Pro gradu: ”Hankalia tapauksia”? – Kirkon valmiudet opettaa käyttäytymishäiriöistä kärsiviä nuoria

Erilaiset oppimisvaikeudet ja käyttäytymishäiriöt puhuttavat tällä hetkellä paljon koulumaailmassa ja julkisuudessa. Käyttäytymishäiriöt lisääntyvät jatkuvasti, ja tähän todellisuuteen ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin on myös kirkossa alettu pikku hiljaa herätä. Koulumaailmassa pohditaan kysymystä erityistä tukea tarvitsevien nuorten sijoittamisesta tuettuina yleisopetuksen ryhmiin. Samaa erityttämisen ja integroimisen problematiikkaa on alettu pohtia myös seurakunnissa, kun monet erityistä tukea tarvitsevat nuoret haluisivat osallistua tavalliseen rippikouluun.

Pro gradu -tutkielmassani selvitin, millaiset valmiudet kirkon työntekijöillä on opettaa rippikoulussa käyttäytymishäiriöstä kärsiviä nuoria. Rajasin tutkimuksen koskemaan ulospäin suuntautunutta häiriökäyttäytymistä, jonka yleisimmät luokat ovat tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriö eli AD/HD, käytöshäiriö sekä uhmakkuushäiriö. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Helsingin, Kuopion ja Lapuan hiippakuntien papeille, kanttoreille ja nuorisotyönohjaajille.

Työntekijöiden tieto ja osaaminen ovat keskeisessä roolissa, jotta erityistä tukea tarvitsevat nuoret voitaisiin huomioida rippikoulun organisoinnissa ja toteutuksessa, ja kaikille voitaisiin taata tasavertainen mahdollisuus oppimiseen. Rippikoulu on yksi kirkon perustehtävistä, mutta nuorisotyönohjaajia lukuun ottamatta rippikoulun opettajista melko harva on kuitenkaan kasvatuksen tai opetuksen ammattilainen. Tutkimus osoitti, että kirkon työntekijöiden pedagogisessa osaamisessa olisi paljon parantamisen varaa, jotta käyttäytymishäiriöstä kärsiviä nuoria olisi tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista integroida tavallisiin rippikouluryhmiin.

Käyttäytymishäiriöstä kärsivät nuoret ja rippikoulu

Elämä – Usko – Rukous Rippikoulusuunnitelma 2001:n (RKS 2001) mukaan seurakunnan on tarjottava kaikille nuorille mahdollisuus käydä rippikoulu. Nuorten erilaisuus, heidän yksilölliset lähtökohtansa, valmiutensa ja vaikeutensa on otettava huomioon rippikoulua toteutettaessa. Jokaisen nuoren yksilöllisyyttä tulee korostaa eikä kohdella häntä ensisijaisesti jonkin erityisryhmän jäsenenä. Jokaisella kastetulla seurakunnan jäsenellä on oikeus rippikoulun käymiseen, ja seurakunnista tulisi löytyä tarvittava ammattitaito opetuksen järjestämiseen.

Käyttäytymishäiriöstä kärsivällä nuorella saattaa usein olla elämässään viimeiseksi jäämisen ja epäonnistumisen tuntu. Hän saa paljon negatiivista palautetta käyttäytymisestään. Rippikoulussa olisi mahdollisuus antaa näille nuorille onnistuneen oppijan sekä ryhmään kuulumisen kokemus, ja näin samalla ehkäistä syrjäytymistä. Kukaan ei halua olla sivullinen häirikkö oman elämänsä käännekohdassa. Näin voi kuitenkin käydä, jos rippikoulun opettajat eivät tiedä, mistä nuoren erilainen käyttäytyminen johtuu tai miten hänen sopeutumistaan ja oppimistaan voisi auttaa. Oma epävarmuus ja valmiuksien puute voivat aiheuttaa sen, että erityistä huomiota ja tukea tarvitsevasta nuoresta tuleekin torjuttu ”hankala tapaus”.

