Pro gradu -tutkielma: Nykyään vain ”hyvä” katolilainen voi päästä Yhdysvaltain presidentiksi

Katolisuuden merkitys Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on nykyään varsin erilainen kuin vuonna 1960, jolloin maalle valittiin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa katolinen presidentti: John F. Kennedy. Seuraavan kerran katolilainen valittiin pääpuolueen (republikaanit ja demokraatit) presidenttiehdokkaaksi vasta vuonna 2004. Tuolloin demokraattien ehdokkaaksi nousi Massachusettsin senaattori John F. Kerry. Väliin jäävien yli neljän vuosikymmenen aikana katolisuus ja katolilaisten asema amerikkalaisessa yhteiskunnassa ehti muuttua monella tapaa. Nykyään Yhdysvalloissa napit vastakkain eivät ole enää protestantit ja katolilaiset, vaan liberaalit ja konservatiivit yli kirkkokuntarajojen. Se asettaa uudenlaisia haasteita myös presidentiksi halajaville.

Kennedy voitti vaalit vastaamalla avoimesti uskonnolliseen kysymykseen

Kennedyn suurimmaksi ongelmaksi presidentinvaaleissa vuonna 1960 nousi kysymys siitä, voiko katolilainen olla Yhdysvaltain presidentti. Monet konservatiiviset protestantit olivat sitä mieltä, että katolinen presidentti olisi vain paavin sätkynukke. Hierarkkisen kirkon vallan alla oleva presidentti vaarantaisi amerikkalaisille tärkeiksi muodostuneet demokratian ja vapauden arvot.

Kennedy päätti vastata uskontoaan koskeviin kysymyksiin mahdollisimman suoraan ja avoimesti. Kerta toisensa jälkeen hän toi esiin uskollisuuttaan amerikkalaisille ja maan perustuslaille.

Yhdeksi Kennedyn kampanjan keskeisimmistä esiintymisistä muodostui puhe, jonka hän piti baptistipapiston edessä vaalivuoden syyskuussa Teksasin Houstonissa. Siinä hän pitkälti toisti jo aiemmin esittämänsä näkemyksen katolisuuden ja presidentinviran yhteensopivuudesta.

Kennedy rinnasti uskonnollisen kysymyksen taitavasti suvaitsevaisuuden teemaan. Näin hän voitti puolelleen paitsi monta epäilijää myös tärkeiden vähemmis­töryhmien, ennen kaikkea afrikanamerikkalaisten, ääniä.

Kirkon hierarkia pyrki puolueettomuuteen, kirkkokansa puolusti Kennedyä

Katolisen kirkon virallisten edustajien keskuudessa Kennedyn persoona ja linjaukset saivat vain vähän kritiikkiä osakseen. Näin siitä huolimatta, että monissa poliittisissa kysymyksissä – kuten pitäisikö liittovaltion tukea katolisia seurakuntakouluja tai lähettää suurlähettiläs Vatikaaniin – ehdokas oli kirkkonsa hierarkian kanssa eri linjoilla.

Kennedyn onneksi opilliset kysymykset jäivät vaalikamppailun ulkopuolelle. Edes paljon puhuttanut ehkäisyasia ei noussut vaalikysymykseksi. Lisäksi piispat painottaessaan kirkon ja valtion eroa poistivat itseltään mahdollisuuden kritisoida Kennedyä poliittisissa kysymyksissä.

Monet maallikot pelkäsivät, että katolinen presidenttiehdokas nostaisi esiin antikatolisuuden, jolla oli pitkä historia Yhdysvalloissa. Silti halu saada maalle katolinen presidentti näyttää voittaneen epävarmuuden, ja monet päätyivät tukemaan Kennedyä. Ehdokkaan tavoin katolilaiset todistelivat kerta toisensa jälkeen, että heidän kirkkonsa oppien ja amerikkalaisten arvojen välillä ei ollut ristiriitaa.

Katolilaisten enemmistö äänesti odotetusti Kennedyä. Heidän äänensä auttoivat ehdokkaan voittoon strategisesti tärkeillä alueilla etenkin väkirikkaiden osavaltioiden suurkaupungeissa ja niiden lähiöissä. Uskonnollista kysymystä vältellyt republikaanien Richard Nixon hävisi kokonaistuloksissa pienellä, mutta Kennedyn kannalta riittävällä marginaalilla.                    

Vatikaanin II kirkolliskokous ja yhteiskunnan murroskausi muuttivat katolilaisten asemaa ja asenteita Yhdysvalloissa

Kennedyn voiton myötä Yhdysvaltain katolilaiset tunsivat vihdoin nousseensa protestanttien rinnalle tasavertaiseksi osaksi amerikkalaista yhteiskuntaa. Siihen sulautumista vahvisti myös Vatikaanin toinen kirkolliskokous (1962-1965), jossa amerikkalaisten jo pitkään ajamat uskonnonvapaus sekä kirkon ja valtion ero hyväksyttiin osaksi katolisen kirkon virallista oppia.

