Pro gradu -tutkielma: Pienoispatsaat kertovat muinaisen Kinneretin kulttuurikontakteista

Esinetutkimuksella on ollut merkittävä rooli selvitettäessä muinaisen Kinneretin kulttuurikontakteja. Erinäiset löydöt viittaavat siihen, että Kinneretillä oli vilkkaat kauppasuhteet Syyriaan, välimeren alueelle ja Egyptiin. Näitä kontakteja heijastelevat myös kaupungista löydetyt saviset pienoispatsaat, jotka kertovat kaupungissa vallinneiden erilaisten kulttuuriperinteiden kirjosta ja sen uskonnollisesta elämästä.Tel Kinrot, joka tunnetaan myös arabialaisella nimellä Tell el-ʿOrēme, sijaitsee Pohjois-Israelissa, Genesaretinjärven luoteisrannalla noin 12 km Tiberiaksesta pohjoiseen. Rauniokumpu tunnistettiin muinaisen Kinneretin kaupungiksi jo 1920-luvulla ja siellä on suoritettu moderneja arkeologisia kaivauksia vuodesta 1982. Vuosien 1982-2007 kaivauksissa kaupungin eri kerrostumista on löydetty kaikkiaan kymmenen ihmistä kuvaava savesta valmistettua pienoispatsaan fragmenttia. Joukkoa täydentää lisäksi koristeltu ruukunkahva, joka on muotoiltu alastoman naisvartalon kaltaiseksi. Varhaisimmat näistä patsaista voidaan ajoittaa keski- tai myöhäispronssikaudelle, jolloin Kinneretissä oli asutusta noin 1500-1400 eaa. välisenä aikana. Muutamat patsaista ajoittuvat todennäköisesti varhaisrautakauteen (1200-1000 eaa.), mutta suurin osa niistä kuuluu rautakauden II vaiheeseen (1000-600 eaa.). Monet patsaista edustavat tiettyjä alueellisia traditioita ja ne päätyivät kaupunkiin todennäköisesti kaupan tai yksittäisten ihmisten mukana. Vaikka patsaat eivät itsessään voi todistaa laajamittaisista kulttuurivaikutteista ne kertovat jotain Kinneretissä vallinneiden perinteiden monimuotoisuudesta.

Pronssikaudella (1600-1400) kontakteja Syyriaan

Syyrialaistyylinen pienoispatsas. ©Kinneret Regional Project

Kinneretin pronssikautiset kerrostumat ovat vielä huonosti tunnettuja, mutta keski- tai myöhäispronssikautisten rakenteiden tuhokerrostumasta löydetty pienoispatsaantorso viittaa kaupungilla olleen yhteyksiä Syyriaan. Noin 4 cm korkea, käsin muotoiltu patsas esittää alastonta naista jolla on lyhyet tyylitellyt käsivarret ja leveä lantio. Alunperin patsas oli valmistettu vaaleasta savesta, mutta paloi pahoin ja sai nykyisen mustan värinsä todennäköisesti löytöaluetta ympäröivien rakennusten tuhossa. Lisäksi patsaan pää, sekä osa jalosta ovat murtuneet. Palestiinan alueella vastaavat patsaat ovat suhteellisen harvinaisia, mutta huomattava määrä samankaltaisia esineitä on löytynyt Syyriasta. Syyriassa tämä perinne eli pronssikaudella erityisen vahvana Orontes joen ympäristössä ja ulottui pohjoisessa aina Amuqin tasangolle asti. Vaikka Kinneretin patsas on Syyrialaisia sisariaan yksinkertaisempi, sen voidaan olettaa kuuluneen samaan perinteeseen sekä kuvaustyylin että ajoituksen perusteella.

