Pro gradu -tutkielma: Häpeän pelko selittää Sirakin kirjan synkkää naiskuvaa

Nykysuomalaisille kohtuullisen tuntematon apokryfikirja, Sirakin kirja, on tutkijoiden keskuudessa tunnettu negatiivisesta asenteestaan naisiin. Väitetään jopa Sirakin kirjan kirjoittajan olleen naistenvihaaja. Pro gradu
-tutkielmassani päädyn kuitenkin hieman toisenlaisiin johtopäätöksiin. Vaikka Sirakin kirjan naiskuva on päällisin puolin hyvin mustavalkoinen, on kirjoittajalla ollut omat motiivinsa korostaa hyvän vaimon hyvyyttä ja pahan vaimon tai vieraan naisen pahuutta.

Suurten muutosten keskellä elävässä juutalaisessa yhteisössä kunnian ja häpeän käsitteet ovat nousseet keinoksi kontrolloida yksilön, erityisesti siis miehen, elämää. Kunniaa mies saavuttaa suhteissaan toisiin miehiin, ystäviin ja liikekumppaneihin, häpeä taas on hyvin usein kytkeytynyt miehen ja naisen välisiin suhteisiin. Kun lukija tiedostaa tämän taustalla vaikuttavan ajattelun, on hänen mahdollista löytää Sirakin kirjasta paljon uutta ja mielenkiintoista pohdittavaa.

Synkkä naiskuva ei ole seurausta naisvihasta

Miehen kunnian puolustaminen ja häpeän välttäminen ovat olleet Sirakin kirjan kirjoittajan, Ben Siran, tärkeimmät motiivit hänen kirjoittaessaan oppilailleen ohjeita naisia koskien. Hänen tarkoituksensa ei ole ollut puuttua naisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai käsitellä hänen omaa henkilökohtaista suhtautumistaan naisiin. Ben Siran naiskuvauksesta ei voida päätellä hänen olevan naistenvihaaja, sen paremmin kuin voitaisiin päätellä hänen henkilökohtaisia naissuhteitaan. Naiset eivät ole ainoa aihealue, jossa hän näin voimakkaasti puolustautuu häpeän aiheuttamaa uhkaa vastaan, mutta se on kenties ainoa aihealue, jossa lopputulos antaa näin synkän vaikutelman.

Miehen tulee Sirakin kirjan mukaan ehdottomasti välttää häpeää. Miehet ovat kuitenkin heikkoja suhteessa naisiin, minkä kirjan kirjoittaja itsekin havaitsee, eikä hän osoita suurta luottamusta miehen itsehillintää kohtaan. Koska mies on heikko, naiset ovat miehelle vaarallisia. Vaaraa pyritään vähentämään kontrolloimalla niitä naisia, jotka ovat miehen hallinnassa, sekä varoittamalla ankarasti niistä naisista, joihin miehen oma valta ei ulotu. Naiset siis joutuvat ottamaan sekä syyn että seuraukset kannettavikseen.

Sirakin kirjan kirjoittaja pelkää häpeää

Häpeä ei ole Ben Siran yhteiskunnassa vain ihmisen persoonallinen tunne vaan sosiaalinen käsite. Miehen on yhteiskunnassa pyrittävä ennen kaikkea säilyttämään kasvonsa sekä mielellään myös keräämään itselleen kunniaa. Yhteiskunta määrittelee miten miehen tulee elämässään toimia sekä mikä on sopivaa ja mikä ei. Oikea toiminta tuo miehelle kunniaa ja hänestä sekä ajatellaan että puhutaan hyvää. Väärät teot ja sanat taas aiheuttavat häpeää, joka vaikuttaa miehen koko elämään ja asemaan yhteiskunnassa, sekä tahraa myös hänen perheensä. Häpeä on ”leima”, joka ei ajan kuluessa katoa.

Kunnia ja häpeä ovat voimakkaasti korostuneet sekä Ben Siran ajattelussa että häntä ympäröivässä yhteisössä. Tämä on seurausta hellenistisen kulttuurin aiheuttamasta epävakaasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Murroksen ja muutoksen keskellä näkyy jatkuvasti sama kontrolliin pyrkimisen kaava. Kun yhteiskunnallisia asioita ei voi muuttaa, täytyy kiristää otetta niistä asioista, jotka vielä ovat hallinnassa. Valitettavan usein näihin asioihin kuuluu miehen suhde naisiin. Niin Ben Sira kuin kristillinen alkukirkkokin pyrki tasapainoon kontrolloimalla vaikutuspiiriinsä kuuluvia naisia. Luomisjärjestykseen tai naisen luontaiseen pahuuteen vetoamalla perustellaan miehen oikeutta hallita naista ja omaa häpeäänsä.

