Pro gradu -tutkielma: samarialainen nainen ja Jeesus kohtaavat kiehtovassa kertomuksessa Joh. 4:1-42

Mielenkiintoinen kaksikko, Jeesus ja samarialainen nainen, on asetettu vastatusten Johanneksen evankeliumissa. Heidän kohtaamisensa kautta on mahdollista lähestyä samarialaista naista evankeliumin henkilönä. Jeesuksen ja naisen välisen keskustelun teho kumpuaa voimakkaan jännitteisestä asetelmasta keskustelukumppaneiden välillä. Vastakkainasetteluun sisältyy niin etnisiä ja uskonnollisia, sukupuolten välisiä kuin hengellisiäkin tekijöitä. Vastakohtien välillä tapahtuu kuitenkin lähentymistä kertomuksen kuluessa. Samarialaiselle naiselle valkenee vähitellen, kuka hänen kohtaamansa mies todellisuudessa on, ja tämän oivalluksen seurauksena hän ryhtyy lähetystyöhön. Naisesta tulee merkittävä todistaja, jonka vaikutuksesta monet samarialaiset alkavat uskoa Jeesukseen.

Vastakohtainen kaksikko kohtaa kaivolla

Johanneksen evankeliumin neljännessä luvussa (Joh. 4:1-42) on kiehtova kertomus kahden monin tavoin erilaisen henkilön välillä tapahtuvasta kohtaamisesta. Kertomuksen näyttämönä on samarialainen kaivo, jolle Jeesus pysähtyy matkallaan lepäämään. Paikalle saapuu nimetön naishahmo vettä hakemaan, ja nämä kaksi ryhtyvät keskustelemaan keskenään. Keskustelun myötä kertomuksen lukijalle piirtyy vahvasti heidän välisensä jännitekenttä. Samarialainen nainen ja Jeesus ovat kahden eri kansan ja uskonnon edustajia, samarialaisen ja juutalaisen. Lisäksi he edustavat vastakkaisia sukupuolia sekä neljännen evankeliumin maailmankuvan kahta tasoa, maallista ja taivaallista. Pro gradu -tutkielmassani olen käyttänyt näiden kolmen vastakkainasettelun näkökulmia, joista käsin olen tarkastellut samarialaisen naisen ja Jeesuksen välistä kohtaamista. Kohtaamisen ja sen synnyttämän muutoksen pohjalta olen selvittänyt, minkälainen rooli, tehtävä ja asema samarialaisella naisella on Johanneksen evankeliumissa.

Juutalainen ja samarialainen kohtaavat

Ryhtyessään puheisiin samarialaisen kansan edustajan kanssa Jeesus rikkoo juutalaisten sosiaalista ja rituaalista koodia. Juutalaiset ja samarialaiset ovat eläneet maantieteellisesti rinnakkain Palestiinassa, ja heillä on paljon yhteisiä uskomuksia ja tapoja. Näiden kahden kansan välille on kuitenkin poliittisten ja uskonnollisten syiden vuoksi kehittynyt vastakkainasettelu, joka on muuttanut välit vihamielisiksi. Siksi kanssakäyminen ei ole ongelmatonta. Sekä Jeesus että samarialainen nainen ovat tietoisia näistä heitä erottavista raja-aidoista, mutta eivät anna niiden tulla keskustelunsa tielle.

Keskeinen kiistakysymys juutalaisten ja samarialaisten välillä koskee oikean palvontapaikan sijaintia, mihin myös samarialainen nainen viittaa Jeesuksen kanssa keskustellessaan: ”Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa” (Joh. 4:20). Jeesuksen julistuksen näkökulmasta juutalaisuuden ja samarialaisuuden väliset erot ovat kuitenkin hälvenemässä. Palvontapaikan sijaan ratkaisevaa on palvonnan mielenlaatu: ”kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa” (Joh. 4:23). Molemmilla kansoilla on sama Jumala, ja myös yhteinen Messias, Jeesus. Millään muulla ei ole merkitystä.

Mies ja nainen kohtaavat

Vastakkaisten sukupuolten edustajat kohtaavat toisensa kaivolla, vanhatestamentillisessa kihlauksen kontekstissa. Tämä lataa tilanteeseen seksuaalisia odotuksia, jotka jäävät kuitenkin täyttymättä. Se, miten nämä toisilleen entuudestaan tuntemattomat mies ja nainen kohtaavat toisensa, haastaa patriarkaalisen yhteiskunnan sukupuolirajat ja sukupuolirooliodotukset. Patriarkaalisessa kulttuurissa naisia pidettiin miesten omaisuutena. Heidän seksuaalisuuteensa suhtauduttiin holhoavasti ja heidän vaikutusvaltaansa pyrittiin rajoittamaan. Jeesus ei kuitenkaan välitä sukupuolten välistä vuorovaikutusta rajoittavista säännöistä. Samarialainen nainen puolestaan nousee uhmaamaan sitä, että hänet määriteltäisiin miesten kautta – hänellä ei nimittäin omien sanojensa mukaan ole miestä (Joh. 4:17).