Varhaisrautakaudella (1200-1000 eaa.) vanhat perinteet jatkuivat

Kinneretin kaupunki saavutti kukoistuksensa varhaisella rautakaudella. Ajanjaksona jolloin monet suuret kaupungit kuten Hasor tuhoutuivat, Kinneretissä myöhäispronssikautinen kulttuuri jatkui ja kukoisti. Tästä jatkumosta todistavat esimerkiksi kaupungin asemakaava, sekä yksittäiset esinelöydöt.

Laattafiguuri 2007. ©Kinneret Regional Project.

Samaista jatkumoa voidaan nähdä  korostavan myös varhaisrautakautisten kerrostumien yhteydestä löydetyt laattafiguurien fragmentit. Kahdesta Kinneretistä löydetystä patsaasta on säilynyt ainoastaan keskivartalo, mutta molemmat fragmentit kuvaavat alastonta naista kädet tiukasti vartalon sivuille asetettuina. Näitä yksipuolisella muotilla valmistettuja pienoispatsaita tavataan koko Palestiinan alueella ja ne ovat kokonaisina yleensä noin 12-20 cm korkeita. Kasvojen muoto ja hiustyyli on usein vaihteleva, mutta vartalot on kuvattu hyvin yhdenmukaisella tavalla, jolloin lähinnä käsien ja käsivarsien asento vaihtelee. Patsaita valmistettiin erityisesti myöhäisellä pronssikaudella lähes massatuotantoa muistuttavalla tavalla, mutta niiden käyttö jatkui myös varhaisrautakauden aikana.
  

Naisen vartaloksi muotoiltu ruukunkahva. ©Kinneret Regional Project.

Pronssikauden jatkumoa Kinneretin materiaalisessa kulttuurissa saattaa korostaa myös läheltä pintamaata löytynyt naisen vartaloksi muotoiltu ruukunkahva. Kahva on valmistettu lisäämällä tavalliseen ruukunkahvaan käsivarret ja rinnat, sekä painamalla pienten puolikuiden ja ympyröiden muodostamaa ruokokoristelua naishahmon keskivartaloon ja käsivarsiin. Tätä esinettä ei voida laajemman arkeologisen löytökontekstin avulla sijoittaa tietylle aikakaudelle. Kahvan varhaisrautakautista ajoitusta puoltaa kuitenkin se, että keramiikka-aines josta astia on valmistettu muistuttaa suuresti Kinneretin varhaisrautakautista keramiikkaa. Kuvallisen ilmaisun ja koristelunsa puolesta kahva näyttää heijastelevan pronssikautisia, pohjoisessa ja Syyriassa tunnettuja teemoja. Varsin samankaltainen kahva ilman ruokokoristelua tunnetaan Kamid el-Lozista Libanonista, jossa se kuuluu pronssikautisen, temppeliksi tulkitun rakennuksen löytöihin. Kinneretin ja Kamid el-Lozin esimerkkien lisäksi ihmisvartaloiksi muotoiltuja kahvoja tunnetaan hyvin vähän. Joitakin varhaisempia esimerkkejä tiedetään Urista ja Kisistä, mutta niiden vertailukelpoisuutta Kinneretin löytöjen kanssa heikentää huomattava tyylillinen ja ajallinen ero.

Kinneretillä yhteyksiä filistealaisiin?

Todennäköisesti varhaiselle rautakaudelle voidaan sijoittaa myös varsin erikoinen käsintehty pienoispatsaan pää, joka saattaa esittää mieshahmoa.

Mieshahmoa esittävä patsaan pää? ©Kinneret Regional Project.

Pää on noin 5 cm korkea ja näyttää pieniä murtumia lukuun ottamatta säilyneen kokonaisena. Se on todennäköisesti vain osa patsaasta, joka alunperin koostui useammista osista. Pään ympärille on painettu reikiä jotka kuvaavat ehkä pantaa, tai niihin on laitettu materiaalia kuten olkia edustamaan hiuksia tai päähinettä. Lisäksi koko pään läpi päälaelta alaspäin on koverrettu suurehko reikä. Täyttämällä reiät oljilla tai muulla samankaltaisella materiaalilla lopputulokseksi saadaan päähine tai kampaus joka suuresti muistuttaa Ylä-Egyptin Medinet Habu reliefeissä kuvattuja filistealaisten sotureiden päähineitä.

