Pro gradu -tutkielma: Sanoista soivaksi sanaksi

Tekstistä nousevaa musiikillista muotoa eli sisältölähtöisyyden ideaa on pyritty noudattamaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalvelus-uudistuksessa messusävelmistön toisessa sävelmäsarjassa mahdollisimman paljon. Sitä kuvastavat taustasävelmien huolellinen valitseminen ja runsas sävelsymboliikan käyttö. Taustasävelmien sanoma tukee pääosin hyvin messun osien sanomaa. Messun osien sanomaa tuetaan myös sävelsymboliikalla. Messun osien teologia näkyy messun osien sävelmissä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messusävelmistön toista sävelmäsarjaa on luonnehdittu kansanomaiseksi sarjaksi. Nimitys johtuu siitä, että tämän sävelmäsarjan taustalla on käytetty tuttuja virsiä ja hengellisiä lauluja (esimerkiksi Oi rakkain Jeesukseni ja Nyt ylös sieluni). Osa näistä taustasävelmistä on kansantoisintoja eli alkuperäisestä sävelmästä kansan suussa muovautuneita. Tässä sävelmäsarjassa näkyy myös koko jumalanpalvelusuudistuksen keskeinen musiikillisen uudistamisen periaate, periaate sisältölähtöisyydestä.

Sisältölähtöisyydessä muoto nousee sisällöstä

Käsikirjakomitea julkaisi mietinnön jumalanpalvelusuudistuksen perusteista vuonna 1997. Tällöin musiikin uudistamisen keskeiseksi periaatteeksi muodostui sisältölähtöisyys. Tämä sama periaate omaksuttiin samalla koko jumalanpalvelusuudistuksen keskeiseksi peruspilariksi. Periaatteen katsottiin kattavan kaikki muut hyvät periaatteet kuten tyyli, kestävyys, ajanmukaisuus ja emotionaalinen koskettavuus. Sisältölähtöisyyden taustalla on klassisen retoriikan ajatus sisällön ja muodon vastaavuudesta. Klassisessa retoriikassa on tärkeää ensin löytää sisältö. Sisällön ymmärtämisen ja eri komponenttien löytämisen jälkeen voidaan miettiä muotoa.

Sisältölähtöisyys korostaa sisällön ja muodon muodostamaa erottamatonta kokonaisuutta. Musiikin kohdalla tämä tarkoittaa, että musiikki ei ole sanoista ja niiden merkityksistä irrallinen osa. Musiikin muodot – melodiakulut, intervallit, rytmi, tauot, toistot, tempo ja soinnutus eli harmonia – nousevat sanojen merkityksistä ja sisällöistä. Musiikki on sanojen soivaa kuvaa ja tulkintaa. Sisältölähtöisyyden tarkoituksena on, että sanojen kanssa samoja merkityssisältöjä sisältävästä musiikista tulee kyseisen laulun sanojen mietiskelyä. Näin laulun sanat ja musiikki vaikuttavat ihmiseen yhdessä ja samansuuntaisesti.

Tekstin ja sävelen yhteys saa Sanan soimaan

Gregoriaaninen musiikki otti ideansa antiikin ajan retoriikasta. Gregoriaanisen musiikin ymmärtämisessä on keskeistä ymmärtää tekstin ja musiikin saumaton yhteys. Musiikki saa elämänsä tekstistä, ja samalla teksti elää kiinteässä suhteessa melodiaan. Tästä on käytetty vertausta kolikon kahden puolen yhteydestä sekä ihon ja kehon yhteydestä.

Usein seurakuntatyössä puhutaan, kuinka musiikin rooli ja tehtävä on oleellinen ja ratkaisevan tärkeä erityisesti silloin, kun ihminen ei enää ymmärrä puhetta. Tämä näkyy mm. dementoituneiden vanhusten ja erilailla vammaisten ihmisten kohdalla. Tällöin musiikilla on mahdollista hoitaa ihmistä.

Tämän suuntainen musiikin vaikutus näkyy myös gregoriaanisen musiikin karoliinisen ajan laulumestareiden ja teologien ajattelussa. Tuolloin uskottiin laulun mahdollisuuksiin ja kykyyn päästä syvemmälle ihmisen mieleen kuin pelkällä sanalla. Näin laulu oli sanan palveluksessa. Laulun katsottiin vahvistavan tekstin viestiä. 300-luvulla kirkkoisä Hieronymos kirjoitti, että Kristuksen palvelijan laulaessa nimenomaan sana tulee puhuttelevaksi.

