Pro gradu -tutkielma: Tytön elämää Uuden testamentin ja antiikin ajan maailmassa

Tutkin pro gradu -tutkielmassani tyttöjä Uuden testamentin ja antiikin ajan maailmassa. Tytöissä yhdistyy kiehtovalla tavalla naiseus ja lapsuus; kaksi ajanlaskumme alun alistettua ihmisryhmää. Naiset esitetään tutkimuksessa perinteisesti Raamatun maailman marginaalissa, sorretuina ja sivustakatsojina. Lapset kuuluivat naisten lailla väheksyttyihin yhteiskunnan jäseniin.

Kiinnostus Uuden testamentin maailman lapsiin on kasvanut viime vuosina. Lapsitutkimuksen kohteena on lähes poikkeuksetta roomalainen eliittiperhe, josta on säilynyt niin kirjallista kuin arkeologista materiaalia. Rikkaita roomalaisia oli kuitenkin alle 5% Rooman valtakunnan asukkaista. Heidän osuutensa alkukristittyjen joukossa oli sitäkin pienempi. On erityisen haasteellista rakentaa kuvaa köyhästä, juutalaisesta tai orjatytöstä, joiden perheet muodostivat suurimman osan ensimmäisistä Jeesuksen seuraajista. Miten voisi nimetä heitä ja heidän kokemuksiaan?

Uuden testamentin sosiaalinen maailma oli patriarkaalinen ja mieskeskeinen. Naiset ja tytöt kuvattiin miesten kautta vaimoina ja tyttärinä. Uudessa testamentissa ei esiinny yhtään tyttöä, josta kirjoitettaisiin omalla nimellä. Vaikka he ovat nimettömiä tyttäriä, ei voi kuitenkaan päätellä että tytöt olivat merkityksettömiä. Riippumatta yhteiskuntaluokasta lapsia ja tyttöjä rakastettiin. Tyttöjä koulutettiin ja heille pyrittiin järjestämään hyvä aviopuoliso.

Uuden testamentin parannuskertomuksessa Jairos tuntee kenen tahansa lastaan rakastavan isän tapaa suurta hätää sairaan tyttärensä vuoteen äärellä. Gregorius Nissalainen puolestaan kirjoittaa elämänkerran sisarestaan Makrinasta, jossa hän ilmaisee suurta ihailua ja kunnioitusta sisartaan kohtaan. Paavalin käännyttämän avioliittoaikeistaan luopuneen Teklan ympärille muodostui Vähä-Aasiassa suorastaan kultti. Nuoresta Jeesuksen äidistä Mariasta tuli kristinuskon tunnetuin nainen.

Uuden testamentin nimettömät tyttäret

Tyttöjen läsnäolo Uudessa testamentissa on kovin vaatimatonta. Johanneksen evankeliumissa ei esiinny yhtään tyttöä. Muista evankeliumeista löytyy kolme kertomusta, joissa tyttö tai tytär mainitaan: Jairoksen tytär, foinikialaisnaisen tytär ja juutalaisen aristokraatin Herodiaan tytär. Rakkaus tyttäriin on käsin kosketeltavaa parannuskertomuksissa, joissa isä Jairos tai foinikialaisäiti pyytävät Jeesuksen apua.

Tiedämme tytöistä tuskin mitään. Kertomukset kuvaavat lähinnä vanhempien uskoa ja rakkautta. Jairoksen tyttären tapauksessa kertomus muuttuu ylösnousemuskertomukseksi. Temppelin esimies nöyrtyy Jeesuksen edessä ja hän saa lahjaksi tyttärensä elämän ja ylösnousemuksen. Kolmannessa kertomuksessa Herodiaan tytär tanssii aistikkaasti aristokraatti-isäpuolelleen Herodekselle. Kiitokseksi hän pyytää äitinsä kehotuksesta Johannes Kastajan pään. Herodes mestauttaa Johanneksen. Juutalainen historioitsija Josefus nimeää tytön Salomeksi. Salome on monelle tuttu eroottisista taideteoksista. Hänestä tuli pääosan esittäjä Oscar Wilden näytelmässä Salome sekä Rikhard Straussin samannimisessä oopperassa. Vapautuessaan Raamatusta Salome sai taiteen avulla kasvot ja äänen.

Tekla – varhaiskristillisen kirjallisuuden sankari ja esikuva

Lähes kaikki varhaiskristilliset teokset kertovat miehistä. Vain muutamassa on tyttö tai nainen pääosassa. Toisen vuosisadan apokryfinen Paavalin ja Teklan teot kertoo Teklasta. Lähetysmatkallaan Paavali saapuu Ikonionin kaupunkiin nykyisen Turkin alueelle. Kaupungin merkkihenkilölle morsiameksi luvattu Tekla kuulee ikkunastaan Paavalin saarnaavan. Paavalin sanoma lumoaa Teklan, joka istuu ikkunassa kolme päivää ja kolme yötä kuuntelemassa. Tekla päättää purkaa kihlautumisensa ja seurata Paavalia.

