Pro gradu -tutkielma: Suomalaiset arvostavat kirkon kriisi- ja katastrofityötä
Artikkelini käsittelee suomalaisten mielipiteitä evankelis-luterilaisen kirkon roolista kansallisissa kriiseissä. Pohdintani perustuvat keväällä 2007 valmistuneeseen pro gradu – tutkimukseeni, jossa selvitin vastaajien mielipiteitä kirkon toiminnasta Aasian luonnonkatastrofin ja mahdollisten tulevien kriisien yhteydessä. Tutkimuksessani arvioin, missä määrin kriisityö on suomalaisten mielestä kirkon tehtävä ja miten vastaajien uskonnollisuus vaikutti heidän vastauksiinsa. Tutkimustulokset eivät tukeneet maallistumisteorioita, joiden mukaan sekä ihmisten henkilökohtainen uskonnollisuus että uskonnollisten yhdyskuntien yhteiskunnallinen asema olisivat merkittävällä tavalla heikentyneet. Kansalliset kriisit näyttävätkin olevan tilanteita, joissa uskonnollisilla perinteillä on edelleen annettavaa nyky-ihmisille.
Mihin kirkon kriisityö perustuu?
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kriisityö perustuu kristilliseen palvelutehtävään eli diakoniaan. Diakoniatyön tarkoituksena on kristillisen lähimmäisenrakkauteen perustuen tarjota apua kaikille hädänalaisille. Evankelis-luterilainen kirkko on osallistunut kriisityöhön siitä lähtien, kun kyseinen toiminta Suomessa aloitettiin, joten sillä on kriisityöstä erityisosaamista. Lisäksi kokemukset ovat osoittaneet, että ihmisten auttaminen on tehokkainta silloin, kun yhteistyö eri kriisiviranomaisten kanssa on mahdollisimman kokonaisvaltaista ja verkostunutta. Tästä näkökulmasta katsoen kirkon kriisitoiminta voidaan nähdä tarkoituksenmukaisena tilanteissa, joissa muitakin kriisiviranomaisia on olemassa.
Millaista kirkon kriisityö on?
Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on ollut näkyvä rooli viime vuosikymmenien kriiseissä ja katastrofeissa. Muun muassa vuoden 2002 Myyrmannin pommiräjähdyksen ja vuoden 2004 Aasian luonnonkatastrofin yhteydessä seurakunnat järjestivät keskusteluapua ja hartaustilaisuuksia sekä pidensivät kirkkojen aukioloaikoja. Kirkon kriisitoiminta on sisältänyt myös uhrien taloudellista avustamista, seurakuntien toimitilojen luovuttamista ja evakuointityötä. Kirkon erityisosaamisalueena voidaan kuitenkin pitää henkistä ja hengellistä työtä. Erityisesti kirkon järjestämien muistojumalanpalveluksien ja hartaushetkien suosio on ollut merkki siitä, että kirkko on edelleen paikka, josta haetaan lohdutusta ja turvaa hädän hetkellä.
Tutkimuskohteena suomalaisten mielipiteet
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää suomalaisten mielipiteitä kirkon kriisitoiminnasta. Tästä syystä valitsin tutkimusmenetelmäksi tilastollisen menetelmän, jossa määrällisesti suuresta aineistosta muodostettiin yleistettävissä olevia tutkimustuloksia. Tutkimusaineistoni keräsin 8-sivuisen kysymyslomakkeen avulla, jonka lähetin toisen opinnäytettään valmistelevan kirkkososiologian pääaineopiskelijan kanssa helmi-maaliskuussa 2006. Lomake lähetettiin tuhannelle satunnaisesti valitulle suomalaiselle.
Miten suomalaiset vastasivat?
Tutkimustulosten mukaan suomalaiset pitivät kirkon kriisityötä melko tärkeänä sekä Aasian luonnonkatastrofin että mahdollisten tulevien kriisien yhteydessä. Suomalaiset katsoivat kriisityön perustuvan kristilliseen perussanomaan. Näkemys oli samansuuntainen kirkon oman itseymmärryksen kanssa.
Tsunamikatastrofin jälkihoidossa suomalaiset pitivät tärkeimpänä kirkon palvelevaa puhelinta. Tulevissa kriiseissä suomalaiset pitivät puolestaan tärkeimpänä kristillistä sielunhoitoa. Merkittävinä pidettiin myös uhrien muistolle järjestettyjä kirkollisia tilaisuuksia, taloudellista auttamista, terveydenhuoltoa ja keskusteluapua.
Vähiten vastaajat arvostivat suomalaisten uskoa vahvistavien puheiden pitämistä julkisuudessa ja kriisin syitä selvittävään tutkimustyöhön osallistumista. Myöskään koulujen suruhartauksia ja symbolisia eleitä, kuten muistoristin pystyttämistä tai surukelloja ei pidetty kovin tärkeänä. Yhteistä arvostetuimmille kriisityön osa-alueille oli se, että ne olivat varsin konkreettisia. Vähemmän arvostetut kriisityön muodot koettiin kenties toissijaisina uhrien välittömien tarpeiden näkökulmasta.