  
Rautakausi II (1000-600 eaa.) – Juudalaiset ja pohjoiset vaikutteet sulautuvat 

Rautakausi II:n aikana Kinneretiin saapui vaikutteita niin etelästä Juudasta kuin Pohjois-Israelista sekä rannikkoseudultakin. Kinneretin pienoispatsaista kolme edustaa perinnettä, joka on vahvasti keskittynyt Juudan alueelle. Yksittäisiä esimerkkejä vastaavanlaisista patsaista Juudan ulkopuolella tavataan muualtakin kuin Kinneretistä, mutta Kinneret on yksi pohjoisimmista kohteista joista patsaita on löydetty. Juudalle tyypilliset patsaat esittävät alastonta tai puolialastonta naista. Patsaiden ylävartalo on muotoiltu naisvartalon kaltaiseksi ja kädet asetettu huomattavan kokoisten rintojen alle. Alavartaloa vyötäröstä alaspäin edustaa käsin muotoiltu pilari, josta patsaat ovat myös saaneet nimensä pilarifiguuri tai Juudalainen pilarifiguuri. Patsailla on usein muotilla painetut kasvot ja niiden piirteet ovat hämmästyttävän yhdenmukaiset. Lyhyet, yleensä kiharat hiukset, kehystävät hymyileviä kasvoja ja mantelinmuotoisia silmiä. Päät ja vartalot ovat yleensä erikseen valmistettuja. Joskus koko patsas on yhdestä savikimpaleesta käsin muotoiltu, mutta tällöin päät ovat luonnosmaisia ja niillä on ainoastaan sormilla painetut silmät ja nipistetty nenä. Näitä patsaita valmistettiin rautakausi II:n aikana suuria määriä massatuotantona jonka keskus oli todennäköisesti Juudassa.

Poikkeuksellisin Kinneretin rautakausi II:lle ajoitettavista löydöistä on patsas, jolla on kauniisti muotilla painetut Juudalaisille patsaille tyypilliset kasvot, mutta tavallisuudesta poiketen dreijaamalla valmistettu vartalo.

Dreijaamalla valmistettu  pilarifiguuri.  ©Kinneret Regional Project.

Patsaassa sulautuvat eteläiset Juudalaiset vaikutteet pohjoiseen valmistustekniikkaan. Ontot dreijaamalla valmistetut pilarivartalot ovat tyypillisiä rannikkoalueella ja Pohjois-Israelissa, mutta tällöin niihin yhdistetyille päille on yleensä kuvattu pitkät hiukset ja koruja. Juudalaisten patsaiden lisäksi Kinneretistä on löydetty kaksi Pohjois-Israelille ja rannikkoseudulle tyypillistä patsaanpäätä joita voidaan pitää erillisen perinteen edustajina. Kinneretin onttovartaloinen patsas saattaa heijastaa kaupungin asemaa kahden kulttuurin rajalla, mutta se saattaa olla myös valmistajan tai omistajan henkilökohtainen oikku. Muualta Israelista vastaavia patsaita, joissa Juudallle tyypillinen pää yhdistyy dreijattuun vartaloon on tavattu ainoastaan Laakisista.

Pienoispatsaat välittivät myös uskonnollista perinnettä

Kulttuuriyhteyksien lisäksi pienoispatsaat kertovat myös kaupungin uskonnollisesta perinteestä. Vaikka savipatsaiden käyttötarkoituksesta ja merkityksestä yhä kiistellään, ja niitä on tulkittu niin lasten leluiksi, magian välineiksi kuin ihmisten kuviksikin, useimmat tutkijat pitävät niitä uskontoon liittyvinä esineinä. Suosituin selitys on, että ne olivat jumalien tai jumalattarien kuvia. Koska ylivoimaisesti suurin osa löydetyistä savipatsaista kuvaa naishahmoja keskustelu rajoittuu lähes yksinomaan jumalattariin.