Naiset ovat miehen elämässä vaarallinen kontakti. Ben Sira ei puutu miehen ja naisen välisiin tunteisiin, vaan hän varottaa naisten tuottamasta häpeästä ja miehen oman kontrollin säilyttämisestä. Hyvän vaimon hän kuitenkin kokee ylistämisen arvoiseksi ja kannustaa nuoria miehiä menemään naimisiin, vaikka riski valita vaimo väärin onkin olemassa. Ben Sira kannattaa avioliittoa hyvin voimakkaasti, sen edustamista riskeistä huolimatta. Lisäksi hän käytännössä kieltää avioeron. Lieneekö tähän sitten syynä avioeron tuottama häpeä vai vaimon isän säästäminen siltä häpeältä, että tytär palaisi kotiin.

Mikä on Sirakin kirja?

Sirakin kirja kuuluu monelle nykysuomalaiselle vieraisiin apokryfikirjoihin. Apokryfikirjoilla tarkoitetaan kirjoja, jotka eivät kuulu hepreankieliseen Vanhan testamenttiin. Ne kuitenkin sisältyvät Septuagintaan eli Vanhan testamentin kreikankieliseen käännökseen. Luther piti apokryfikirjoja hyödyllisinä lukea, mutta ei nähnyt niitä yhtä arvokkaina kuin hepreankielistä Vanhaa testamenttia. Apokryfikirjat sisältyivät pitkään myös suomalaiseen Raamattuun, mutta 1800-luvulla ne jätettiin pois painokustannusten pienentämiseksi. Apokryfikirjat suomennettiin kuitenkin uudelleen vielä vuoden 1938 kirkkoraamatun osana, mutta ne ovat sisältyneet vain isoihin perheraamattuihin tai muihin Raamatun erityispainoksiin.

Sirakin kirja tunnettiin pitkään vain kreikkalaisen ja syyrialaisen käännöksen perusteella. Vuonna 1896 rabbi Solomon Schechter löysi Kairosta suuren määrän heprealaisia käsikirjoitusfragmentteja. 1960-luvulla löydettiin sekä Qumranista että Masadan vuorilinnoituksesta lisää fragmentteja, jotka olivat huomattavasti Kairon fragmentteja vanhempia. Näistä fragmenteista on vuosien kuluessa tunnistettu jopa 68 % koko Sirakin kirjan tekstistä. Uuden suomenkielisen käännöksen valmistuttua Sirakin kirja on jälleen ajankohtainen. Käännös tarjoaa mahdollisuuden lukea hepreasta ja kreikasta tehdyt käännökset rinnakkain.

Sirakin kirjan kreikankielisen käännöksen esipuheesta käy ilmi, että käännöstyön on suorittanut kirjoittajan pojanpoika, joka halusi saattaa isoisänsä viisaudet myös myöhemmän kreikankielisen juutalaisen kaupunkilaisyleisön käytettäviksi. Pojanpoika kertoo saapuneensa Egyptiin kuningas Euergeteen 38. hallitusvuotena, joka on vuosi 132eKr. ja jonkin ajan kuluttua päättäneensä kääntää isoisänsä kirjan kreikaksi.

Pojanpojasta tiedettävien vuosilukujen perusteella itse kirjan kirjoittamisajankohta voidaan sijoittaa vuosien 190-180 eKr. vaiheille. Sirakin kirjan esi-isien ylistys päättyy ylipappi Simoniin, Johananin poikaan. Simonin suorittamasta uhripalveluksesta Ben Sira antaa yksityiskohtaisen kuvauksen jakeissa 50:1-24. Hän oli ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa kuolleena Ben Siran liittäessä hänet ylistettävien esi-isien joukkoon. Sirakin kirjassa ei mainita mitään vuoden 175 eKr. ylipapin virasta käydyistä valtataisteluista, joten teos lienee valmistunut ennen tuota vuotta.

Kenelle kirja on tarkoitettu?

Ben Siran opetus on suunnattu varakkaan yläluokan pojille. Sen tarkoitus ei ole olla universaalia, vaan vastata tietyn yhteiskuntaluokan tarpeisiin. Erityisesti naisiin liittyvät kysymykset kuuluvat varsin suppealle yleisölle: rikkaalle ylimystölle. Näillä oli varaa pitää orjia sekä tarvetta valvoa omaisuuttaan. Heillä oli aikaa vaellella etsimässä prostituoitujen palveluja sekä viettää aikaa pidoissa. Heidän oli myös mahdollista lukita perheeseensä kuuluvat naiset sisätiloihin, koska naisten ei tarvinnut työskennellä perheen toimeentulon eteen.

Nykylukijalla ei kuitenkaan ole Ben Siran oppilaiden tavoin tarvetta oppia tasapainottelemaan kunnian ja häpeän välillä päivittäisessä elämässään. Lukijan ei tällöin tarvitse hyväksyä negatiivista kuvaa, jonka Ben Sira on luonut miehelle mahdollisesti häpeää aiheuttavista naisista. Pakollista ei ole niellä myöskään ylistävää kuvausta miehen tahtoon taipuneesta vaimosta. Tiedostaessaan häpeän motiivin Sirakin kirjan naiskuvauksessa lukija on askelen verran lähempänä hyödyllistä ja rakentavaa lukuelämystä.

