Väitöstutkimus: Kansanteoreettinen ajattelu ohjaa kloonauskäsityksiä

Tutkimuksessani analysoin katolisen kirkkoyhteisön internetissä käymää kloonauskeskustelua. Analyysia varten muodostin kansanteoreettisen ajattelun teoriaa ja retoriikkaa hyödyntävän argumentaatioanalyysin menetelmän. Kansanteoreettinen ajattelu tarkoittaa spontaaneja ja automaattisia ajattelutaipumuksia, jotka ohjaavat arkista päättelyä fysiikan, biologian ja psykologian piireihin kuuluvassa ajattelussa. Retoriikan avulla puolestaan tutkitaan argumentaatiossa käytettäviä vakuuttamisen keinoja.

Katolisesta verkkokeskustelusta nousi esiin kuusi teemaa, jotka olivat selkeästi muita hallitsevampia. Katolisen kirkon virallisten tahojen tärkeimmät kloonausteemat liittyivät ihmisarvokysymykseen, pelkoon perinteisen perheyhteyden hajoamisesta ja kloonauksen ihmistä esineellistävän luonteen kritiikkiin. Katolisen yhteiskunnallisen aktivismin tasolla toimivat puhujat varoittivat, että kloonaaminen on ’Jumalan leikkimistä’ ja johtaa väistämättä kammottaviin seurauksiin sekä yksilö- että yhteiskunnallisella tasolla. Katoliset maallikot pohtivat laajalti kysymystä kloonin sielusta; keskustelijoita askarrutti muun muassa, voiko kloonilla olla sielu ja jos voi, millainen tämä sielu on.

Väitöskirjatutkimukseni johtopäätöksenä voi esittää, että kansanteoreettiset ajattelutaipumukset muokkaavat merkittävällä tavalla katolisia kloonausasenteita. Kansanteoreettinen ajattelu vaikuttaa sekä niihin vakuuttamisen keinoihin, joita kloonausargumentaatiossa käytetään, että niihin käsityksiin, joita kloonauksesta ja klooneista muodostetaan. Ideana klooni rikkoo sekä kansanbiologisia että psykologisia intuitioita, ja tästä syystä kloonia on vaikea sisällyttää normaalien kansanteoreettisten tulkintojen puitteisiin. Seurauksena näistä automaattisista ajattelutaipumuksista on pelkoa, ennakkoluuloja ja korostuneen kielteinen asenne sekä kloonausta että koko geeniteknologiaa kohtaan.

Retoriset keinot ja teoria arkiajattelusta selittävät tehokkaasti argumentaatiota

Tutkimuksen teoreettisessa osassa yhdistettiin kognitiivisen antropologian teoriaa kansanteoreettisesta ajattelusta klassiseen Aristoteleen retoriikan kolmijakoon (logos-pathos-ethos).

Kansanteoreettisella ajattelulla tarkoitetaan sitä, että ihmisillä on luonnollisia ajattelutaipumuksia, jotka ohjaavat automaattisesti arkista päättelyä. Automaattista päättelyä esiintyy fysikaalisten ja biologisten ilmiöiden sekä psykologisten ja sosiologisten ilmiöiden tulkinnassa. Kansanfysiikka käsittelee fysikaaliseen maailmaan liittyviä ilmiöitä. Jos jäälle heitetty pieni kivi rikkoo pinnan, ei tarvitse mennä erikseen kokeilemaan, kantaisiko jää aikuista ihmistä, vaan lopputulos voidaan päätellä automaattisesti.

Kansanbiologia puolestaan koskee elollisista olennoista tehtävää päättelyä. Olennaisia ovat esimerkiksi elollisen luonnon luokitteluun liittyvät päättelysäännöt. Kansanpsykologian ja sosiologian avulla ihmiset puolestaan käsittelevät muiden päämäärähakuisten olentojen eli eläinten sekä toisten ihmisten toimintaa ja mielten sisältöjä. Ihmiset esimerkiksi nauttivat suuresti toistensa salattujen motiivien ja päämäärien pohdiskelusta.

Klassinen retoriikan kolmijako puolestaan tarkoittaa argumentaatiossa käytettäviä vakuuttamisen keinoja, jotka voidaan jakaa kolmeen ryhmään: asian järkeenkäypä esittäminen (logos), tunteisiin vetoaminen (pathos) ja jaettuihin mielikuviin vetoaminen (ethos).

