Pro gradu -tutkielma: Kirkon haaste: vuorovaikutusta jumalanpalvelukseen

Mikään yhteisö ei voi syntyä eikä elää ilman viestintää. Kirkolle viestintä on osa sen olemusta ja perustehtävää sekä keino tavoitteiden saavuttamiseen. Jumalanpalveluksessa kirkko viestii usein ristiriitaisesti, asiat valmiiksi tulkiten ja vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa välttäen.

Evankelistojen kuvaama Jeesuksen ja hänen oppilaidensa viimeinen yhteinen ateria, kiirastorstai-ilta yläsalissa, sopii esimerkiksi kirkon viestinnälle jumalanpalveluksessa. Siinä toteutuivat monet hyvän viestinnän elementit, erityisesti ymmärrettävyys ja vuorovaikutteisuus.

Vuorovaikutteisuus ja ymmärrettävyys vievät viestin perille

Professori Leif Åberg mukaan vuorovaikutteisuus on viestinnän tehokkuuden kannalta merkittävä tekijä. Kysymysten ja vastausten – kommunikaation – myötä sanoma tavoittaa vastaanottajan tehokkaammin kuin yksisuuntainen viestintä. Kirkko on nostanut Vuoropuhelun kirkko -viestintästrategiassaan vuorovaikutteisuuden kirkon viestinnän tuntomerkiksi. Evankeliumikirjan pyhäpäiville antamat otsikot ja kuvaukset kertovat usein, mitä pitää ajatella ja uskoa. Ne eivät rohkaise jumalanpalveluksen toimittajia ja seurakuntaa pohdintaan ja vuorovaikutukseen, vaikka monet evankeliumitekstit kuvaavat vuorovaikutteisia tilanteita.

Kiirastorstai-ilta yläsalissa oli vuorovaikutteinen.  Jeesus kertoi omasta tunnelmastaan; hän oli odottanut yhteistä ateriaa opetuslasten kanssa. Jalkojen peseminen ja Jeesuksen viittaus kavaltajaan saivat aikaan kyselyä ja keskustelua. Keskustelua syntyi myös siitä, kuka opetuslapsista on suurin. Jeesus kuunteli ja kommentoi.

Ymmärrettävyys on toinen viestinnän onnistumiseen vaikuttava tekijä. Kirkko käyttää monissa pyhän otsikoissa ja kuvauksissa Raamatun kieltä ja evankeliumien tapahtumien aikaan sijoittuvia mielikuvia. Toki ne ovat useimmiten sen verran yleisiä, että seurakuntalaisilla on mahdollisuus ymmärtää ne. Voi kuitenkin kysyä, miksi kirkko on tyytynyt vanhoihin kielikuviin eikä tuonut Jeesuksen sanomaa tietoyhteiskunnan urbaaniin todellisuuteen. Seuraamalla Jeesuksen esimerkkiä ja koskettamalla tämän ajan seurakuntalaisten arkitodellisuutta kirkko saisi myös sanomalleen uutta kosketuspintaa.

Evankelistojen kuvausten perusteella Jeesuksen perusasenne viestintätilanteissa näyttää olevan ihmisten tarpeiden kysyminen, heidän kuunteleminen ja toimiminen heidän tarpeistaan lähtien. Vuorovaikutteisuus on Åbergin mukaan vuoroon vaikuttamista. Vuorovaikutuksella ei tavoitella vain yhteisymmärrystä, se on merkittävää silloinkin kun asioista ajatellaan eri tavoin.

Jumalanpalveluksesta rohkaisua muutokseen

Kommunikaatio sisältää myös mahdollisuuden muutokseen. Kohtaaminen kanaanilaisen naisen kanssa kertoo, että Jeesuksella on liikkumavaraa ja joustavuutta jopa muuttaa mielensä. Kirkko ei nosta pääsiäiseen valmistavissa jumalanpalveluksissa esiin Jeesuksen esimerkin mukaista joustavuutta ja mahdollisuutta mielenmuutokseen, jos argumentit ympärillä sitä edellyttävät. Kirkko ei myöskään rohkaise seurakuntalaisia kanaanilaisen naisen esimerkin mukaiseen sitkeyteen oikeaksi näkemiensä asioiden puolesta.

Kirkon periaatteena on, että raamatunsanan pitää saada puhua suoraan kuulijoille. Jumalanpalveluksessa sille näyttää kuitenkin olevan ongelmallista antaa tulkintaoikeus vastaanottajalle. Puhuessaan suurelle väkijoukolle Jeesus ei tulkitse sanomaansa, vaan jättää tulkintaoikeuden kuulijoille. Tästä on esimerkkinä vaikkapa Kylväjä-vertaus.