Sävelsymboliikka kuvastaa sanan ja sävelen yhteyttä

Sanan ja sävelen yhteyttä kuvastaa erityisesti sävelsymboliikka. Sävelsymboliikassa on kyse tekstin sisältöjen kuvaamisesta musiikin keinoin. Rytmiä ja sävelkorkeuksia sekä erilaisia sointuja käytetään sen mukaan, millaisia asioita sanat kertovat. Yksinkertaisimmillaan sävelsymboliikkaa on se, että duuri kuvaa iloa ja molli surua.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messusävelmistön toisessa sävelmäsarjassa on käytetty paljon sävelsymboliikkaa sekä melodiassa että soinnutuksessa. Kaksi symbolia nousi melodiassa keskeiseksi. Ensimmäinen näistä on melodian symbolina käytetty pisteellisen neljäsosan ja kahdeksasosan rytminen kuvio. Tämä kuvaa ihmistä, inhimillisyyttä ja ihmisen tekoa. Pisteellinen rytmi kuvaa ihmisen horjuvuutta, kevytmielisyyttä ja ailahtelevaisuutta. Tämä on vastakohta Kristuksen kärsimystien tasaisuudelle ja päättäväisyydelle. Tämä on siis inhimillisyyden teema.

Tämä symboli toistuu myös toisessa keskeisessä melodiaan liittyvässä symbolissa eli avunpyynnöissä armahda meitä ja anna meille rauha, jotka ovat Jumalan Karitsa -laulussa. Melodian liike suuntautuu ylhäältä alas ja sisältää samalla inhimillisyyden teeman. Melodian liike kuvaa, mistä päin apua toivotaan. Pyhä-hymnin huudahdus hoosianna sisältää myös inhimillisyyden teeman, mutta suuntautuu alhaalta ylöspäin. Se on ihmisen huudahdus Jumalan puoleen.

Pyhä-hymnin melodiassa on kuvattu mm. lausetta ”taivas ja maa on täynnä.” Tällä kohdalla melodia käsittää kaikki asteikon sävelet ja kuvaa näin täyteyttä. Jumalan Karitsa -laulussa melodiassa keskeisenä symbolina on alun melodian alaspäin suuntautuva tasainen melodia, joka nousee ylös sanan ”kannat” -kohdalla. Tämä kulku kuvaa Jeesuksen kärsimystien päättäväisyyttä ja vaikeutta. ”Kannat” -sana saa melodiassa kantamista kuvaavan paikallaan pysyvän ja ylöspäin nousevan melodian.

Soinnutuksessa symbolisina keinoina on käytetty duuri-molli-tonaliteetin vaihteluita, yksiäänisyyttä ja kromatiikkaa. Herra armahda -laulu alkaa soinnutuksellisesti vajaana, yksiäänisenä. Tällä kuvataan laulun alun epävarmuutta. Varmuus kuitenkin kasvaa, kun soinnutus muuttuu neliääniseksi koraalisoinnutukseksi. Laulun keskimmäinen Kristus-osa on soinnutettu muusta laulusta poiketen F-duuriin. Tällä halutaan korostaa Kristusta. Kiitosvirren kertosäe on soinnutettu iloiseksi käyttämällä duurisointuja.

Pyhä-hymnissä soinnutuksessa sana ”kirkkauttasi” soinnutetaan duuriin. Jumalan Karitsa -laulun keskeinen melodian kantamisen teema saa tukea soinnutuksesta. Soinnutuksen kaikki äänet nousevat ja kuvaavat sitä, kuinka Jeesus kantoi ihmisten synnit ristille. Samalla soinnutuksen kromaattisuus kuvaa Jeesuksen kärsimyksiä.

Taustasävelmien valinta sisällön perusteella

Sisältölähtöisyyden periaate näkyy myös toisen messusävelmäsarjan taustasävelmien valinnassa. Erityinen tarkoitus oli se, etteivät ajatukset yhdistyisi messun osia laulettaessa epäoleelliseen. Jos laulaja tunnistaa sävelmän taustalta tutun sävelmän piirteitä, yhdistyvät ajatukset oikeasisältöisen taustasävelmän ansiosta oikeaan aihepiiriin.

Taustasävelmiä on käytetty erityisesti osien Herra armahda (Kyrie), Pyhälle Kolminaisuudelle osoitetun kiitosvirren (Laudamus) kertosäkeessä, Pyhä-hymnissä (Sanctus) ja Jumalan Karitsa -hymnissä (Agnus Dei). Käytettävän taustasävelmän tuli vastata sisällöltään mahdollisimman paljon itse messun osan sisältöä. Tällä perusteella taustasävelmiksi valikoituivat laulut En Jeesus rauhaa saa, Oi kuinka ihanata, Nyt ylös sieluni ja Oi rakkain Jeesukseni.