Ilman avioliiton takaamaa turvaa naisen asema patriarkaalisessa yhteiskunnassa oli heikko.  Tämä koskee myös samarialaista naista, jolla on ollut toistuvasti epäonnea avioliitoissaan (Joh. 4:17-18). Johanneksen evankeliumissa ei ole silti haluttu korostaa samarialaisen naisen tilanteen kurjuutta. Päinvastoin; nainen näyttäytyy itsenäisenä, aktiivisena toimijana, joka ei jää elämäntilanteensa vangiksi vaan on valmiina muuttamaan asioita. Samarialainen nainen keskustelee Jeesuksen kanssa teologisesti tavalla, joka olisi patriarkaalisesta näkökulmasta katsottuna ylittänyt naisen älyllisen valmiuden. Keskustelun seurauksena hän ryhtyy – vastoin tyypillistä naisenroolia – julistamaan julkisesti kyläläistensä parissa. Johanneksen evankeliumin Jeesus luo uudenlaista yhteiskuntaa ja perheyhteisöä, jossa hänen seuraajansa, miehet ja naiset, ovat keskenään samanarvoisessa asemassa.

Jumalallinen ja inhimillinen kohtaavat

Kertomuksessa samarialaisen naisen ja Jeesuksen kohtaamisesta on esillä myös Johanneksen evankeliumin dualistinen maailmankuva, jossa todellisuus jakautuu kahteen tasoon, maalliseen ja hengelliseen. Asiat ja tapahtumat ovat monitulkintaisia, eikä kaikki ole sitä, miltä näyttää. Läheskään kaikki Johanneksen evankeliumissa esiintyvät henkilöt eivät kuitenkaan kykene havaitsemaan tätä todellisuuden kaksijakoisuutta. Se, kummalle tasolle henkilöt kuuluvat, määräytyy sen mukaan, tunnistavatko he Jeesuksen Kristukseksi vai eivät. Periaatteessa Jeesuksen kohtaamilla ihmisillä on vain kaksi mahdollisuutta: uskoa häneen tai olla uskomatta. Täydellisen uskon ja epäuskon väliselle jatkumolle sijoittuu kuitenkin henkilöitä, jotka haluavat ottaa Jeesuksen vastaan, mutta ymmärtävät hänet jollakin tavalla väärin. Johanneksen evankeliumissa on myös muutama esimerkki siitä, että kehitys ymmärtämättömyydestä kohti ymmärrystä ja epäuskosta kohti uskoa on mahdollista. Yksi näistä esimerkeistä on samarialainen nainen.

Jeesuksen kanssa käymänsä keskustelun alkupuolella samarialainen näyttäytyy lukijalle uppiniskaisena ja ymmärtämättömänä. Jeesus kuitenkin saa aikaan dramaattisen muutoksen kertomalla naiselle tämän elämäntarinan, jolloin samarialainen nainen hengähtää: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta!” (Joh. 4:19.) Myöhemmin, kun Jeesus on ilmaissut hänelle suoraan olevansa Messias, nainen jättää vesiruukkunsa ja menee heti kaupunkiin kertomaan muillekin kuulemansa sanoman (Joh. 4:26-29). Samarialaisen naisen ja Jeesuksen kohtaamisessa taivaallinen ja maallinen taso koskettavat toisiaan, jumalallinen kohtaa inhimillisen. Nainen ei jää maallisen tason vangiksi. Hän oivaltaa Jeesuksen erikoislaatuisuuden ja vastaa tämän sanomaan positiivisesti levittämällä sitä eteenpäin. Vaikka hän ei kykene täysin tavoittamaan sitä, mikä on jumalallista, hän kurottuu sitä kohti, väärinymmärryksen tasolta kohti oivallusta.

Kohtaamisen teho rakentuu jännitteelle

Johanneksen evankeliumin hahmot ottavat eri tavoin vastaan Jeesuksen ilmoituksen. Samarialainen nainen reagoi kuulemaansa sanomaan levittämällä sitä kansansa keskuuteen. Siten hänellä on kertomuksessa teologisesti erittäin merkittävä rooli: hänen todistuksensa välityksellä monet samarialaiset saavat uskon Jeesukseen. Nainen heijastaa evankeliumia ympärilleen kertomuksen sisällä, mutta myös suhteessa lukijaan. Kertomuksen kirjoittajan strategiassa samarialaisen naisen on tarkoitus toimia vastakappaleena Jeesukselle, jotta Jeesuksen ilmoitus voisi välittyä lukijalle heidän kohtaamisensa kautta. Kohtaamisen teho syntyy näiden kahden hahmon välisestä jännitteestä ja sen purkautumisesta.

 

Kirjoittaja Anja Kauranne on TK, jonka eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kolme kohtaamista: Samarialainen nainen Johanneksen evankeliumissa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa syyskuussa 2007.

 

Kirjallisuutta

Botha, J. Eugene: Jesus and the Samaritan Woman. A Speech Act Reading of John 4:1-42. Supplements to Novum Testamentum 65. Leiden: Brill, 1991.

Crown, Alan D: (toim.) The Samaritans. Tübingen: Mohr, 1989.

Culpepper, R. Alan: Anatomy of the Fourth Gospel. A study on Literary Design. Philadelphia: Fortress Press, 1983.

Ilan, Tal: Jewish Women in Greco-Roman Palestine. An Inquiry into Image and Status. Tübingen: Mohr, 1994.

Munro, Winsome: Pharisee and the Samaritan in John: Polar or Parallel? Catholic Biblical Quarterly 57, 1995.

Schottroff, Luise: The Samaritan Woman and the Notion of Sexuality in the Fourth Gospel. Teoksessa What is John? Vol. 2: Literary and Social Readings of the Fourth Gospel. Toim. F.F. Segovia. Atlanta: Scholars Press, 1998.