Ulospäin suuntautuneet käyttäytymishäiriöt pähkinänkuoressa

Tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriössä eli AD/HD:ssa keskeisiä piirteitä ovat jatkuva tarkkaamattomuus sekä yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Nuori ei usein jaksa keskittyä pitkiä aikoja samaan tehtävään ja hän saattaa uppoutua paljon omiin maailmoihinsa. Hän unohtelee tavaroita ja ohjeita. Hän saattaa olla jatkuvasti liikkeessä tai kiemurrella levottomasti. Nuori puhuu usein ylettömästi ja hänen on vaikea odottaa omaa vuoroaan.

Käytöshäiriön olennainen piirre on jatkuva ja toistuva toisten oikeuksia ja ikäryhmän sosiaalisia normeja ja sääntöjä rikkova käytös. Nuori on usein uhmakas ja aggressiivinen, mikä saattaa esiintyä fyysisenä tai psyykkisenä kiusaamisena ja uhkailuna. Hän valehtelee usein päästäkseen tavoitteisiinsa. Käytöshäiriöön saattaa liittyä myös koulusta pinnaamista tai karkailua kotoa.

Uhmakkuushäiriön olennainen piirre on jatkuva sekä tavallista voimakkaampi negatiivinen, uhmakas, tottelematon ja vihamielinen käyttäytyminen auktoriteetteja kohtaan. Uhmakkuushäiriöstä kärsivä nuori ei kestä pettymyksiä ja syyttää usein muita virheistään. Hän ärsyttää toisia, mutta ärsyyntyy myös itse helposti. Uhmakkuus ja itsepäisyys ovat normaalia käytöstä, kun lapsi tai nuori itsenäistyy. Siksi uhmakkuushäiriön diagnosoimisessa uhmakasta häiritsevää on täytynyt tapahtua selvästi tavallista enemmän.

Käyttäytymishäiriöstä kärsivän nuoren huomioiminen opetuksessa

Käyttäytymishäiriöstä kärsivä nuori voi tarvita paljon apua ja tukea oppimiseensa. Opettajalla onkin suuri vastuu toteuttaa opetuksensa siten, että se palvelisi sekä erityistä tukea tarvitsevaa nuorta että muuta rippikouluryhmää. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että käyttäytymishäiriöstä kärsivien nuorten opetuksessa vallitsevat perusperiaatteet ovat erittäin käyttökelpoisia ja suositeltavia kenen tahansa oppimisen kannalta.

Opetuksen rakenteen tulisi olla selkeä, ja ohjeet tulisi antaa selvästi ja lyhyesti. Käyttäytymishäiriöihin ja erityisesti AD/HD:hen liittyy tarkkaavaisuuden pulmia, minkä vuoksi keskittyminen pitkäkestoisiin tehtäviin tai yksitoikkoiseen opetukseen voi olla erityisen vaikeaa. Opettajan tulisikin suunnitella opetuksensa siten, että siihen sisältyy vaihtelevia opetusmenetelmiä ja lyhytkestoisia tai osiin jaettuja tehtäviä. Myös tauoilla on suuri merkitys keskittymisen ja jaksamisen kannalta. Useampien lyhyiden opetusjaksojen käyttö on yhtä pitkää opetusjaksoa suositeltavampaa. Nuoren oppimista ja olemista voidaan helpottaa sijoittamalla hänet paikkaan, jossa ylimääräisiä ärsykkeitä on mahdollisimman vähän, huolehtimalla luokan valoisuudesta ja ilmastoinnista, sekä antamalla nuorelle mahdollisuus liikkua tai esimerkiksi vaihtaa paikkaa ennalta sovitun mukaisesti.

Käyttäytymishäiriöstä kärsivän nuoren kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että hän saa opettajalta kannustusta ja myönteistä palautetta toimiessaan toivotulla tavalla. Positiivinen palaute ja myönteiseen käyttäytymiseen rohkaisu auttavat yleensä paremmin kuin erilaiset rankaisukeinot. On parempi kertoa nuorelle, mitä tämän tulee tehdä kuin mitä ei saa tehdä.