Viestintä on osa kirkon ja jumalanpalveluksen olemusta

Viestintä on osa kirkon olemusta ja perustehtävää. Kirkkohan on syntynyt viestinviejäksi. Viestinnällä on kirkossa myös arkisia tehtäviä. Leif Åbergin tulosviestinnän mallin mukaan niitä on neljä: perustoimintojen tuki, informointi, kiinnittäminen ja profilointi. Näitä toteutetaan myös jumalanpalveluksessa.

Åbergin mukaan perustoimintojen tukion viestinnän tärkein tehtävä. Se on viestintää, jonka avulla asiat saadaan sujumaan. Jumalanpalveluksessa tätä tehtävää palvelee koko evankeliumikirja. Siinä on kuvattu jumalanpalveluksen kulku.

Jumalanpalveluksen otsikko ja päivän kuvaus tarjoavat liturgille virikkeitä kertoa jumalanpalveluksen kulusta. Tätä mahdollisuutta kirkko käyttää pääsiäiseen valmistavista pyhistä ainoastaan palmusunnuntaina. Palmusunnuntain kuvauksessa rohkaistaan viestimään kaikille aisteille, kutsumaan seurakuntalaisia mukaan kertomukseen, ottamaan mukaan toiminnallisia elementtejä jumalanpalveluksen toteutukseen. Jumalanpalveluksen toimittajia ohjeistetaan myös kertomaan seurakunnalle, miten jumalanpalveluksessa toimitaan ja millaisia merkityksiä toiminnalla on.

Viestinnän avulla seurakunta pysyy koossa

Toinen Åbergin tulosviestinnän mallin mukainen viestinnän tehtävä on informointi. Yhteisö tarvitsee tiedon siitä, mitä sille ja siinä tapahtuu. Kiirastorstai-iltana Jeesus kertoi oppilailleen pöydässä istuvasta kavaltajastaan ja että tämä on heidän viimeinen yhteinen ateria. Hän keskusteli oppilaidensa kanssa myös siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Kaaostilanteissa informaatio vähentää epätietoisuutta ja auttaa yhteisöä pysymään koossa. Laskiaissunnuntaina, paastonajan alkaessa kirkko kertoo, että epävarmuutta, kaaosta ja konflikteja on tulossa. Se nostaa myös esiin yhteisiä arvoja ja uskoa Jumalan rakkauteen. Se toimii kuten Åberg opettaa: valmistaa yhteisöä tuleviin tapahtumiin.

Syvän paastonajan jumalanpalvelukset johdattavat seurakunnan suurten muutosten keskelle. Kirkko kutsuu jumalanpalvelukseen osallistuvat toisaalta seuraamaan tapahtumia kahden vuosituhannen takaa, toisaalta pohtimaan pahan, kärsimyksen ja elämän kaoottisuuden ongelmaa. Evankeliumitekstit käsittelevät vaikeita elämänkysymyksiä laajasti ja konkreettisten tilanteiden kautta tilaa mielikuville ja tulkinnoille tarjoten. 

Joinakin pyhinä kirkko menee informoinnissaan pitkälle ja kertoo tapahtumien lopputuloksen. Esimerkiksi laskiaissunnuntaina, vasta paastonaikaan valmistauduttaessa kirkko kertoo jo tulkinnan pääsiäisen merkityksestä. Näin se vie seurakuntalaisilta mahdollisuuden omaan tulkintaan.

Jumalanpalveluksessa luodaan me-henkeä

Kolmas tulosviestinnän mallin elementti on kiinnittäminen. Jeesus kertoi kiirastorstai-iltana sanoin ja toiminnallaan yhteisön arvoista, pelisäännöistä ja toiminnasta. Hän pesi opetuslasten jalat ja jakoi leivän ja viinin liittäen niihin uuden merkityksen. Näin hän antoi mallin ja merkityspohjan myös yhteisön toiminnalle jatkossa.

Yhteisö tarvitsee me-henkeä. Sen luomisessa sisäisellä viestinnällä on tärkeä rooli. Kiinnittäminen on kirkossa vuosituhansien perspektiivissä onnistunut. Kolmannes maailman ihmisistä on kristittyjä. Toisaalta juuri nyt kiinnittäminen on kirkolle iso kysymys. Kirkosta eroaa vuosi vuodelta enemmän jäseniä.

Kirkko on onnistunut luomaan maailmanlaajat symbolit ja niille merkityksen, joka oppitasolla voi hieman vaihdella tunnustuskunnittain, mutta jotka kantavat kirkon keskeistä sanomaa. Kristittyjen yhteisö kautta maailman hyväksyy ehtoollisenvieton koodin ja siihen liittyvät merkit, leivän ja viinin. Se uskoo yhteisellä sopimuksella merkkien viittaavan Jeesuksen ruumiiseen ja vereen.