En Jeesus rauhaa saa -laulu on ollut taustasävelmänä käytetyllä sävelmällä sekä Siionin lauluissa että Siionin matkalauluissa. Siionin virsissä teksti on sama, mutta sävel eri. Nykyisin tämä laulu on vain Siionin virsissä. Laulun keskeiseksi sanomaksi muodostuu sanoma Jeesuksen veren vuodattamisesta. Laulussa ei tule esille Herra armahda -laulun puoli ajallisen avun pyytämisenä.

Oi kuinka ihanata -laulu on sekä Siionin lauluissa että Siionin matkalauluissa. Siionin matkalaulujen laulun sanat on uudistettu. Tämä laulu on yksi harvoista hengellisistä kansansävelmistä, joka on duurissa. Tämä oli yksi peruste juuri tämän sävelmän valinnalle. Lisäksi melodia on riemullinen. Tätä riemullisuutta kuvaa melodian lennokkuus ja riemullisuus. Erityisesti tämän vuoksi laulun sävelmä sopii kertosäkeen taustasävelmäksi.

Sanojen sisällön puolesta Kiitosvirsi Pyhälle Kolminaisuudelle ja laulu Oi kuinka ihanata eroavat jonkin verran toisistaan. Kiitosvirsi on luonteeltaan Jumalan ylistämistä ja palvontaa, jossa ei näy enää ihmisen surut ja murheet. Taustasävelmässä nämä kuitenkin muistetaan.

Nyt ylös sieluni -laulu on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa virsi numero 632. Laulu on myös kokoelmissa Siionin virret sekä Halullisten sielujen hengelliset laulut ja Siionin virret. Laulu on ollut aikaisemmin myös vanhemmassa lestadiolaisen suunnan laulukokoelmassa Siionin kansan Matkalaulut. Tämän virren keskeisimmäksi sanomaksi muodostuu ylösnousemuksen aamu ja Karitsan hääjuhla. Juuri tätä juhlaa ennakoidaan, kun messussa lauletaan Pyhä-hymni.

Oi rakkain Jeesukseni -virttä on käytetty Jumalan Karitsa -laulun taustalla. Tässä virressä korostuu Jeesuksen kärsiminen ja kuoleminen sekä sen muisteleminen. Jumalan Karitsa-hymnin puoli ylistyksenä ja kiitoksena ei näy niin paljoa.

Taustasävelmien melodia-aiheet muistuttavat taustasävelmistä

Taustasävelmien valinnassa on lähes mahdotonta löytää sellaista laulua, joka olisi tuttu ja samalla sisältäisi kaikki messun osan eri vivahteet. Laulut ovat usein runoilijan tulkintaa omasta tilanteesta ja niissä usein näkyy samalla aikaa ihmisen syntisyys ja varmuus vanhurskaudesta (simul iustus et peccator). Taustasävelmien valinnassa näkyi myös säveltäjän pyrkimys siihen, että sävelmät kattaisivat mahdollisimman laajasti koko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon herätysliikekentän.

Toisen sävelmäsarjan taustalla on käytetty hengellisiä sävelmiä, joiden melodia-aiheiden pohjalle on rakennettu uusi sävelmä. Tällaista sävellystapaa on kutsuttu gregoriaanisessa musiikissa centonisaatioksi.  

Centonisaatiossa on kyse melodian rakentamisesta tilkkutäkin tapaan erilaisista etulyönti- tai yliotemuodoista. Centonisaatiossa koko sävellys voidaan rakentaa tällaisten muotojen varaan yhdistelemällä erilaisia tyyppimuotoja toisiinsa. Centonisaatiota voidaan verrata kansantoisintoihin. Alkuperäinen sävelmä saa hiukan erilaisen muodon, mutta uuden muodon taustalta voidaan kuitenkin tunnistaa alkuperäisen sävelmän muotoja.

Kirjoittaja Kalervo Pöykkö on TM ja kirkkomuusikko. Tämä artikkeli perustuu pääosin marraskuussa 2007 Helsingin yliopistossa hyväksyttyyn käytännöllisen teologian alaan kuuluvaan Pro gradu -tutkielmaan ”Jos vielä lähemmältä mä voisin omistaa. Hengelliset sävelmät ja sävelsymboliikka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messusävelmistön toisessa sävelmä-sarjassa.”

Kirjallisuutta:

Agustoni, Luigi & Göschl, Johannes Berchmans: An Introduction to the Interpretation of Gregorian Chant. Volume I: Foundations. 2006

Ekenberg, Anders: Den gregorianska sången. Teori – historia – praxis. 1998.

Cardine, Dom Eugène: Gregorian semiology. 1982.