Pro gradu -tutkielma: Postmoderni kohtaa perinteisen maskuliinisuuden Tosimies-lehden mieskuvassa
Tosimies-lehden puheessa miehestä törmäävät historia ja kulttuurimme odotukset ja ihanteet. Tyypillinen mies kristillisessä miestenlehdessä on työtä tekevä perheensä elättäjä. Kun työltään ja harrastuksiltaan ehtii, miehen odotetaan olevan perheessä voimakas johtaja ja lapsilleen maskuliininen, äidin vastaparina toimiva roolimalli. Samalla pidetään hyvänä, että isä pyrkisi eroon menneiden sukupolvien ongelmana pidetystä tunteiden osoittamisen vaikeudesta ja löytäisi itsestään hellän sylissä pitäjän.
Tosimies, kristillisten järjestöjen miestenlehti
Tosimies-lehden mieskuvaa käsitelleessä tutkielmassani kävin läpi lehden asiantuntija- ja henkilökuvahaastatteluita. Tutkimuksen tarkoituksena oli hahmottaa lehdessä esiintyviä puhetapoja miehestä ja lehden kannalta keskeisiä teemoja.
Tosimies on vuodesta 2001 ilmestynyt suomalainen aikakauslehti. Lehden taustayhteisöt ovat luterilaisesta ja karismaattisesta herätyskristillisyydestä tunnettuja, miestyötä tekeviä järjestöjä.
Tosimies eroaa muista vuosituhannen taitteessa lanseeratuista uusista miesten aikakauslehdistä (mm. kaupalliset Men’s Health, Miehen Gloria, Slitz, Suomen Kuvalehden Mies) järjestötaustansa takia. Sisältönsä puolesta niillä on yhtäläisyyksiä. Uudet miestenlehdet ovat vaihtelevin painotuksin käsitelleet – Tosimies-lehden esittelytekstin sanoin – ”kaikkia miehen elämää sivuavia osa-alueita; miehenä kasvamista, avioliittoa ja perhettä sekä seksuaalisuutta samoin kuin terveyttä, autoja ja tekniikkaa”. Tässä mielessä Tosimies kuuluu 1990-2000 -luvuilla ilmestyneiden uusien miestenlehtien joukkoon.
Lehdessä haastatellut miehet edustavat suurimmaksi osaksi toisen maailmansodan aikaan tai sen jälkeisinä vuosikymmeninä syntyneitä miessukupolvia. Heidän on todettu tutkimuksissa joutuneen pohtimaan omaa miesidentiteettiään. Miehelle kuuluvaksi ajatellun sosiaalisen statuksen – työ, perhe ja asunto – lisäksi miehenä elämisen tapoja on moniarvoisessa kulttuurissa enemmän kuin ennen.
Hyvä työmies on hyvä mies
Työ on keskeinen kaikissa Tosimiehen henkilökuva- ja asiantuntijahaastatteluissa.
Niissä mies esitellään aktiivisena toimijana. Hän on ”yrittäjyyden ylipappi”, ”tulisieluinen yrityskonsultti”, ”päihdetyön uranuurtaja” tai mies, ”joka on opetellut kaiken työhön liittyvän kantapään kautta”.
Kovan työnteon kuvaaminen ja työelämän vaiheiden yksityiskohtainen läpikäyminen on haastatteluissa keskeistä. Työ koetaan raskaaksi, mutta se näyttäytyy syvästi merkityksellisenä. Työnteolla ansaittu ja työssä jaksamalla ylläpidetty kunniallisuuden tunne näyttäytyy samankaltaisena kuin suomalaisten työnteosta tehdyissä tutkimuksissa. Tosimiehessä työntekoa koskevassa puheessa korostuvat perinteisesti maskuliinisena pidetyt ominaisuudet vahvuus, hallitsevuus, toiminnallisuus ja suoriutuminen.
Miesten haasteita työelämässä käydään läpi. Niitä ovat työssä väsyminen, suorituspaineet ja oman yrityksen konkurssi. Kuitenkin kaikki aineiston miehet ovat ”selviytyneet kunnialla”. Edesottamuksista ja konkursseistakin huolimatta on pystytty jatkamaan elämää mielekkäästi työn ja luottamustehtävien merkeissä.
Unelma oravanpyörän jättämisestä
Juonteena työnteon autuuttavan puhetavan lomassa kulkee toisenlainen puhe työstä. Tässä työkulttuuria pidetään kuluttavana oravanpyöränä, josta on viisasta pyrkiä eroon. Puheeseen kuuluvat vapaa-ajanvieton kuvaukset ja ihanteellisena pidetty elämäntapa, jossa mies on esimerkiksi hankkinut onnistuneilla liiketoimilla vakaan toimeentulon, joka vapauttaa hänet harrastusten pariin. Vapaa-aikakaan ei kulu toimettomana, vaan harrastusten lista on pitkä. Perhe ei kuulu menevän miehen vapaa-aikaan. Tämä puhetapa on yleinen myös muissa 2000-luvun taitteessa lanseeratuissa miesten aikakauslehdissä.
Oravanpyörän vastapainona toimivat myös haaveet paluusta menneisyyden maaseudun rauhallisena pidettyyn elämänrytmiin. Miesten vanhempien ihannoitu elämäntapa agraarivaltaisen ajan Suomessa edustaa tässä ajattelussa tasapainoista arvomaailmaa: verkkaista maaseudun elämää, jossa tehdään työtä omalla tilalla ja saadaan rauhaa vakaasta uskosta Jumalaan.