Palautteen tulee olla selkeää, ja kritisoidessa tulee arvioida käyttäytymistä eikä nuorta itseään. Opettajan tulee muistaa, etteivät nuoren oppimisvaikeudet tai häiriökäyttäytyminen johdu opettajan henkilökohtaisesta epäonnistumisesta, vaan niille on olemassa muita syitä.

Rippikoulun opettajien valmiuksissa parantamisen varaa

Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena Helsingin, Kuopion ja Lapuan hiippakuntien papeille, kanttoreille ja nuorisotyönohjaajille. Vastauksia tuli 470, ja palautusprosentti oli 41. Kirkon työntekijät arvioivat valmiutensa opettaa käyttäytymishäiriöstä kärsiviä nuoria keskinkertaisiksi. Valmiudet opettaa AD/HD:sta kärsiviä nuoria arvioitiin hiukan paremmiksi kuin valmiudet opettaa jostakin muusta käyttäytymishäiriöstä kärsiviä nuoria. Tämä voi johtua AD/HD:n yleisyydestä ja siitä, että AD/HD:ta on käsitelty julkisuudessa viime aikoina paljon.

Tutkimus osoitti, että kirkon työntekijöiden pedagogisessa osaamisessa olisi paljon parantamisen varaa, sillä nuorta ja hänen oppimistaan tukevia menetelmiä käytettiin melko satunnaisesti. Eniten työntekijät pyrkivät keskustelemaan nuorten kanssa käytöksestä ja ottivat tarvittaessa yhteyttä myös nuorten kotiin. Merkille pantavaa kuitenkin oli, että näin tehtiin vain silloin tällöin. Käytöksen syiden selvittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta voidaan löytää oikeat keinot nuoren olemisen ja oppimisen helpottamiseksi rippikoulussa. Jonkin verran työntekijät muuttivat myös opetustilanteen rakennetta esimerkiksi taukojen ja istumajärjestyksen avulla tai ottamalla muita opettajia mukaan opetustilanteeseen. Opetusmenetelmiä muutettiin paremmin nuorten tarpeita vastaavaksi silloin tällöin. Myönteistä oli, että melko harvoin nuoren toiminta jätettiin kokonaan huomioimatta tai siihen puututtiin vain rangaistusten avulla.

Tutkimus osoitti, että sekä tarvetta että halukkuutta lisäkoulutukseen on. Tulosten indikoimilla valmiuksilla ei pystytä tarjoamaan käyttäytymishäiriöstä kärsiville nuorille RKS 2001:n edellyttämää yksilölliset lähtökohdat huomioivaa opetusta. Työntekijöiden pedagogista osaamista tulisi kehittää ja tietoa lisätä, jotta käyttäytymishäiriöstä kärsivät nuoret voisivat osallistua onnistuneesti ja täysipainoisesti tavalliseen rippikouluun. Lähes puolet vastaajista olikin paljon tai erittäin halukas hankkimaan lisäkoulutusta käyttäytymishäiriöstä kärsivien nuorten opettamiseen.

Moniammatillisen yhteistyön mahdollisuudet käyttöön

Ammattiryhmien vertailussa nuorisotyönohjaajat nousivat selvästi esiin sekä omien arvioidensa että käyttämänsä pedagogiikan puolesta. Nuorisotyönohjaajat käyttivät nuorta ja hänen oppimistaan tukevia menetelmiä selvästi enemmän kuin muut ammattiryhmät. Erityisesti erot näkyivät nuorisotyönohjaajien ja kanttorien välillä. Nuorisotyönohjaajien koulutukseen kuuluu muita enemmän pedagogisia opintoja, mutta he olivat toisaalta myös hankkineet eniten muuta erityispedagogista koulutusta. Tämän vuoksi heillä on todennäköisesti eniten menetelmiä ja käytännön keinoja käyttäytymishäiriöstä kärsivien nuorten opettamiseen.