Naisen ”hyvyys” tai ”pahuus” seuraa teoista

Ben Sira ei ole kiinnostunut naisen persoonallisista ominaisuuksista. Nainen on hyvä tai paha ainoastaan suhteessa mieheen. Miehen vaimona nainen on hyvä, jos hän alistuu miehen kontrolliin ja noudattaa vaimon roolia. Tällöin hänen ominaisuutensa siis seuraavat siitä, mitä hän tekee, ei niinkään siitä millainen hän on tai mitä hän ajattelee. Ben Siran kuvailemat hyvän vaimon ominaisuudet ovat hankittavissa olevia ominaisuuksia. Näitä ominaisuuksia ovat ymmärtäväisyys, viehättävyys, siveys ja lempeä puhe. Ben Sira kertoo myös, että hyvä vaimo on rakastava tai kiintynyt mieheensä ja perheeseensä. Vaimon kiintymys ei ole Ben Siralle itsestäänselvyys.

Toisarvoisia ominaisuuksia ovat ulkonäköön liittyvät ominaisuudet. Ylistäessään vaimoa Ben Sira mainitsee, että vaimon kauneus ilahduttaa miestä. Vaimon kauneus on tarkoitettu ainoastaan hänen aviomiehensä iloksi. Se on ikään kuin lisäetu, ei tavoiteltava ominaisuus naisessa. Viehättävyys vaimon ominaisuutena ei ole yksinomaan ulkonäöllinen ominaisuus, vaan se seuraa ymmärtäväisyyden mukana. Tämä pätee myös nykypäivänä: tuttu, mukava ja rakas ihminen on monen mielestä kauniimpi, kuin tuntematon ja kenties töykeä ihminen.

Kauneus ei ole ensisijaisesti pahan naisen ominaisuus, vaikka se ei kiinteästi liitykään hyvän vaimon ominaisuuksiin. Kauneus kuitenkin on ominaisuus, joka houkuttaa miestä ja saa tämän olemaan välittämättä naisen muista ominaisuuksista. Miestä varoitetaan lankeamasta naisen kauneuteen niin vieraan naisen kuin pahan vaimonkin kohdalla. Kauneus on pettävä ominaisuus. Petollista on myös naisen omaisuus. Miehen ei pidä antaa naisen varakkuuden olla houkuttimena avioliittoon. Naisen ollessa miestä rikkaampi on olemassa vaara, että tämä on myös suhteessa miestä vahvempi ja ottaa vallan omiin käsiinsä.

Hyvän ja pahan vaimon ominaisuudet ovat toisilleen vastakkaisia, mikä on seurausta heidän välisestään perustavanlaatuisesta erosta. Hyvä vaimo on miehensä hallinnassa, eikä tuota miehelleen häpeää. Paha vaimo ei ole miehensä kontrollissa ja mahdollisesti tuottaa miehelleen häpeää. Ben Siran ajattelun mukaan kaikki asiat esiintyvät maailmassa pareittain. Hyvälle vaimolle on siis olemassa vastaparinsa eli paha vaimo, aivan samoin kuin valolle on parina pimeys taikka lämmölle vastakohtana kylmyys.

Ben Sira ei anna oppilailleen listaa hyvän vaimon ominaisuuksista ja kehota etsimään niitä vastaavaa naista. Mies ei voi koskaan ennalta tietää, kuka on hyvä vaimo ja kuka paha vaimo. Tämä asettaa naiset keskenään jossain määrin tasavertaiseen asemaan. Vaimon valinta on kuin arpapeliä ja on Jumalan siunaus, jos saa hyvän vaimon.

Kirjoittaja Krista Lääperi on TM, jonka Vanhan testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Hyvät, pahat ja vieraat. Lukijakeskeinen analyysi Sirakin kirjan naiskuvasta” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2008.

 

Kirjallisuutta

Camp, Claudia: Understanding Patriarchy: Women in Second Century Jerusalem Through the Eyes of Ben Sira. In ”Women Like This”. New Perspectives on Jewish Women in the Greco-Roman World. Society of Biblical Literature. Edited by Amy-Jill Levine. Scholars Press. Atlanta, 1991.

Camp, Claudia: Honor and Shame in Ben Sira: Anthropological and Theological Reflections. In The Book of Ben Sira in Modern Research: Proceedings of the First International Ben Sira Conference 28-31 July 1996, Soesterberg, Netherlands. Edited by Pancratius C. Beentjes. De Gruyter. Berlin, 1997.

Davies, Eryl W: The Dissenting Reader. Feminist Approaches to the Hebrew Bible. Ashgate. Aldershot, England – Burlington, VT, 2003.

Sirakin kirja heprealaisen ja kreikkalaisen tekstin mukaan. Käännösehdotus. Apokryfikirjojen käännöskomitea. Helsinki, 2005.