Varhaisimmista pronssikautisista savipatsaista ja niiden merkityksestä tiedetään vielä suhteellisen vähän. Pronssikaudelta tunnetaan kuitenkin metallipatsaita konteksteista, jotka todennäköisesti heijastelevat aikakauden uskonnonharjoitusta. Pronssikauden ja varhaisrautakauden taitteessa yleistyneet laattafiguurit ovat ensimmäisiä viitteitä savipatsaiden massatuotannosta. Nykyään ne liitetään usein jumalattareen ja joskus varovaisesti jopa Aseraan. On kuitenkin mahdollista, että ainakin jotkut laattafiguureista oli tarkoitettu kuvaamaan tavallisia ihmisiä. Rautakausi II:n aikana yleistyneet pilarifiguurit ja etenkin Juudalaiset pilarifiguurit yhdistetään voimakkaasti Aseraan, vaikka todisteita tästä yhteydestä onkin niukasti. Pilarifiguurien halpa materiaali ja massatuotanto toi patsaat yhä suurempien ihmisjoukkojen ulottuville ja niitä löydetäänkin useimmiten asuintaloista ja kaduilta. Vaikka patsaita on löytynyt myös useista julkisista tiloista, niiden yleistymisen asuintalojen löytöjen joukossa on usein tulkittu heijastavan jonkinlaisen populaariuskonnon tai kotiuskonnon suosiota.

 

Kirjoittaja Katri Saarelainen on teologian ylioppilas, jonka Vanhan Testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Traditions in Clay -Anthropomorphic Representations and Figurines from Tel Kinrot” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2007. 

Kinneretin kaivaukset. Siirry sivustolle

Kirjallisuus:

Badré, Leila: Les figurines anthropomorphes en terre cuite a l’age du bronze en Syrie. BAH 103. Paris: Geuthner, 1980.

Cornelius, Izak: The Many Faces of the Goddess – The Iconography of the Syro-Palestinian Goddesses Anat, Astarte, Qedeshet and Ashera c. 1500 – 1000 BCE. OBO 204. Fribourg & Göttigen: Academic Press Fribourg / Vandenhoeck & Ruprecht, 2004.

Fritz, Volkmar: Kinneret: Ergebnisse der Ausgrabungen auf dem Tell el-Oreme am See Gennesaret 1982-1985. ADP 15.Wiesbaden: Harrassowitz, 1990.

Fritz, Volkmar & Münger, Stefan: Vorbericht über die zweite Phase der Ausgrabungen in Kinneret (Tell el-‛Oreme) am See Gennesaret, 1994-1999. ZDPV 118. 2-32. 2002.

Holland, Thomas A.: A Typological and Archaeological Study of Human and Animal Representations in the Plastic Art of Palestine during Iron Age. Unpublished PhD Thesis. University of Oxford, 1975.

Keel, Othmar & Uehlinger, Christoph: Gods, Goddesses and Images of God in Ancient Israel. Edinburgh: T&T Clark, 1998.

Kletter, Raz: The Judean Pillar Figurines and the Archaeology of Ashera. BAR S636. Oxford: Tempus Reparatum, 1996.

Pakkala, Juha & Münger, Stefan & Zangenberg, Jürgen: Kinneret Regional Project: Tel Kinrot Excavations. Tel Kinrot – Tell el-‘Orēme – Kinneret. Proceedings of the Finnish Institute in the Middle East. Report 2. Vantaa, 2004.

Pakkala, Juha & Valkama, Kirsi & Tynjä, Tuula: Kinneretin kaivaukset vuosina 2001-2005. TA 4. 323-344. 2006.