Pro gradu -tutkielma: Anat-jumalatar muinaisessa Lähi-idässä

Tutkimukseni tarkastelee väkivaltaisen ja ristiriitaisen Anat-jumalattaren ilmenemismuotoja muinaisessa Lähi-idässä. Työn tarkoituksena on tarjota yleiskuvaus Anatista erilaisia lähteitä apuna käyttäen. Metodina käytetään vertailevaa tutkimusta ja lähteinä tutkimuskirjallisuutta, arkeologisia lähteitä, sekä Elefantinen, Ugaritin ja Vanhan testamentin tekstilähteitä.

Elefantinen materiaalia käsittelevässä osiossa keskityn esittelemään 400-luvulla eKr. Ylä-Egyptissä sijainneen Elefantinen juutalaisen yhdyskunnan erityistä uskontoa. Aineistosta nousee mielenkiintoinen kysymys Anatin ja Jahun, eli Jahven puolisosuhteesta.

Ugaritin teksteissä ja niitä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa tärkeässä osassa ovat kuvaukset oikuttelevan jumalatar Anatin väkivaltaisuudesta ja sotaisuudesta. Tutkijoilla on erilaisia tulkintoja Anatin ja Baalin suhteesta. Tämä suhde on toisinaan tulkittu puolisosuhteeksi ja toisinaan sisarussuhteeksi.

Anatin ikonografiaa on usein lähes mahdotonta erottaa muiden jumalattarien, kuten Astarten, Aseran ja Qudshun ikonografioista. Kiinnostavimman arkeologisen vertailukohdan tarjoavat Ben Anatin soturiluokkaan liittyvät nuolenkärkilöydöt Palestiinan ja Libanonin alueilta. Vanhassa testamentissa Anatiin viitataan ainoastaan epäsuorasti. Anat esiintyy kuitenkin henkilönnimien Shamgar ben Anat ja Anatot, sekä paikannimien Anatot ja Ben Anot yhteydessä.

Kaikkien työssäni käsiteltyjen aineistojen välillä voidaan mielestäni kuitenkin nähdä linkkejä. Esimerkiksi Anatin väkivaltaisuus ja sotaisuus Ugaritin teksteissä tarjoavat yhtymäkohdan ben Anatin soturiluokalle. Vanhan testamentin viitaukset taivaan kuningattareen tarjoavat myös yhtymäkohtia Elefantinen teksteihin ja viittaukset Shamgar ben Anatin kohdalla ben Anatin nuolenkärkiin, sekä Ugaritin tekstien antamaan kuvaan Anatin sotaisuudesta.

Elefantinen Anat, Jahven vaimo?

Karel van der Toorn arvelee, että Elefantinen Anat-Betel olisi ollut alun perin aramealainen jumalatar, josta myöhemmin olisi muotoutunut Israeliin muuttaneiden aramealaisten keskuudessa Anat-Jahu. Todistusaineisto ei riitä kertomaan siitä, että Anatin ja Jahun välille olisi voitu olettaa puolisosuhde Palestiinan alueella. Jos Kuntillet Ajrudin löytöjä pidetään vertailukohtana Elefantinen tilanteeseen nähden, puolisosuhde Anatin ja Jahun välillä ei näyttäisi olevan ainakaan mahdoton.

Väkivaltaisen jumalatar Anatin rooli jää epäselväksi Ugaritin tekstien perusteella

Anatia ei esitetä Ugaritin teksteissä seksuaalisesti aktiivisena. Taustaoletukset ohjailevat monien tutkijoiden kohdalla tekstien tulkintaa liikaa. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota erityisesti Day ja Neal Walls. Anatin rooli Ugaritin pantheonissa jää monilta osin epäselväksi. Dayn esiintuoma Anatin rooli eläinten valtiattarena on niin ikään kaksijakoinen. Anat esitetään sekä saalistajana ja tuhoajana että eläinten suojelijana.

Anatin ja Baalin suhde on mielestäni eräs Ugaritin tutkimuksen merkittävimmistä ongelmakohdista. Useiden tulkintayritysten perusteella on tehty johtopäätöksiä siitä, että Anatilla ja Baalilla olisi seksuaalinen suhde. Tämä lisäksi heillä on tulkittu olleen myös jälkikasvua. Näihin tulkintoihin vaikuttavat mitä ilmeisimmin taustaoletukset kaikista jumalattarista hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden symboleina. Tällaisten päätelmien tekeminen ilman tekstitaustaa on kuitenkin mielestäni harhaanjohtavaa.