Teorioiden yhdistämistä ohjasi kolme ennakko-oletusta:

1) On todennäköistä, että automaattista kansanteoreettista päättelyä seurailevat vaikuttamisen keinot vaikuttavat helposti järkeenkäyviltä (logos).

2) On mahdollista, että automaattisiin ajattelutaipumuksiin vetoamalla voidaan tuottaa helposti tunnereaktioita (pathos).

3) On luultavaa, että jaetut mielikuvat ja niitten varaan rakentuva puhujan vakuuttavana esiintyminen (ethos) perustuvat jossain määrin kansanpsykologiseen ja sosiologiseen automaattiseen päättelyyn.

Tutkimuksen teoreettista osaa kirjoittaessani kävi ilmeiseksi, että kognitiivinen kansanteoreettisen ajattelun teoria voi syventää retorista analyysia. Kognitiiviset luokittelu- ja selitysmekanismit vaikuttavat vahvasti siihen, millainen argumentaatio koetaan vakuuttavana ja miten vakuuttamiseen hyödynnettyjä käsitteellisiä rakenteita prosessoidaan. Teorioiden yhdistelmä soveltui erinomaisen hyvin katolisen kloonauskeskustelun analyysiin. Kloonaaminen on aihe, joka haastaa sekä biologiset, sosiologiset että psykologiset ennakko-oletukset ihmisen, lisääntymisen ja perheyhteyden perimmäisestä luonteesta.

Tutkimuksessa oli siis kaksi olennaista tehtävää. Ensinnäkin löytää yleisimmät kloonaamisesta muodostetut käsitykset ja toiseksi selittää, minkä takia juuri nämä käsitykset vaikuttavat ihmisistä vakuuttavilta.

Huoli ihmisen arvokkuudesta, perheyhteydestä ja kloonin sielusta teknologian edessä

Katolisen verkkokeskustelun analyysissa nousi esiin kuusi keskeistä teemaa, jotka olivat materiaalissa selkeästi muita hallitsevampia. Nämä ovat:

1) Ihmisen arvokkuuden puolustaminen. Katoliset puhujat kokivat, että keinotekoinen (teknologinen) puuttuminen ihmisen syntyyn loukkaa ihmisen arvokkuutta Jumalan luomana olentona. Olennaisena osana ihmisen arvokkuutta nähtiin ”Jumalan asettaman” lisääntymisen tavan mukainen syntymä. Erityisen mielenkiintoista kognitiivisesta näkökulmasta oli se, että puhujat jäsensivät, että ihmisen ytimellisen ominaisuuden (arvokkuus) välittyminen on riippuvainen luonnollisesta biologisesta lisääntymisestä.

2) Perheen pyhyys. Teema on osittain tuttu katolisen aborttiretoriikan puolelta.  Puhujat esittivät, että kantasolututkimuksen alkioperäisten kantasolujen viljely on massamurhaa. Lisäksi katsottiin, että ihmisten kloonaaminen lasten hankkimistarkoituksessa aiheuttaa sekaannuksia Jumalan säätämään perhejärjestykseen, joka on katolisen opin mukaan hyvin merkittävä toimivan yhteiskunnan peruspilari. Kognitiivisen analyysin näkökulmasta kiinnostavaa oli se, että puhujat hyödynsivät lähes poikkeuksetta kansanpsykologisia yleistyksiä puhuessaan alkioista. Kansanpsykologisten mielleyhtymien herättämisellä pyrittiin inhimillistämään alkioita ja herättämään tunteellisia reaktioita yleisöissä.

3) Hyväksikäyttö / epäinhimillistäminen. Katoliset puhujat ovat sitä mieltä, että kloonaaminen edustaa ihmisten radikaalia hyväksikäyttöä. Genetiikkateollisuuden hampaisiin joutuvat puhujien mukaan etenkin ihmisalkiot, mutta myös naiset, joiden ruumiita kaupallistetaan geeniteknologian nimissä. Puhujat väittivät muun muassa, että kloonaaminen tekee ihmisestä jotain muuta kuin ihmisen, kuten esimerkiksi kauppatavaraa. Kansanpsykologiset yleistykset olivat hyvin korostuneita myös tässä teemassa. Klooneista pyrittiin retorisia tehokeinoja käyttäen puhumaan kuten esineistä, jotta genetiikkateollisuuden epäinhimillinen luonne korostuisi.

4) Jumalan leikkiminen. Puhujat katsovat, että kloonaaminen edustaa syntiin langenneen ihmisen yritystä kapinoida luojaansa vastaan astumalla alueelle, jonne ei luomisjärjestyksen mukaan ole asiaa.

