jumalasta?” Tällöin arkisissa uskomuksissaan hyvinkin intuitiivisesti ajatteleva henkilö kiirehtisi vastaamaan oman teologisen tietämyksensä varassa korrektisti, koska intuitiivisten uskomusten selittäminen tässä tilanteessa voisi kuulostaa epäkypsältä.

Aineistossani kaikki haastateltavat kuvasivat eksplisiittisissä kysymyksissä Jumalaa teologisesti korrektisti eli kristillisen opin mukaisesti. He käyttivät oppia tulkintojensa perustana kuvatessaan Jumalan ominaisuuksiksi esimerkiksi kaikkivaltiuden ja äärettömyyden. Vastaukset koostuivat tällöin vahvasti sosiaalisesti välittyneestä kielestä, jossa käsitystä Jumalasta ohjaavat kulttuurisidonnaiset mielikuvat.

Haastattelujen aikana intuitiivisten uskomusten esiin tuleminen tapahtui tilanteissa, joissa jumalakäsitystä tuli soveltaa reaaliajassa. Intuitiiviset uskomukset tekevät ajallisuuteen ja maallisuuteen johdattelevilla ominaisuuksillaan Jumalasta puhumisen ja ajattelemisen helpommaksi. Kyse on ihmismäisemmaksi tekemisestä, antropomorfismista. Esimerkiksi ihmisten lausuessa reflektiivisten uskomustensa varassa rukouksia, he samalla intuitiivisesti uskovat, että Jumala sekä havaitsee että ymmärtää heidän inhimillisen kielensä kautta tuotetut sanansa. Näiden kahden mekanismin toiminta on osittain päällekkäisiä.

Jumalan ”mieltä” etsimässä

Aineistossani haastateltavat tulkitsivat taideteoksia aluksi niin, että he eivät tienneet niistä mitään. Tutkimusmenetelmäni implisiittisen luonteen takia en myöskään ollut kertonut heille, että haastattelu perustuu aiheeseen ”Jumala”. Kysymys ”Mitä ajatuksia tämä teos sinussa herättää?” sai haastateltavani aluksi pääosin hämmennyksen valtaan. Ilman nimeä abstraktit muotojen ja värien konstruktiot eivät antaneet yksilön havaintokokemuksessa välttämättä mitään vihjettä uskoon tai Jumalaan liittyen. Mitä teokset voisivat siis kertoa Jumalasta?

Valitsemani abstraktit taideteokset toimivat välineenä testatakseni sitä, miten esittävyyden rikkoontumisesta pyritään päättelyn avulla luomaan konkreettista kuvaa. Aineistossani konkreettisen muodon näkeminen laukaisi haastateltavissa pääsääntöisesti konkreettisen kokemuksen ajattelevasta ja tuntevasta persoonasta, kun taas abstrakti muoto vei heidät pyrkimykseen tarkastella toimijuutta abstraktilla tasolla. Tästä huolimatta abstraktin kuvan soveltamisessa nousi implisiittisesti esiin se, kuinka intuitiivisen päättelyn keinoin abstrakteista tulkinnoista tehtiin konkreettisempia.

Esittävä taide, esimerkiksi yliluonnollisen olemuksen ihmishahmoisena kuvaaminen, synnyttää automaattisesti tunteen persoonan läsnäolosta. Tällöin itse ruumiillinen kuva Jumalan kuvaamisen yhteydessä ei ole päämäärä sinänsä, vaan itse kuvaa tärkeämmäksi muodostuu välitön kokemus persoonan läsnäolosta. Tämä kokemus on luonteeltaan hyvin intuitiivinen, kuten aineistonikin osoitti. Silloin syntyy merkityksellinen kokemus siitä, että Jumala on olentona sellainen, jolla on mieli ja jonka kanssa on mahdollista olla yhteydessä. Antropomorfismi on näin ollen paremmin selitettävissä ihmisen kapasiteetilla tunnistaa mielen omaavia toimijoita kuin pyrkimyksellä etsiä fyysisesti ihmisen kaltaisia olentoja. Jumalat kuvaillaan pääsääntöisesti ihmisen kaltaisiksi ulkoiselta muodoltaan, koska heidät nähdään toimijoina. Tärkeintä on kuitenkin se, että jumalilla on inhimillisen toimijan kognitiiviset ominaisuudet, itse ihmisenkaltaisuus on sekundaarista.