Kaupungin väki päivittelee uutta liikettä, joka johtaa nuoria pois perinteisistä arvoista. Kun Paavali kieltäytyy kastamasta Teklaa, nuori Tekla kastaa itse itsensä. Tekla aloittaa oman lähetystyön. Hänestä tuli esimerkki ja sankari monelle naiselle ja häntä kunnioitetaan edelleen pyhänä. Tekla ei todennäköisimmin ole historiallinen henkilö. Hänen tarinansa kuvaa silti aikansa nuoria naisia ja heidän todellisia kokemuksiaan, kun he uhmasivat perheitään ja ensimmäisten vuosisatojen arvomaailmaa päättämällä purkaa kihlauksensa ja elää askeettista elämää. Tekla on samalla esimerkki naisesta joka saarnasi, kastoi ja toimi alkuseurakunnan johtotehtävissä. Teklasta tuli Vähä-Aasiassa erityisesti naisten sankari ja hänen mukaansa on nimetty useita kirkkoja.

Nuori Maria lattiaa lakaisemassa

Monet lasten joulukertomusten kuvat kuvaavat nuoren Marian lattiaa lakaisemassa enkeli Gabrielin ilmestyessä hänelle. Apokryfinen Jaakobin lapsuusevankeliumi antaa toisenlaisen kuvan Jeesuksen äidistä. Se kertoo Jeesuksen syntymän lisäksi Marian syntymästä ja lapsuusajasta.

Toisella vuosisadalla kiinnostus Jeesuksen äitiä kohtaan kasvoi ja lapsuusevankeliumeja haluttiin täydentää. Jaakobin evankeliumissa Marian varakkaat, lapsettomuudesta kärsivät vanhemmat, Anna ja Joakim, rukoilevat lasta. He saavat tyttären ja omistavat kiitollisuudessaan hänet Jumalalle. Anna ja Joakim luovuttavat Marian temppelipalvelukseen kolmen vuoden iässä. Tyytyväisinä vanhemmat katsovat, kuinka Maria kävelee Jerusalemin temppeliin kääntämättä lainkaan katsettaan vanhempiin päin.

Evankeliumi kertoo vielä kuinka kolmevuotias Maria tanssii temppelin portailla ja koko Israel rakastaa häntä. Maria asuu ja palvelee temppelissä enkelten ruokkimana aina kaksitoistavuotiaaksi saakka kunnes papit luovuttavat hänet Joosefin suojelukseen. Nuori Maria eli temppelissä etuoikeutettua elämää. Muiden aikalaisten eliittityttöjen tapaan hän tuskin luuttusi, kuten kirjoittajan mielikuvissa, lattioita. Historioitsija Beryl Rawson rohkaisee arvioimaan uudelleen perinteisiä kuvia antiikin ajan naisista ja lapsista. Kuvat kotitöitä tekevästä vaimosta ja tyttärestä eivät paljasta heidän elämänsä täyttä kirjoa. Ne kuvaavat naiseen kohdistuvia ideaaleja ja odotuksia, mutta eivät kerro koko totuutta.

Eliittitytöistä orjatyttöihin

Antiikin maailmassa sukupuoltakin tärkeämpi oli yhteiskuntaluokka ja erityisesti Rooman kansalaisuus. Roomalaiset eliittitytöt kävivät koulua poikien lailla ja he elivät ehkä oman aikansa suojatuinta ja huolettominta elämää. Kaduilla liikkuessaan heillä oli miespuolinen suojelija matkassa. Roomalaiset naiset söivät miestensä kanssa ja saattoivat harjoittaa omia liiketoimiaan. Rikkaat eliittitytöt eivät tehneet kotitöitä tai hoitaneet lapsiaan.

Jeesus ei ollut ensimmäinen tai ainoa naisten aseman parantaja. Roomassa oli jo tapahtunut muutoksia naisten elämässä. Toisaalta tytöistä kirjoitettaessa on muistettava, että moni eli orjana. Orjatyttöjä käytettiin hyväksi niin lapsityövoimana kuin seksuaalisestikin. Työt aloitettiin jo viiden vuoden iässä. Joitakin orjatyttöjä koulutettiin myöhemmin toimimaan esimerkiksi kirjureina ylhäistönaisille. Osa tytöistä syntyi orjaksi. Toiset myytiin jo lapsena orjaksi tai heidät poimittiin kadulta vanhempiensa hylkääminä. Edes ensimmäiset kristityt eivät poistaneet orjuutta vaan osallistuivat sen ylläpitoon neljännelle vuosisadalle saakka. Harva isäntä vapautti orjansa vapaaehtoisesti.