Åbergin mukaan yrityskulttuurin käyttö kiinnittämisessä on erityisen voimakas työkalu. Yrityskulttuuri voi liittää nyt toimivat yhteisön aiempiin toimijoihin. Ehtoollisen viettäminen on maailman kristillisen kirkon tärkein tunnusmerkki, kiinnittämisen keino ja silta kristinuskon synty-yhteisöön.

Jumalanpalvelus kertoo yhteisöstä

Neljäs tulosviestinnän tehtävä on profilointi. Se on yhteisökuvan pitkäjänteistä rakentamista ja sisältää yhteisön perusviestit. Jeesus valmisti kiirastorstaina oppilaitaan aikaan, jolloin hän ei ole heidän keskellään toistamalla perusviestit, liittämällä ne toimintaan (ehtoollisen vietto). Hän myös  kuvasi heidän tulevaa kohtaamistaan Jumalan valtakunnassa, yhteisellä aterialla jälleen.

Kirkon viestintästrategian yksi tavoite on saada kirkon yhteisöilme tunnistettavammaksi. Leif Åbergin sanoin kirkon tavoitteena on selkeämmän tavoitekuvan rakentaminen eli profilointi.

Åbergin mukaan visio edellyttää toivotun tulevaisuuden maalaamisesta kirkkain värein lavealla pensselillä. Esimerkiksi tuhkakeskiviikon otsikosta ja kuvauksesta puuttuu molemmissa päivän evankeliumitekstissä oleva visio, kuva tulevasta; Jumalan valtakunnasta joko sydämen tai aarteen paikkana tai yhteisenä ruokapöytänä. Viestinnällisesti evankelistat ovat konkreettisia, mielikuvin ja lavein pensselein asiaansa viestiviä. Evankeliumikirjan kuvauksessa kirkko ei maalaa lavein pensselinvedoin ja kirkkain värein tulevaisuutta, vaan kääntää näkökulman kuulijaan ja ihmisen syyllisyyteen Jeesuksen kärsimyksestä. Viestinnän vaikuttavuuden näkökulmasta rinnakkaistoisto eli samansuuntaiset viestit pyhän otsikoissa, kuvauksissa ja evankeliumitekstissä toimisi tehokkaammin sanoman perille viemiseksi.

Jokainen messu on kuin kiirastorstai-ilta yläsalissa. Ruokapöydän ääreen kokoontuu joukko yhteisön jäseniä, kiinteämmin tai väljemmin siihen sitoutuneita. Kukin tulee tilanteeseen omista motiiveistaan. Åbergin tulosviestinnän mallin mukaiset perustoimintojen tuki, kiinnittäminen, informointi ja profilointi voivat parhaimmillaan toteutua messussa niin kuin ne toteutuivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisellä aterialla. Ymmärrettävyys ja vuorovaikutteisuus voivat parhaimmillaan sävyttää messun viestintää niin kuin ne sävyttivät Jeesuksen ja hänen oppilaidensa kommunikointia kiirastorstai-iltana.

 

Kirjoittaja Anneli Vartiainen on TM ja YTM, jonka käytännöllisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ” Kiirastorstai-ilta yläsalissa. Kirkon viestintä pääsiäiseen valmistavissa jumalanpalveluksissa Leif Åbergin viestintäajattelun mukaan” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2008.

 

Kirjallisuutta:

Aristoteles, Runousoppi. Keuruu: Otava. 2007

Hänninen, Veli-Pekka, Oikean nautinnon tuova hartaus. – Kuunteleeko kukaan puhettasi? Toimittaja Lisa Enckell. Helsinki: Kirjapaja. 2007 

Lindqvist, Ingmar, Luova hartauspuhe. – Kuunteleeko kukaan puhettasi? Toimittaja Lisa Enckell. Helsinki: Kirjapaja. 2007

Nicol, Martin, Saarnan taito. Hämeenlinna: Kirjapaja. 2006

Åberg, Leif, Viestinnän strategiat (2. painos). Juva: Inforviestintä Oy. 1999

Viestintä – tuloksen tekijä (8. painos). Tammer-paino Oy: Inforviestintä Oy. 2000

Viestinnän johtaminen (2. painos). Keuruu: Inforviestintä Oy. 2000

Riemua johtamiseen! Esimiehen viestintäopas. (5.painos) Helsinki: Inforviestintä Oy. 2002           

Johtamisviestintää! Helsinki: Inforviestintä Oy. 2006