Abstrakti taideteos ja jumalakuva

Tutkielmani tulosten perusteella olen päätynyt siihen, että kognitiivisesta näkökulmasta katsottuna kristinuskon oppikäsitysten jumalakuvassa on jotakin samaa kuin gallerian seinällä olevassa nykytaiteen abstraktissa taideteoksessa. Taideteoksen ja sen mahdollisen nimen välissä oleva tulkitsija synnyttää taiteellisen ilmaisun välityksellä havaintoihinsa perustuvia merkityssisältöjä. Samaan aikaan teoksen nimi ja viitekehys luovat sille jonkinlaisen julkisen representaation asettamalla teoksen johonkin tiettyyn sosiaalisesti välitettyyn kontekstiin. Vaikka syntyvä kuva Jumalasta ei perustukaan samalla tavalla suoraan havaintokokemukseen kuin taideteos, on siitä syntynyt kuva samaan tapaan rakentunut kuin kuva abstraktista taiteesta. Abstraktin taiteen äärellä syntyvä tulkinta rakentuu yhtä vähän mihinkään itsessään havaittavissa olevaan todellisuuteen kuin jumalakuva.

Kysymys siitä, mikä tekee abstrakteista teoksista uskonnollista taidetta, on oikeastaan luonteeltaan samanlainen kuin kysymys siitä, mikä tekee jostakin uskonnollisesta uskomuksesta uskottavan. Uskonnolliset uskomukset itsessään eivät yleensä perustu aistiärsykkein tuotettuun informaatioon, jonka todenperäisyyttä voisi empiirisesti tarkastella. Uskonnollisen uskomuksen uskottavuuden selittäminen on kuin abstraktin kuvan uskonnollisen viitekehyksen todentaminen, sillä molemmissa tapauksissa yksilö on se, joka lopulta määrittää vastauksen. Tämä johtopäätökseni, joka nousee kognitiivisen uskontotieteen näkökulmasta tarkastella uskontoa, ei pyri redusoimaan uskontoa ilmiönä joksikin ei-uskonnolliseksi. Käyttäytymistieteenä kognitiivinen uskontotiede tutkii samaa havaittavissa olevaa todellisuutta kuin kaikki muutkin tieteet.

 

Kirjoittaja Atte Tahvanainen on TM, jonka uskontotieteen alaan kuuluva
pro gradu -tutkielma ”Häivähdys Jumalasta. Teologian ylioppilaiden kognitiivinen päättely Jumalasta abstraktin taiteen äärellä.” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa
maaliskuussa 2008.

Kirjallisuutta

Barrett, Justin

2004 Why would anyone believe in God? Walnut Creek, CA: AltaMiraPress.

1999 Theological correctness: Cognitive constraint and the study of religion. – Method & Theory in the Study of Religion 11. 325-339.

1998 Cognitive constraints on Hindu concepts of the divine. – Journal for the Scientific Study of Religion 37. 608-619.

Barrett, Justin & Keil, Frank

1996  Conceptualizing a Nonnatural Entity: Anthropomorphism in God Concepts. – Cognitive Psychology 31. 219-247.

Boyer, Pascal

2002 Why Do Gods and Spirits Matter at All? – Current approaches in the cognitive science of religion. Ed. by Veikko Anttonen & Ilkka Pyysiäinen. New York: Continuum. 68-92.

2001 Religion explained: The evolutionary origins of religious thought. New York: Basic Books.

1994 The Naturalness of Religious Ideas: a Cognitive Theory of Religion. Berkeley: University of California Press.

Evans, Jonathan St. B. T.

2008  Dual-Processing Accounts of Reasoning, Judgment, and Social Cognition. – Annual Review of Psychology.

Saatavilla The Open University-tietokannasta.

2003  In two minds: dual process accounts of reasoning. Trends in Neurosciences. 454 – 59.

Pyysiäinen, Ilkka

2006 Jumalten keinu. Kiertoajelu uskontotieteessä. Helsinki: Gaudeamus.

2008  Ruumiillinen ihminen tarvitsee ruumiillisen Jumalan. – Teologia.fi. Ikkuna yliopistoteologiaan-tietokanta. .

Pyysiäinen, Ilkka & Lindeman, Marjaana & Honkela, Timo

2003 Counter intuitiveness as the hallmark of religiosity. – Religion 33. 341-355.

Sperber, Dan

1997 Intuitive and reflective beliefs. – Mind and Language 12. 67-83.

1996 Explaining Culture: A Naturalistic Approach. Oxford: Blackwell.