Teologian alan väitös 18.5.2007
Minustako papiksi? Soveltavia opintojaan suorittava teologian opiskelija papin ammattikuvan ja identiteettinsä rakentajana
Yliopiston teoria ja työn käytäntö opettavat toisiaan
Työelämän ja yliopisto-opiskelun välillä on usein koettu ongelmia. Hiljaista tietoa on jokaisella alalla. Työyhteisöissä on paljon tietoa, jota ei teoreettinen opiskelu opeta. Tästä tulee saada kuva ennen kuin työuralle lähtee.
Teologian maisteri Heikki Salomaa on Joensuun yliopistossa tarkastettavassa teologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan selvittänyt, miten teologian opiskelussa teoreettinen tieto ja työelämän kokemukset vaikuttavat työuralle lähtöön. Salomaan mukaan opiskelu ja käytännön työelämän oppiminen ovat kriittisessä ja hedelmällisessä jännitteessä. Tulevat teologit ovat työelämässä opintojensa neljännellä-viidennellä vuodella parisen kuukautta.
Työelämäjakson aikana opiskelijat pyrkivät sopeutumaan työyhteisön arvoihin ja uskomuksiin. Opiskelijat asettivat useita ehtoja omalle sopeutumiselleen. Prosessissa korostui ohjaajien persoonan merkitys. Kun ohjaaja kykeni sovittamaan yhteen teoreettisen osaamisen, elämänkatsomuksen ja työn käytännön osaamisen, opiskelijat rohkaistuivat luottamaan itseensä ja omaan selviytymiseensä. Kehityskulkua tukivat oivallukset keinoista sovittaa yhteen ammattikuva ja oman elämän todellisuus.
Salomaa totesi, että oman elämän rajoitusten hyväksyminen oli monilla ratkaisu työelämässä selviytymiseen. Teologian opiskelija koki, että papiksi voi tulla, vaikka omassa elämässä ja persoonassa on vielä ratkaisua odottavia kysymyksiä. Toisille oli tärkeätä se havainto, että pappikin on tavallinen ihminen. Kolmannet havaitsivat työelämässä, että kirkossa on tilaa minullekin. He arvioivat, että heidän ei tarvitse luopua uskonnollisista periaatteistaan, jotta he voisivat tulla kirkkoon papin töihin.
Joensuun teologisen tiedekunnan soveltavissa opinnoissa työssä oppiminen tapahtuu kiinteässä yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntien kanssa. Opintojakson aikana opiskelijat työskentelevät seurakunnissa suorittaen kaikkia niitä papin töitä, joita ilman pappisvihkimystä on mahdollista hoitaa. Tätä työssä oppimisen joensuulaista mallia on kehitetty ja tutkittu vuodesta 2002 alkaen, jolloin Joensuun teologisen tiedekunnan toiminta käynnistyi. Myös Joensuun yliopisto on tukenut tutkimisprosessia.
Heikki Salomaan väitöskirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus teologien soveltavista opinnoista Suomessa. Salomaa toimii Joensuun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtajana.
Työelämän ja yliopisto-opiskelun välillä on usein koettu ongelmia. Hiljaista tietoa on jokaisella alalla. Työyhteisöissä on paljon tietoa, jota ei teoreettinen opiskelu opeta. Tästä tulee saada kuva ennen kuin työuralle lähtee.
Teologian maisteri Heikki Salomaa on Joensuun yliopistossa tarkastettavassa teologian alaan kuuluvassa väitöskirjassaan selvittänyt, miten teologian opiskelussa teoreettinen tieto ja työelämän kokemukset vaikuttavat työuralle lähtöön. Salomaan mukaan opiskelu ja käytännön työelämän oppiminen ovat kriittisessä ja hedelmällisessä jännitteessä. Tulevat teologit ovat työelämässä opintojensa neljännellä-viidennellä vuodella parisen kuukautta.
Työelämäjakson aikana opiskelijat pyrkivät sopeutumaan työyhteisön arvoihin ja uskomuksiin. Opiskelijat asettivat useita ehtoja omalle sopeutumiselleen. Prosessissa korostui ohjaajien persoonan merkitys. Kun ohjaaja kykeni sovittamaan yhteen teoreettisen osaamisen, elämänkatsomuksen ja työn käytännön osaamisen, opiskelijat rohkaistuivat luottamaan itseensä ja omaan selviytymiseensä. Kehityskulkua tukivat oivallukset keinoista sovittaa yhteen ammattikuva ja oman elämän todellisuus.
Salomaa totesi, että oman elämän rajoitusten hyväksyminen oli monilla ratkaisu työelämässä selviytymiseen. Teologian opiskelija koki, että papiksi voi tulla, vaikka omassa elämässä ja persoonassa on vielä ratkaisua odottavia kysymyksiä. Toisille oli tärkeätä se havainto, että pappikin on tavallinen ihminen. Kolmannet havaitsivat työelämässä, että kirkossa on tilaa minullekin. He arvioivat, että heidän ei tarvitse luopua uskonnollisista periaatteistaan, jotta he voisivat tulla kirkkoon papin töihin.
Joensuun teologisen tiedekunnan soveltavissa opinnoissa työssä oppiminen tapahtuu kiinteässä yhteistyössä evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntien kanssa. Opintojakson aikana opiskelijat työskentelevät seurakunnissa suorittaen kaikkia niitä papin töitä, joita ilman pappisvihkimystä on mahdollista hoitaa. Tätä työssä oppimisen joensuulaista mallia on kehitetty ja tutkittu vuodesta 2002 alkaen, jolloin Joensuun teologisen tiedekunnan toiminta käynnistyi. Myös Joensuun yliopisto on tukenut tutkimisprosessia.
Heikki Salomaan väitöskirja on ensimmäinen kokonaisvaltainen tutkimus teologien soveltavista opinnoista Suomessa. Salomaa toimii Joensuun evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtajana.
Väitösaika ja -paikka
18.05.2007, 12, H30, Agora (Joensuun yliopisto).
Vastaväittäjänä toimii dosentti Markku Pyysiäinen Helsingin normaalilyseosta ja kustoksena professori Paavo Kettunen teologisesta tiedekunnasta.
Joensuun yliopisto