Anatin yleisimmät epiteetit Ugaritin teksteissä ovat btlt ja ybmt limm. Bltl, eli neito-nimityksen voidaan mielestäni katsoa liittyvän Anatin ikään ja olemukseen. Neidon roolissa Anat on kapinoivat ja rajojaan kokeileva nuori naisenalku. Ybmt limm taas jää hämärän peittoon ilmaisun tulkinnallisten epäselvyyksien takia. Mitä ilmeisimmin sen ajan ihmiset ovat olleet hyvin tietoisia termin merkityksestä. Tämä tapaus toimii mielestäni hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka muinaisten tekstien tulkitsemisessa toisinaan törmätään umpikujaan.

”Hänen allaan on päitä, kuin palloja. Hänen yläpuolellaan on käsiä, kuin heinäsirkkoja. Hän kiinnittää päitä selkäänsä, sitoo irtokäsiä vyölleen. Polviaan myöten hän uppoaa soturiston vereen, kaulaansa myöten soturiston sisälmyksiin.” Tämä Ugaritin tekstien Baal-syklistä poimittu lainaus kuvastaa mielestäni oivallisesti sitä väkivaltaisuutta, mikä Anat-jumalattaresta välittyy Ugaritin tekstien pohjalta. Anat tuntuu jopa nauttivan verenvuodatuksesta. Väkivaltaisuus yhdistettynä Anatin oikuttelevaan teini-ikäisen ”poikatytön” käytökseen tuo esille Anatin keskeisimmät luonteenpiirteet. Anatin ja Baalin suhde on myös hyvin tulkinnanvarainen. Tämä suhde on joka tapauksessa esitetty teksteissä hyvin vahvana ja merkityksellisenä. Tekstiaineisto tuo esille suoraan ainoastaan sen, että Anat ja Baal ovat sisaruksia. Sisarussuhteen tulkitseminen puolisosuhteeksi ei kuitenkaan ole ennen kuulumatonta. Siksi tämä mahdollisuus on mielestäni jätettävä auki.

Nuolenkärkilöydöt viittaavat Ben Anatin soturiluokkaan

Ikonografisessa luokittelussa on syytä varoa tekemästä liian suoraviivaisia päätelmiä ja yleistyksiä yksittäisen jumalattaren piirteistä. Siksi lukuisien esineiden tunnistaminen on jäänyt puolitiehen tai ympäripyöreäksi toteamukseksi identifioinnin vaikeudesta. Ei ole siis ihme, että tutkijoiden on vaikeaa päästä yksimielisyyteen jumalatar Anatin merkityksiä koskevissa kysymyksissä.

Todisteita Anatista on vähän, ja nekin ovat epävarmoja. Silti Anatiin liittyvästä ikonografiasta ja arkeologisista esinelöydöistä voidaan tehdä monenlaisia mielenkiintoisia huomioita, jotka voidaan sijoittaa aikansa laajempiin kehityskulkuihin. Tästä esimerkkinä ovat Ben Anatin nuolenkärjet, jotka voidaan mahdollisesti yhdistää soturiluokkaan nimeltä Ben Anat. Tämä tarjoaisi mielestäni oivallisen yhtymäkohdan myös Ugaritin teksteissä esitettyihin Anatin väkivaltaisiin ja sotaisiin piirteisiin. Voidaan myös ajatella, että Ugaritissa olisi niin ikään toiminut tämänkaltainen sotilasluokka, joka olisi pitänyt Anatia suojelijanaan.