Ihanteena perhettään elättävä roolimalli-isä
Perhe näyttäytyy Tosimiehessä normina, vaikka se ei ole keskeinen haastatteluissa. Lehden kuvissa mies on yleensä yksin. Perheen sanotaan merkitsevän miehelle paljon, mutta työ vie kuitenkin veronsa: monet ehtivät viihtymään läheisten parissa vasta vanhuus- tai sairauseläkkeellä.
Perheen toimeentulo nähdään etenkin miehen vastuulla olevaksi asiaksi. Tämä korostuu vanhemman sukupolven haastatteluissa. Nuorempi mies taas voi vastata odotuksiin perheen elättämisestä korostaen, ettei rikastuminen ole tärkeää. Tärkeämpää on elämänlaadun ylläpitäminen: tasapaino työnteon ja perhe-elämän välillä.
Tosimiehessä korostetaan isälle kuuluvaa vastuuta perheen hyvinvoinnista lasten kasvatukseen osallistumalla. Isän tehtävänä perheessä on olla ”vahva mies” ja siten roolimalli lapsille, jotta erityisesti pojat voisivat kehittyä vastuuntuntoisiksi aikuisiksi. Tosimies-lehden kuvassa miehestä ja isästä tehdään selkeä ero feminiiniseen ja äidilliseen. Miehet ja naiset nähdään olemukseltaan selkeästi määrittyvinä ja ominaisuuksiltaan toisiaan täydentävinä.
Tosimies-lehti edustaa sodanjälkeisen sukupolven miesten kokemusta isyydestä. Keskustelua isän osallistumisesta perhe-elämään on käyty yhteiskunnassa laajemmin 1960-luvulta saakka. Tämä on ilmeisesti heijastunut etenkin nuoremman sukupolven käsityksiin isyydestä monipuolisena ja myös hoivaamisen mahdollisuudet tarjoavana.
Miesten omasta perhe-elämästään puhuminen nähdään Tosimiehessä nykykulttuurin suomana uutena, positiivisena mahdollisuutena. Postmoderni isyyskäsitys, jossa isän ja äidin roolit perheessä ovat lähentyneet toisiaan, on nuoremman sukupolven miehille tutumpi. Nuoremman sukupolven haastatteluissa isän emotionaalinen suhde lapsiinsa ja hänen osoittamansa hellyys heitä kohtaan tuodaan esille. Vahvimpana kaiken kaikkiaan esiintyy kuitenkin puhetapa, jossa miehestä puhutaan etupäässä työntekijänä ja kodin ulkopuolisen maailman toimijana.
Mieskuva muutospaineissa
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta Tosimies ei niinkään pohdiskele miesten kansanterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia kuin niitä, joihin perinteisen mieskuvan edustaja kokee joutuneensa kohtaamaan moniarvoisessa, postmodernissa yhteiskunnassa. Lehdessä todetaan, että yhteiskunta on muuttunut sitten miesten lapsuudenajan. Miestenkin tulisi muuttua omalta osaltaan, mutta muutoksen suunnasta esiintyy keskenään ristiriitaista puhetta.
Yhdessä puhetavassa korostetaan, että miesten olisi muututtava vahvemmiksi johtajiksi traditionaalista mieskuvaa korostavaan suuntaan. Tässä puhetavassa ihaillaan sodankäynyttä sukupolvea ja kohdistetaan katse historian agraarivaltaisen yhteiskunnan järjestykseen. Yhteiskunnan muuttumisen todetaan aiheuttaneen sen, että miehet ovat jääneet naisten jalkoihin. Miesten sanotaan olevan heikkoja ja naisten vahvoja. Yhteiskunnan ”naisistuminen” eli naisten mukanaolo työelämässä ja yhteiskunnan toiminnassa sekä vallankäyttö näillä alueilla nähdään miehille haasteellisena.
Toisessa miesten muuttumisen tarvetta korostavassa puhetavassa tuodaan esille miehiä helpottava mahdollisuus, yhteiskunnan muuttuminen monipuolisempaa mieskuvaa suosivaksi. Miehiltä odotetaan ja heille sallitaan monipuolisempia tapoja ilmaista maskuliinisuuttaan kuin suoriutumiseen ja henkiseen ja ruumiilliseen voimannäyttöön keskittyneet perinteiset tavat. Tässä puhetavassa miehen on mahdollista tuoda ilmi tunteitaan ja esiintyä esimerkiksi lapsiaan hoivaavana isänä. Siinä korostetaan edellisen miessukupolven negatiivisten käyttäytymismallien hylkäämistä ja toisenlaisen, emotionaalista ja fyysistä läheisyyttä korostavan mallin antamista myös seuraavalle sukupolvelle. Tähän liittyy myös puhe tarpeesta tehdä vähemmän töitä ja käyttää enemmän aikaa perheen parissa.
Kirjoittaja Anna Tiittanen on teol.yo., jonka käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma ”Tosimies-lehden mieskuva. Kristillisen miestenlehden mieskuva henkilökuva- ja asiantuntijahaastattelujen valossa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2008.
Kirjallisuus:
Jokinen, Arto (toim.). Yhdestä puusta. Maskuliinisuuksien rakentuminen populaarikulttuureissa. Tampere: Tampere University Press. 2003.
Roos, J.P. ja Peltonen Eeva (toim.). Miehen elämää. Kirjoituksia miesten omaelämäkerroista. Helsinki: SKS. 1994.
Kortteinen Matti. Kunnian kenttä. Suomalainen palkkatyö kulttuurisena muotona. Hämeenlinna: Hanki ja jää. 1992.
Journal of Men, Masculinities and Spirituality. http://www.jmmsweb.org/.