Isät neitsyyden vartijoina

Tyttöjen odotettiin pysyvän koskemattomina avioliiton solmimiseen asti. Tytöt elivät isiensä vastuulla. Antiikin kulttuureissa häpeä- ja kunniakäsitteet olivat vahvasti läsnä. Tyttöjen ja naisten seksuaalisuus koettiin usein uhkana. Tyttären arvostetuin ominaisuus oli itsehillintä. Juutalaisuudessa tunnettiin kunniamurha-käsite rangaistuksena tytöille, jotka olivat suostuneet sukupuoliyhteyteen ennen avioliittoa. Säilyttääkseen tyttäriensä puhtauden, isät naittivat tyttärensä mahdollisimman nuorina. He luovuttivat tyttärensä tulevan puolison vastuulle. Ilman miespuolista suojelijaa tytöt ja naiset olivat alttiina muiden miesten hyökkäyksille ja jopa kidnappaukselle. Heidän elämänsä oli uhattua sosiaalisesti, taloudellisesti ja ruumillisesti. Gregorius Nyssalainen kirjoittaa kauniista orvoksi jääneestä äidistään, joka meni vastoin omaa tahtoa naimisiin, ettei joku toinen kosija ottaisi häntä väkisin mukaansa ja kantaisi pois kotoaan.

Avioliitto tyttöyden päätösriittinä

Antiikin ajan tytöt menivät naimisiin nykyajan mittapuun mukaan lapsina. Tytöt tulivat täysi-ikäisiksi 12-vuotiaina. Monet solmivat avioliiton heti sen jälkeen. Avioliiton solmimisikään vaikutti yhteiskuntaluokka sekä etninen ja uskonnollinen tausta. Eliittitytöt ja juutalaiset menivät nuorina naimisiin. Erityisesti rikkaiden perheiden tytöille pyrittiin varmistamaan hyvä avioliittokauppa. He olivat usein isiensä poliittisten ja muiden kaupankäyntien pelinappuloita. Köyhempien perheiden tyttöjen työpanosta haluttiin käyttää mahdollisimman pitkään ja he avioituivat vasta myöhemmin. Heidän avioliittonsa ei usein saanut roomalaisen lain voimaa, sillä tytöiltä puuttui kansalaisen suomat oikeudet. Aviopuolisot olivat lähes poikkeuksitta noin 10 vuotta vaimojaan vanhempia. Tytön avioliitto aikuisen miehen kanssa ei aina tuntunut houkuttelevalta. Ei ollut harvinaista, että nuori vaimo tuli raskaaksi jo ennen ensimmäisiä kuukautisia. Monet tytöt kuolivat lapsivuoteeseen. Antiikin ajan naiset kokivat keskimäärin 5-6 raskautta elämänsä aikana. Tilastojen mukaan yksi tai kaksi näistä lapsista kuoli varhain. Moni nuori vaimo jäi myös leskeksi ja uudet avioliitot ja uusperheet eivät olleet harvinaisia.

Jeesus kohtasi ja kosketti tyttöjä

Voimme päätellä hyvin vähän Uuden testamentin tytöistä. Tiedämme kuitenkin, että Jeesus kohtasi tyttöjä. Juutalaisista puhtaussäännöksistä huolimatta hän kosketti kuollutta Jairoksen tytärtä. Kotikirkoissakin oli tyttöjä lasnä. Osa oli vasta vauvoja, toiset leikkivät lattialla ja joku oli nuoresta iästään huolimatta äiti. Opetuslapseus haastoi patriarkaalista ajattelutapaa. Nuorista naisista tuli sisaria muille kotikirkkojen jäsenille. Orjat mursivat leipää omistajiensa kanssa. Jotkut tytöt uhmasivat perheitään kieltäytymällä avioliitosta. Tytöt ja naiset astuivat pois kodin suojasta julkisempaan elämään kotikirkoissa. Osa heistä toimi myös seurakunnan luottamustehtävissä. Julkisesti nimetön nainen tai tyttö saattoi kotikirkossa olla merkittäväkin hahmo, vaikka maailma oli vielä vahvasti patriarkaalinen.

 

Kirjoittaja Irene Erkko on TM, jonka Uuden testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu-tutkielma ´Elite girls and nameless daughters – social history of girls in New Testament and early Christian writings´ hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2008.

 

Lisätietoja:

Osiek, Carolyn ja MacDonald, Margaret Y. A woman’s place: house churches in earliest Christianity. Minneapolis: Fortress Press, 2006.

Pomeroy, Sarah B. The murder of Regilla: a case of domestic violence. Cambridge: Harvard University Press, 2007. (kirja sisältää luvun roomalaisen eliittitytön elämästä)

Gregory of Nyssa. Life of Macrina (julkaistu 3. vuosisadalla, löytyy hakusanalla esim. Internetistä)