Jumalatar Anat Vanhassa testamentissa 

Mielestäni muita vakuuttavampia ovat senkaltaiset tapaukset, joissa kirjallinen ja arkeologinen aineisto tukevat toisiaan tavalla, jonka varaan on mahdollista rakentaa uskottava teoria. Tästä esimerkkinä on muun muassa Shamgar ben Anatiin liittyvä todistusaineisto, joka kuitenkin valitettavasti jää hyvin suppeaksi. Arkeologiset löydöt, kuten nuolenkärjet tukevat teoriaa mahdollisesta Shamgar ben Anatin soturiluokasta. Shamgar ben Anatin henkilöllisyyttä selvitettäessä on kuitenkin tehty monia irrallisia päätelmiä, jotka toimivat enemmän mielikuvituksen, kuin todellisten yhteyksien pohjalta. Tulkinnanvaraisuutta on nähtävissä erityisesti Egyptin materiaalin yhdistämisessä Vanhan testamentin tekstiin. Pelkän kirjallisen materiaalin perusteella tehdyt yksittäisten sanojen tulkinnat tai erilaisten lukutapojen muunnelmat eivät näkemykseni mukaan ole kovinkaan uskottavia.

Huolimatta monista mielenkiintoisista ehdotuksista, voidaan mielestäni todeta, että ainoat mahdolliset yhteydet Anatin ja Vanhan testamentin välillä ovat Shamgar ben Anat ja taivaan kuningatar. Näissäkin tapauksissa yhteydet ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Todisteiden vähyys ja useiden teorioiden kirjavuus puhuvat puolestaan, kun päämääränä on todistaa Anatin esiintymistä Vanhan testamentin teksteissä.

Kuka oli monitulkintainen jumalatar Anat?

Jos Elefantinen teksteissä mainitun Anatin oletetaan olevan sama, kuin Ugaritin teksteissä mainitun Anatin, täytyy tämän jumalattaren roolissa olettaa tapahtuneen huomattavia muutoksia. Ikonografinen aineisto tarjoaa mielenkiintoisia selitysmalleja, samoin kuin Vanhan testamentin yhteydet. Valitettavasti kumpikin näistä lähteistä on niin tulkinnanvarainen, että niiden perusteella ei voida tehdä luotettavia tulkintoja. Ne saattavat tosin toimia apuna sellaisissa tapauksissa, joissa tukena on myös muuta aineistoa, kuten Shamgar ben Anatiin liittyvässä aineistossa.

Ugaritin tekstit ajoittuvat samoihin aikoihin, kuin Anatia suosineiden Ramsesten hallintokaudet. Tästä voidaan mielestäni päätellä, että Elefantinessa palvottu Anat ei välttämättä kulkeutunut juudalaisten maahanmuuttajien mukana. Näin ollen Anatin palvonta olisi tullut Elefantineen Ugaritin ja muun Egyptin kautta jo huomattavasti aikaisemmin. Todennäköisintä on se, että molemmat teoriat pitävät paikkaansa. Joka tapauksessa Anatin voidaan mielestäni olettaa saavuttaneen Elefantinessa otollisen maaperän siitä syystä, että Anatin palvonta oli ollut suosiossa Egyptissä jo Ramsesten aikakaudella.

Sotaisuus yhdistää Anatiin liittyvää aineistoa sekä Ugaritin että Egyptin materiaalien kohdalla. Elefantinen materiaali ei kerro Anatin luonteenpiirteistä mitään. Siksi ei voida varmuudella sanoa, onko jumalattaren roolissa tapahtunut muutosta verrattuna esimerkiksi Ugaritin aineistoon. Ainakaan aiemmin korostunut sotaisuus ei tule esille. En kuitenkaan näe kovin suuria ongelmia Anatin kulkeutumisessa Ugaritista Elefantineen.

Puolisosuhde tai seksuaalinen suhde on mielenkiintoinen kysymys Anatin kohdalla sekä Ugaritissa että Elefantinessa. Esille tuotujen näkemysten valossa Ugaritin materiaalin perusteella Anat voitaisiin yhdistää Baaliin ja Elefantinen aineiston perusteella Jahuun. Anatin ja Jahven suhteesta Palestiinan alueella ei ole oikeastaan muita todisteita, kuin paralleelinen Jahven ja Aseran mahdollinen yhteys. Taivaan kuningattaren ja taivaan jumalan välillä ei näytä olevan muuta yhteyttä, kuin nimi. Anat on kuitenkin saattanut kulkeutua Elefantineen Taivaan kuningattaren lisänimenä.