 5) Hirviöt ja kauhuskenaariot. Teema on seurausta edellisestä. Katoliset puhujat esittävät kloonit ja kloonaajat sekä genetiikkateollisuuden hirviöinä. Hypoteettinen maailma, jossa kloonaaminen sallitaan, esitetään kammottavana, totalitaarisena paikkana. Kansanpsykologiset ja sosiologiset yleistykset olivat vahvasti esillä teemoissa 4 ja 5. Ihmisen hataraa moraalista luonnetta ja mahdollisia pahantahtoisia motiiveja käytettiin argumentaation tehokeinoina, jotta yleisön epäluulo genetiikkaa kohtaan kasvaisi. Kiintoisaa oli myös kansanpsykologisen päättelyn soveltaminen Jumalan mielen pohtimiseen.

6) Sieluttaminen. Katoliset maallikot pohtivat, voiko kloonilla olla sielu. Osa puhujista argumentoi, että kloonattu ihminen on tyhjä astia, jonka irrallaan kuljeksivat demonit voivat helposti ottaa haltuunsa. Toiset edustavat kantaa, jonka mukaan klooni olisi tavallinen sielutettu ihminen, kuten esimerkiksi keinohedelmöitetyt lapset vaikuttavat olevan. Kognitiivisesta näkökulmasta teema oli ehdottomasti kiinnostavin. Maallikot käyttävät lukuisia kansanbiologisia ja psykologisia oletuksia argumentoidessaan kloonien sieluttamisen puolesta tai sitä vastaan. Kuvaava esimerkki on argumentti: ”Ei millään ihmisen tekemällä voi olla sielua”. Koska argumentin esittäjän mielessä klooni jäsentyy ihmisen rakentamana, hänen on vaikea intuitiivisesti olettaa, että kloonilla voisi olla sielu.

Kansanteoreettinen ajattelu muokkaa ja ohjaa kloonausargumentaatiota

Vaikuttaa siltä, että kansanteoreettisen ajattelun teorian kautta on mahdollista selittää ainakin osaa katolisista kloonausasenteista. Kansanbiologisen automaattisen päättelyn mukaan elolliset olennot tuottavat itsensä kaltaisia jälkeläisiä. Lisääntymisessä välittyy enemmän kuin pelkkä ulkoinen samankaltaisuus, sillä automaattisen päättelyn mukaan juuri ytimelliset (essential) ominaisuudet välittyvät biologisessa lisääntymisessä. Kloonaamisessa normaali biologisen lisääntymisen kaava kuitenkin rikkoutuu, ja kloonin syntymässä on piirteitä, jotka muistuttavat esineen rakentamista. Ei siis ole selkeää, pitäisikö ihmisklooniin soveltaa ’esine’ -kategorian vai ’persoona’ -kategorian automaattista päättelyä. Juuri tämän takia esimerkiksi katoliset maallikot miettivät, voiko kloonilla olla sielu. Katolinen käsitys siitä, että ihmisen arvokkuus riippuu luonnollisista lisääntymisen mekanismeista vaikuttaa perustuvan samalle päättelylle.

Tutkimukseni johtopäätöksenä voi esittää, että kansanteoreettinen ajattelu muokkaa merkittävällä tavalla katolisia kloonausasenteita. Kansanteoreettinen ajattelu vaikuttaa rakenteellisella tasolla niihin retorisiin keinoihin, joita kloonausargumentaatiossa käytetään. Lisäksi se vaikuttaa käsitteellisellä tasolla niihin intuitiivisiin käsityksiin, joita kloonauksesta ja klooneista muodostetaan. Ideana klooni rikkoo sekä kansanbiologisia että kansanpsykologisia intuitioita, ja tästä syystä kloonia on vaikea sisällyttää normaalien intuitiivisten tulkintojen puitteisiin. Seurauksena näistä automaattisista ajattelutaipumuksista on pelkoa, ennakkoluuloja ja korostuneen kielteinen asenne sekä kloonausta että koko geeniteknologiaa kohtaan.

Kirjoittaja on Jussi Niemelä TT, jonka uskontotieteen alaan kuuluva väitöskirja ”The Catholic Internet discussion on cloning. A study in cognitive rhetoric.” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa marraskuussa 2007.

Väitöskirja on kokonaisuudessaan luettavissa Helsingin yliopiston E-Thesis -palvelussa.