Kriiseissä kristillisillä arvoilla merkitystä
Tutkimukseni mukaan kristillisellä julistuksella on edelleen oma asemansa kriisityössä. Kirkon hengellisellä, arvoja julistavalla työllä on merkitystä enemmistölle suomalaisia. Vaikka evankeliumin julistamista, kristillistä arvokeskustelua tai suomalaisten uskoa vahvistavia puheita ei pidetty yhtä tärkeänä kuin esimerkiksi aineellista tukemista, nekin olivat vastaajien mielestä melko tärkeitä osa-alueita.
Kansallisissa kriiseissä ihmisten perusturvallisuus saattaa heiketä niin voimakkaasti, että kristinuskon kokonaisvaltaiset selitysmallit koetaan lohdullisina. Nykytiede ei ole esimerkiksi kyennyt vastaamaan ihmisten perimmäisiin kysymyksiin eikä poistamaan kriisejä ja katastrofeja. On myös mahdollista, että kriisien aikana ihmiset kääntyvät itselleen tutuimman perinteen puoleen. Mahdollisesti tästä syystä suomalaiset pitivät tärkeänä kristillisen perinteen merkitystä kriisityössä.
Uskonnollisuuden vaikutus mielipiteisiin
Suomalaisten henkilökohtaisella uskonnollisuudella oli voimakas yhteys heidän mielipiteisiinsä kirkon kriisityötä kohtaan. Mitä aktiivisempi vastaaja oli uskonnollisesti, sitä enemmän hän arvosti kirkon kriisityötä. Uskonnollisesti aktiivisimmat vastaajat arvostivat sekä kirkon ydinsanomaan että sosiaaliseen toimintaan perustuvaa kriisityötä. Uskonnollisesti passiivisemmat vastaajat pitivät puolestaan tärkeämpänä jälkimmäistä. Vaikka vastaajien uskonnollisuudella oli vaikutusta heidän mielipiteisiinsä kriisityöstä, myös uskonnollisesti passiivisten joukossa kriisityötä pidettiin pääosin tärkeänä. Ainoastaan pienessä, ei-uskonnollisten vastaajien ryhmässä, kriisityön arvostus oli selvästi muita ryhmiä vähäisempää. Kyseinen vastaajaryhmä oli kuitenkin lukumäärältään niin pieni, että kriisityön saama korkeahko yleisarvosana pysyi kokonaisuudessaan ennallaan.
Kirkolla tärkeä rooli yhteiskunnassa
Kokonaisuudessaan tutkimustulokseni eivät tukeneet maallistumisteorioiden esittämiä väitteitä uskontokuntien yhteiskunnallisen aseman tai yksilöiden henkilökohtaisen uskonnollisuuden heikkenemisestä. Kirkon kulttuurinen rooli oli tutkimusaineiston valossa merkittävä: erilaiset kriisin uhrien muistamiseen keskittyneet kirkolliset toimitukset olivat vastaajien mielestä tärkeitä. Kirkon merkitys näyttääkin olevan suuri erityisesti kristillisen perinteen säilyttäjänä ja yhteisöllisten riittien toimittajana.
Enemmistö vastaajista piti sekä hengellistä että kristinuskon arvoja julistavaa kriisityötä tärkeänä. Kansalliset kriisit näyttävät olevan tilanteita, joissa uskonnollisilla perinteillä on merkitystä enemmistölle huolimatta maallistumisteorioiden esittämistä vastakkaisista väitteistä. Tutkimusaineistoni perusteella kirkolla on merkitystä myös suomalaisten uskon vahvistamisessa. Tässä mielessä tulokseni poikkesivat aikaisemmasta tutkimuksesta.
Kirjoittaja Eetu Karppanen on TM, jonka kirkkososiologinen pro gradu -tutkielma ”Kirkon rooli kollektiivisissa kriiseissä” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa helmikuussa 2007.
Työ on julkaistu Kirkon Tutkimuskeskuksen www-sarjassa ja on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
Lähteet
Beyer, Peter, 1994: Religion and Globalization. London: Sage.
Dobbelaere, Karel, 2002: Secularization: An Analysis at Three Levels. Bruxelles: P.I.E. – Peter Lang.
Kääriäinen, Kimmo & Niemelä, Kati, Ketola, Kimmo (toim), 2003: Moderni kirkkokansa. Suomalaisten uskonnollisuus uudella vuosituhannella. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 82. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
Post, Paul & Grimes, Ronald R. & Nugteren, Albertina & Pettersson, Per, Zondag, Hessel, 2003: Disaster Ritual. Explorations of an Emerging Ritual Repertoire. Leuven: Liturgia Condenda.
Sihvo, Jouko, 1992: Seurakunta elämän käännekohdissa. Helsinki: Kirjaneliö.
Kirkon tiedotuskeskuksen Tsunami-katastrofiin liittyviä uutisia vuodelta 2004:
Palveleva puhelin antaa kriisiapua
Kirkon ulkomaanavulta 50 000 euroa Aasian katastrofin auttamiseen