Voidaan sanoa, että lähes kaikki Anatia koskeva tieto on epävarmaa. Tämä ei kuitenkaan mielestäni vie tutkimusta umpikujaan, vaan pikemminkin rohkaisee tutustumaan lukuisiin kiehtoviin ratkaisumahdollisuuksiin.

Kirjoittaja Heini Halme on teologian maisteri, jonka Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Anat-jumalatar muinaisessa Lähi-idässä” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa maaliskuussa 2008.

 

Lähteitä:

Elliger, K & Rudolph, W Et al. (toim.): Biblia Hebraica Stuttgartensia. Editio Quita. Deutsche belgesellschaft, 1997. 

Manfred Dietrich & Oswald Loretz & Joaquín Sanmartin (toim.): The Cuneiform Alphabetic Texts from Ugarit, Ras ibn Hani and Other Places(KTU:second,enlarged edition). Ugarit-Verlag. Münster, 1995.

Porten, Bezalel & Yardeni, Ada (toim.):Textbook of Aramaic Documents from Ancient Egypt. Osa1, Letters. Eisenbrauns. Winona Lake, 1986.

Kirjallisuutta:

Cornelius, Izak: Anat and Qudshu as the ”Mistress of Animals”. Aspects of the Iconography of the Canaanite Goddesses. Teoksessa: Studi Epigrafici e Linguistici. 10/1993. Grafiche Fiorini. Verona, 1993.

Cornelius, Izak: The Many Faces of the Goddess. The Iconography of the Syro-Palestinian Goddesses Anat, Astarte, Qedeshet, and Asherah c. 1500-1000 BCE. Academic Press Fribourg. Göttingen, 2004.

Day, Peggy: ”Why is Anat a Warrior and Hunter?” Teoksessa: The Bible and the Politics of Exegesis. Essays in Honor of Norman K. Gottwald on his Sixty-Fifth Birthday. David Jobling, Peggy Day, Gerald Sheppard (toim.).The Pilgrim Press. 141-146. Cleveland, Ohio, 1991.

Day, Peggy; Anat: Ugarit´s ”Mistress of Animals”. JNES vol 51, number 3. The University of Chicago Press.181-190. Chicago, 1992.

Day, Peggy: Anat-DDD. 2nd ed. Toim. van der Toorn, Karel; Becking, Bob & van der Horst, Pieter. Brill.36-43. Leiden, 1999.

Eaton, Alfred: The Goddess Anat: The History of Her Cult, Her Mythology, and Her Iconography. University Microfilms International.Ann Abor, Michigan, 1964.

Kapelrud, Arvid: The Goddess Anat in the Ras Shamra Texts. Universitetsforlaget. Oslo, 1969.

Keel, Othmar& Uehlinger, Christoph: Gods, Goddesses, and Images of God in Ancient Israel. T&T Clark. Edinburgh, 1998.

Porten, Bezalel: Archives from Elephantine The Life of an Ancient Jewish Military Colony. University of California Press. Berkeley and Los Angeles, 1968.

Porten, Bezalel: The Elephantine Papyri. Three Millenia of Cross-Cultural Continuity and Change. Brill. Leiden, 1996.

Porten, Bezalel: Settlement of Jews at Elephantine and Arameans of Syene. – Judah and the Judeans in the Neo-Babylonian Period. Toim. O. Lipschits and J. Blenkinsopp. Eisenbrauns. Winona Lake, Indiana, 2003.

Van der Toorn, Karel: Anat-Yahu and the Jews of Elephantine. ­- Numen. Vol. XXXVIII. Brill. 80-101. Leiden, 1991.

Van der Toorn, Karel: Goddesses in Early Israelite Religion. Ancient Goddesses, ed.Goodison, Lucy and Morris, Christine. British Museum Press. 83-97. London, 1998.      

Van der Toorn, Karel: Bethel-DDD. 2nd ed. Toim. van der Toorn, Karel; Becking, Bob; van der Horst, Pieter. Brill 173-177. Leiden, 1998.

Walls, Neal: The Goddess Anat in Ugaritic Myth. SBL, dissertation series number 135. Scholars Press. Atlanta, Georgia, 1992.           

Walls, Neal: ”Anat”. Teoksessa: Encyclopedia of Religion. Toim. Lindsay Jones. 2nd Ed. Thomson Gale. 319-320. Detroit, 2005.