Pro gradu -tutkielma: Suomalaiset odottavat kirkolta aktiivista otetta yhteiskunnallisiin asioihin
Suomalaisten odotukset kirkon yhteiskunnallista roolia kohtaan yltävät korkealle. Kirkolta odotetaan enemmän, kuin mitä se tällä hetkellä tekee. Vaikka odotukset ovat suuria, ei kirkon mahdollisuuksia yhteiskunnallisena vaikuttaja pidetä hyvinä. Sekä kirkkoon sitoutuneet että sitoutumattomat odottavat kirkolta aktiivisuutta yhteiskunnallisia asioita koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa. Kirkkoa pidetään luotettavana ja tarpeellisena ja sen yhteiskunnallisiin ongelmiin suunnattuja työmuotoja tärkeinä. Kirkosta voidaankin tämän tutkimuksen perusteella käyttää nimitystä ”koko kansan kirkko”, jonka läsnäolo yhteiskunnassa tuntuu tärkeältä. Sen ylläpitämää arvopohjaa ja toimintaa kohtaan koetaan luottamusta, vaikka sen oppi ja sisältö tuntuisivat vierailta.
Kirkko hyvinvoinnin turvaajana
Suomessa vuosikymmenen takaisten lamavuosien aikana toteutunut kirkon organisoitu avustustoiminta toi esille kirkon yhteiskunnallisen roolin merkittävyyden. Yhteiskunnan sosiaaliset ongelmat eivät lamavuosien jälkeisen taloudellisen kasvun seurauksena ole poistuneet. Kirkko ja seurakunnat ovat pyrkineet ottamaan vastuuta yhteiskunnallisista asioista toimien tehtävänmäärityksensä mukaisesti lähimmäisenrakkautta toteuttaen. Kirkon yhteiskunnallista roolia on viime aikoina tarkasteltu muun muassa kirkon tarjoamien, valtion ja kuntien sosiaalihuoltoa paikkaavien, hyvinvointipalvelujen sekä kirkon vapaaehtoistoiminnan myötä avautuvien mahdollisuuksien näkökulmasta. Kirkon diakoniatyön tärkeys on tunnustettu. Toisaalta kirkolta odotetaan monissa yhteyksissä enemmän kuin mitä se jo antaa. Kirkon veronkanto-oikeus puhuttaa, ja tämän nähdään osaltaan selittävän suurehkoa kirkosta eroavien määrää. Tutkimuksessani selvitin suomalaisten käsityksiä kirkon yhteiskunnallisesta roolista tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion rakennelmat ovat horjuneet, eikä valtion ja kuntien kyky turvata toimeentulo kaikille kansalaisille ole riittävää. On tarvittu muita tahoja paikkaamaan aukkoja, joita julkisen sektorin palvelut ovat jättäneet.
Uskonnollisuuden muutokset modernissa yhteiskunnassa
Tutkimuksessani selvitin suomalaisten käsityksiä kirkon roolista nyky-yhteiskunnassa, jossa uskonnon julkinen ja yksityinen vaikutus on sekularisaatioteoreetikkojen mukaan vähentynyt. Uskonto on teorioiden mukaan joutunut eriytymään muista yhteiskunnan instituutioista ja järjestelmistä suorittamaan omaa, puhtaasti hengellisyyteen perustuvaa tehtäväänsä. Uskonnollinen käyttäytyminen on yhteiskunnan modernisoitumisen myötä muuttunut, ja uskonnosta on tullut yksityisasia. Uskonnon toimittaman tehtävän sanotaan myös korvautuneen maallisilla asioilla. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimi sekularisaatiokriitikkojen Peter Beyerin ja Jose Casanovan teoriat uskontojen mahdollisuuksista moderneissa yhteiskunnissa. Tutkimuksen tuloksia tarkasteltiin myös Göran Gustafssonin nelikenttä-typologian avulla, joka oli muodostettu pohjoismaalaisten kirkkoon kohdistamien odotusten perusteella.
Tutkimus toteutettiin postikyselynä
Tutkimuksen aineisto kerättiin helmi-maaliskuussa 2006 suoritetulla postikyselyllä. Tutkimukseen osallistui Väestörekisterikeskuksen suorittamalla satunnaisotannalla poimitut 1000 suomalaista henkilöä. Heistä 344 palautti lomakkeen asianmukaisesti täytettynä. Aineisto käsiteltiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten käsityksiä jakamalla heidät uskonnollisuustyyppeihin jumalauskon sekä yksityisen, että julkisen uskonnonharjoituksen mukaan. Erot uskonnollisuustyyppien välillä olivat merkittäviä kautta linjan. Uskonnollisuustyyppien kesken löytyi myös yhtäläisyyksiä. Ne toistuivat kun verrattiin vastausten jakautumista siitä, kuinka kirkko toimii ja kuinka sen odotetaan toimivan suhteessa yhteiskunnallisiin asioihin ja ongelmiin.
Suomalaiset pitävät kirkon yhteiskunnallista työtä tärkeänä ja toivottavana
Tutkimuksen mukaan kirkko on suomalaisten mukaan tarpeellinen, luotettava ja rehellinen. Kirkon ei kuitenkaan koeta olleen merkittävästi esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa eikä antaneen apua ja vastauksia yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vaikka kirkko nähdäänkin tarpeellisena, pitää suuri joukko suomalaisia sitä kuitenkin passiivisena, tehottomana ja tylsänä. Vahva luottamus tuleekin esille odotuksissa kirkon yhteiskunnallista roolia kohtaan. Valtaosa suomalaisista on sitä mieltä, että kirkon pitäisi entistä näkyvämmin pyrkiä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. Sekä kirkkoon sitoutuneet että sitoutumattomat odottavat kirkolta entistä näkyvämpää vaikuttamista. Kirkon toivotaan vaikuttavan erityisesti sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen, vaikkakin sen rooli nähdään tärkeänä myös taloudellisissa ongelmissa. Etenkin työttömät pitävät jopa hyvin tärkeänä sitä, että kirkko pyrkii vaikuttamaan myös taloudellisiin ongelmiin. Odotukset kirkon yhteiskunnallista roolia kohtaan ovat huomattavasti korkeammat kuin käsitykset sen vaikutusmahdollisuuksista. Vähäisinä kirkon vaikutusmahdollisuuksia pidetään varsinkin taloudellisten ongelmien suhteen.