Samaan aikaan konsiilin päättymisen aikoihin Yhdysvalloissa alkoi vuosikymmenen kestänyt yhteiskunnallinen murroskausi, joka vaikutti myös katolilaisiin. Varsinkin perhe- ja seksuaalimoraaliin liittyvissä kysymyksissä kirkon arvovalta jäseniinsä alkoi heiketä. Kirkon opetusta enemmän katolilaiset alkoivat kuunnella omantuntonsa ääntä.

Kirkon sisäisen muutoksen ja yhteiskunnallisen myllerryksen seurauksena katolinen kirkko Yhdysvalliossa alkoi jakautua perinteitä kunnioittavien konservatiivien ja uudistusta vaativien liberaalien leireihin. Samansuuntaista jakoa tapahtui myös muiden kirkkokuntien keskuudessa. Ennen kaikkea perhe- ja seksuaalimoraaliin liittyvissä kysymyksissä konservatiivit yli kirkkokuntarajojen löysivät toisensa 1980-luvun vaihteessa.

Kerryn ongelma puhua uskostaan julkisesti avasi ovet konservatiivisille vastustajille

Pääkritiikki Kennedyä kohtaan oli keskittynyt siihen, että hän oli katolilainen. Kerryn ongelmaksi muodostui se, ettei hän ollut tarpeeksi ”hyvä” katolilainen eli kirkkonsa opin mukainen.

Konservatiiviset protestantit vastustivat äänekkäästi katolista ehdokasta myös vuonna 2004. Tällä kertaa he saivat seurakseen konservatiiviset kato­lilaiset sekä uskonnollisesti konservatiivit muista kirkkokunnista.

Kerryn vastaehdokas presidentti George W. Bush oli jo edellisissä vaaleissa houkutellut puolelleen uskonnollisesti konservatiivisia äänestäjiä. Hän valitsi saman taktiikan myös tällä kertaa. Kerryllä oli vaikeuksia pukea vakaumustaan sanoiksi vaalitilaisuuksissa ja haastatteluissa. Se aiheutti hänelle ongelmia, sillä Kerryn vastustajat pääsivät pitkälti määrittelemään sen viestin, jota ehdokkaan arvoista ja uskosta välitettiin.

Kerry joutui konservatiivisten katolisten kirkonmiesten silmätikuksi ennen kaikkea liberaalin aborttikantansa vuoksi. Hän ei osannut painottaa niitä asioita – esimerkiksi talous-, sosiaali- ja ympäristökysymyksiä -, joissa hän oli kirkkonsa kanssa samoilla linjoilla. Niinpä perhe- ja seksuaalimoraaliin liittyvät kysymykset, ennen kaikkea abortti ja samaa sukupuolta olevien avioliitto, hallitsivat keskustelua.                

Kerry hävisi katolilaisten ääntenenemmistön eikä vakuuttanut johtajana

Vuonna 2004 katolilaisten uskollisuutta amerikkalaisille arvoille ei enää kyseenalaistettu kuten Kennedyn aikana. Sen sijaan katolilaiset painiskelivat sen kanssa, kuinka säilyttää oman identiteet­ti monimuotoisen yhteiskunnan osana.

Kerryn liberaalit linja­ukset – etenkin aborttikysymyksessä – aiheuttivat päänvaivaa monille katolilai­sille. Näin siitäkin huolimatta, että Kerry voidaan määritellä kuuluvaksi siihen enemmistöön Yhdysvaltain katolilaisia, joita heidän vastustajansa kutsuvat termillä ”cafeteria-katolilaiset”. Ironisella nimityksellä viitataan katolilaisiin, jotka ottavat kirkon opista sen, mikä sopii heille, mutta jättävät huomioimatta kaiken muun.

Lopputuloksissa katolilaisten äänet jakautuivat huomattavasti tasaisemmin pääehdokkaiden kesken kuin vuonna 1960. Tämä ei tullut yllätyksenä, sillä nykyään noin neljänneksen äänestäjistä muodostavat katolilaiset olivat nousseet yhdeksi ratkaisevista vaa’ankieliäänestäjäryhmistä (engl. swing vote) pian Kennedyn valinnan jälkeen. Myötäillen amerikkalaisten enemmistöä suurin osa katolilaisista antoi äänensä presidentti Bushille.

Vaikka uskonto ja siihen liittyvät moraalikysymykset olivat merkittävässä roolissa vuoden 2004 presidentinvaaleissa, ne eivät näytä muodostuneen keskei­simmäksi tuloksia selittäneeksi tekijäksi. Syyskuussa 2001 tehdyt terrori-iskut olivat muuttaneet Yhdysvaltain politiikan suuntaa ratkaisevasti. Seuranneissa vaaleissa republikaanien perinteinen vaaliase, vahva ulkopolitiikka, muodostui jälleen merkittäväksi. Johtajuus ja turvallisuus olivat kaikenkattavia moraaliarvoja tärkeämmät avainsanat Bushin voittoon, myös katolilaisten enemmistön kohdalla.