Erityisesti kanttorien heikot valmiudet huolestuttavat, sillä kirkon musiikkikasvatus on lähes yksinomaan heidän vastuullaan. Musiikki on irrottamaton ja keskeinen osa kirkon tehtävää, ja rippikoulussa käytettävä musiikki vaikuttaa vahvasti nuoren käsitykseen koko seurakunnan musiikista. Jotta musiikin hyviä ominaisuuksia voitaisiin rippikoulussa hyödyntää täysipainoisesti, tulisi seurakunnan musiikkikasvattajien tuntea nuorten yksilölliset lähtökohdat sekä niihin liittyvät haasteet ja osata ottaa ne opetuksessaan huomioon.

Moniammatillisen yhteistyön lisääminen rippikoulun suunnittelussa ja toteutuksessa auttaisi käyttäytymishäiriöstä kärsivien nuorten erityistarpeiden huomioimisessa. Vaikka pappi vastaa rippikoulun opetuksen sisällöstä, tulisi nuorisotyönohjaajien ammattitaitoa hyödyntää nykyistä enemmän. Rippikoulun työntekijöistä he ovat yleensä kasvatuksen ammattilaisia, joiden tieto ja taito ovat korvaamatonta pääomaa koko työntekijätiimille.

Artikkelin kirjoittaja Elina Hynynen on TK, jonka uskonnonpedagogiikan pro gradu -tutkielma ’Valmiuksilla on väliä. Kirkon työntekijöiden valmiudet opettaa rippikoulussa käyttäytymishäiriöstä kärsiviä nuoria’ hyväksyttiin Joensuun yliopiston teologisessa tiedekunnassa kesäkuussa 2008. Tutkielma löytyy kokonaisuudessaan Joensuun yliopiston kirjaston verkkojulkaisuista.

Kirjallisuutta

 

Bloomquist, Michael L. & Schnell, Steven V. 2002, Helping Children with Aggression and Conduct Problems. Best Practices for Intervention. New York: The Guilford Press.

Downing, Joyce Anderson 2007, Students with Emotional and Behavioral Problems. Assesment, Management, and Intervention Strategies. Upper Saddle River, New Jersey: Pearson Merrill/Prentice Hall.

Happonen, Heikki 2002, Erityisoppilaat ja fyysinen oppimisympäristö. – Lasten erityishuolto ja -opetus Suomessa. Toim. Markku Jahnukainen. Juva: Lastensuojelun keskusliitto.

Kauffman, James M. 1993, Characteristics of Emotional And Behavioral Disorders of Children And Youth. New York: Macmillan Publishing Company.

Kuorelahti, Matti  2003, Käyttäytymisen ongelmat ja niiden luokittelu. – Poikkeava vai erityinen? Erityispedagogiikan monet ulottuvuudet. Toim. Tarja Ladonlahti, Aimo Naukkarinen ja Simo Vehmas. Juva: Atena Kustannus.

Michelsson, Katariina & Miettinen, Kaija & Saresma, Ulla & Virtanen, Pirkko 2003,  AD/HD nuorilla ja aikuisilla. Juva: PS Kustannus.

Ruoho, Kari & Ihatsu, Markku & Kuorelahti, Matti, 2002              Käyttäytymishäiriöiset lapset ja nuoret. – Lasten erityishuolto- ja opetus Suomessa. Toim. Markku Jahnukainen. Juva: Lastensuojelun Keskusliitto.

Wicks-Nelson, Rita & Israel, Allen C. 2006, Behavior Disorders of Childhood. Sixth Edition. Upper Saddle River, New Jersey: Pearson/Prentice Hall.

Yhtä paljon kaikille ei ole yhtä paljon kaikille: erilaiset oppijat rippikoulussa, 2006

Riitta Kuusi ja Jouko Porkka (toim.). Suomen ev.-lut. kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2006:2. Helsinki: Kirkkohallitus.