Myös kirkkoon sitoutumattomat odottavat kirkolta mukanaoloa yhteiskunnallisessa keskustelussa
Kirkkoa pidetään luotettavana toimijana yhteiskunnallisissa asioissa ja sen työtä ja kannanottoja arvostetaan. Jopa yli 90 % suomalaisista, valtaosa niin kirkkoon sitoutuneista kuin sitoutumattomista, on sitä mieltä, että kirkon tulee osallistua yhteiskunnallisia ongelmia koskevaan julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Kirkkoon sitoutuneiden mielestä kirkon tulee tällöin tuoda esille kristinuskon sanomaa ja arvoja. Kirkkoon sitoutumattomat odottavat kirkon olevan mukana keskustelussa ja päätöksenteossa korostamatta kristillistä sanomaa. Tämä kertoo kirkon asemasta koko kansan kirkkona. Kirkkoa kohtaan ollaan lojaaleja. Sen julkista mukanaoloa arvostetaan, vaikka se tuntuisikin sanomansa puolesta vieraalta. Kirkon läsnäoloa pidetään tärkeänä etenkin perhettä ja ihmisarvoa koskevissa ongelmissa. Tämän voidaan nähdä viestivän siitä, että kirkon toivotaan ottavan osaa arkielämään ja auttavan jokapäiväisen elämän kysymyksissä.
Kirkon diakoniatyötä pidetään hyvin tärkeänä
Kirkon toimintamuodoista etenkin palveluorientoitunut, diakoniaan keskittyvä, toiminta saa osakseen arvostusta niin kirkkoon sitoutuneilta kuin siihen sitoutumattomilta. Diakoniatyöllä vastataankin yhteiskunnan ongelmiin esimerkiksi taloudellisin keinoin. Näin käytössä eivät ole vain kirkon erityistehtävän mukaiset, eli hengelliset, välineet. Myös kirkon opetusta ja arvoja korostavaa työtä ja julkiseen keskusteluun sekä poliittiseen päätöksentekoon keskittyvää toimintaa pidetään tärkeänä. Viimeksi mainitut työmuodot eivät kuitenkaan saa laajaa kannatusta kirkkoon sitoutumattomimmilta, ei-uskonnollisilta henkilöiltä. Kirkolta odotetaan kristillisiin arvoihin ja opetukseen perustuvaa työtä varsinkin perhe-elämää koskevissa asioissa. Työelämän ongelmiin sen odotetaan vastaavan osallistumalla julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Syrjäytyneiden ongelmissa kirkon diakoninen työ nähdään keskeisenä.
Kirkolla on takanaan kansan laaja tuki
Suomalaisten myönteinen asenne kirkon yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan eroaa oletetusta suunnasta kohti modernin yhteiskunnan privatisoitunutta uskonnollisuutta. Suomalaisten mukaan kirkon julkinen yhteiskunnallisesti aktiivinen rooli on useiden modernia uskonnollisuutta koskevien teorioiden vastaisesti mahdollinen, jopa toivottava. Tutkimuksen tulosten perusteella on nähtävissä, että kirkolta odotetaan aktiivista, monipuolista otetta yhteiskunnan asioihin. Sen ei erityisemmin odoteta keskittyvän pelkästään hengellisiin työmuotoihinsa, mutta ei myöskään toimivan ilman kristillisten arvojen ja opetuksen esille tuomista. Tutkimuksen tulokset kertovat siitä, että modernissa yhteiskunnassa elävien ihmisten vaatimukset kirkkoa kohtaan eivät liity pelkästään sen omimman, hengellisen perustehtävän suorittamiseen. Kirkon odotetaan puolustavan jäseniään astumalla muiden yhteiskunnan järjestelmien alueelle ja vaikuttavan niissä esiintyviin ihmistä ja ihmisarvoa koskeviin ongelmiin. Nämä odotukset eivät tunnu kumpuavan kirkkoon kohdistetuista velvoitteista, vaan pikemminkin luottamuksesta, jota sitä ja sen ylläpitämiä arvoja kohtaan tunnetaan.
Kirjoittaja Eliisa Kansanen on teologian maisteri, jonka kirkkososiologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kirkon rooli yhteiskunnallisissa ongelmissa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa toukokuussa 2007.
Työ on julkaistu Kirkon Tutkimuskeskuksen www-sarjassa ja on kokonaisuudessaan luettavissa täältä.
Kirjallisuutta:
Beyer, Peter, 1994. Religion and Globalization. London: SAGE.
Casanova, Jose 1994. Public Religions in the Modern World. Chicago: The University of Chicago Press.
Gustafsson Göran, 2000. Hur och var skall folkkyrkan vara? – Folkkyrkor och religiös pluralism: den nordiska religiösa modellen. Red. av Gustafsson, Göran & Petterson, Thorleif. Stockholm: Verbum, 172-197.
Kääriäinen, Kimmo & Niemelä, Kati & Ketola, Kimmo, 2003. Moderni kirkkokansa. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 82. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.