Antikatolisuus on menettänyt merkityksensä

Nykyään amerikkalainen kirkkokansa on jakautunut eri tavalla kuin puolivuosisataa aikaisemmin. Ennen tiukka raja kulki protestanttien ja katolilaisten välillä. Tänä päivänä vastakkain ovat liberaalit ja konser­vatiivit yli kirkkokuntarajojen.

Historian saatossa monta kertaa Yhdysvalloissa esiin noussut antikatolisuus näyttää menettäneen merkityksensä Kerryn kohdalla. Konservatiivisten protestanttien mielissä katolista kirkkoa suuremmaksi uhaksi oli edeltävien vuosikym­menten aikana muodostunut yhteiskunnan täysi maallistuminen.

Ainakaan julkisesti kukaan ei enää uskaltanut vastus­taa katolista ehdokasta yksinomaan hänen katolisuutensa vuoksi. Sen sijaan Kerry kuvattiin kirkkonsa opista erkaantuneena ja sitä kautta maallistuneena ehdok­kaana. Siksi myös vuonna 2004 konservatiivit protestantit päätyivät vastustamaan katolista kandidaattia.

Katolisilla ehdokkailla on edessään uusi haaste

Kysymys siitä, voiko katolilainen olla Yhdysvaltain pre­sidentti, ei ollut enää aiheellinen vuonna 2004. Kennedy oli jo 1960-luvulla osoittanut sen olevan mahdollista.

Tulevien vuoden 2008 vaalien ehdokkaista merkittävä osa – demokraateista jopa puolet – on katolilaisia. Se osoittaa, että Kennedyn aikainen uskonnollinen kysymys katolilaisen sopivuudesta presidentiksi tuskin muodostuu ongelmaksi jatkossakaan. Tämän päivän katolisilla kandidaateilla näyttäisi olevan edessään toisenlaiset haasteet. Suu­rin haaste on löytää sekä konservatiiveja että liberaaleja tyydyttävä vastaus siihen, kuinka olla yhtä aikaa sekä ”hyvä” katolilainen että koko kansan poliitikko.

Käsillä olevia vaaleja silmällä pitäen on mielenkiintoista seurata, mitä tapahtuu, jos pääpuolueen ehdokkaaksi nousee ensimmäistä kertaa mormoni. Nouseeko uskonnollinen kysymys pinnalle samassa merkityksessä kuin Kennedyn kohdalla? Tai muodos­tuuko Kennedyn painottama suvaitsevaisuus laajemmin aiheeksi, jos ehdolla on nainen, afrikanamerikkalainen tai latino? Vai päätyvätkö amerikkalaiset jälleen perinteiseen valkoiseen, anglosaksiseen ja protestanttiseen miespresidenttiin?

               

Kirjoittaja Hanna Korpijärvi on TK, jonka yleisen kirkkohistorian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kennedystä Kerryyn – Katolisuuden merkitys Yhdysvaltain presidentinvaaleissa 1960-2004” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2007.

 

Keskeiset lähteet:

Commonweal -lehti 1959-1960, 2003-2004

The New York Times 1959-1960, 2003-2004

Los Angeles Times 2004

The Washington Post 2004

White, Theodore H.: The Making of the President 1960. New York: Atheneum Publishers. 1964

Lisätietoa aiheesta:

Vuoden 2004 Yhdysvaltain presidentinvaalien äänestystulokset ja ovensuukyselyt CNN

2004a     U.S.President. Katsottu 30.9.2006.
2004b     U.S. President/National/Exit Polls. Katsottu 30.9.2006.

John F. Kennedyn 12.9.1960 Houstonissa, Teksasissa pitämän puheen ääninauha Houstonin puheen ääninauha

1960       Address of Senator John F. Kennedy to the Greater Houston Ministerial Association, September 12, 1960. Katsottu 8.11.2006.

Video senaattori Kerryn ja presidentti Bushin välisestä kolmannesta vaaliväittelystä Kolmas väittely

2004       Full Video of The Third Presidential Debate. Pres. Bush, Sen. John Kerry. Katsottu 31.3.2007.

Uskonnon merkitys vuoden 2004 äänestystuloksissa
Religion and the Presidential Vote

2004       Religion and the Presidential Vote. Bush’s Gains Broad-Based. Katsottu 14.5.2007.

Kartat vuosien 1960 ja 2004 Yhdysvaltain presidentinvaalien äänestystuloksista Tuloskartta

2005a     1960 Presidential Election Electoral Vote Data. Katsottu 22.10.2007. 2005b     2004 Presidential Election Electoral Vote Data. Katsottu 14.10.2007.

Perustietoa vuoden 2008 presidentinvaalien ehdokkaista
Whose Running

2007       Whose Running? Some notable names in the field of potential presidential candidates. Katsottu 10.10.2007.