Pro gradu -tutkielma: Pedon merkki – kauppiaat ja kaupankäynti Ilmestyskirjassa
Uuden testamentin Ilmestyskirjassa legendaarinen pedon merkki liitetään nimenomaan kaupankäyntiin. Kirjan maailmassa on mahdotonta ostaa tai myydä mitään ilman käteen tai otsaan otettua merkkiä. Lisäksi Ilmestyskirjassa kerrotaan Babylonin vauraudesta rikastuneista kauppiaista, joille käy huonosti. Tutkin pro gradu -työssäni, mihin kirjan kirjoittaja Johannes pyrki kuvaamalla kaupankäyntiä kielteisesti. Pidän todennäköisenä, että Johannes kritisoi erityisesti Roomaan suuntautunutta vientikauppaa.Uusi näkökulma Ilmestyskirjan syntyajankohtaan: kristityt eivät olleet ankaran vainon kohteina
Perinteinen näkemys Ilmestyskirjan kirjoitusajankohdan historiallisesta tilanteesta korosti kristittyjen kokeneen ankaria vainoja keisari Domitianuksen toimesta. Uusin tutkimus sen sijaan olettaa Rooman Aasian provinssi olleen kristityille hyvä paikka elää noin v. 95 jKr, jolloin Ilmestyskirja on todennäköisesti kirjoitettu. Ilmestyskirjassa mainitaan nimeltä vain yksi marttyyri, Antipas, ja tapaus näyttää liittyvän jo menneisyyteen. Vainot eivät siis näytäkään toimineen Ilmestyskirjan kirjoittamisen inspiraationa. Tämä asettaa myös kaupankäyntiin liittyvät viittaukset uudenlaisen mielenkiinnon kohteeksi.
Kirja on todennäköisesti kirjoitettu kannanotoksi Johanneksen ja Isebeliksi kutsutun henkilön väliseen auktoriteettikiistaan. Kiistassa oli kyse siitä, missä määrin kristityt saattoivat sopeutua ympäröivän yhteiskunnan pakanallisiin tapoihin. Johannes vastusti pakanallisiin tapoihin osallistumista, mutta Isebelillä ei ollut asiasta yhtä tiukkaa näkemystä. Kaupankäyntiin liittyvien lukuisten viittausten perusteella erityisesti kristityt kauppiaat osallistuivat pakanallisiin menoihin.
Pedon merkki oli kaupankäynnin edellytys
Ilmestyskirja kuvaa Johanneksen näkyjä. Näyt ovat symbolisia ja siksi vaikeasti tulkittavia. Ilmestyskirjan maailmankuva on hyvin mustavalkoinen. Babylon-peitenimellä esitettävä Rooma edustaa maallista puolta, kaupunkia, joka on saatanan hallinnassa. Kaupungin tunnusomaisin piirre on yltäkylläinen rikkaus. Vastakohtana tälle on Jumalan valtakunta taivaassa, joka kirjan lopussa laskeutuu Uutena Jerusalemina taivaasta maan päälle. Myös se kuvaillaan maallisen rikkauden termein; lasinkirkkaasta kullasta rakennettuna ja jalokivillä koristeltuna. Johannes esittelee Rooman keisarivallan Ilmestyskirjan ensimmäisenä petona, joka saa valtansa suoraan saatanalta. Toinen peto on Rooman valtakunnan pakanauskonnollinen kulttuuri.
Johannes asettaa kaupankäynnin kielteiseen valoon yhdistämällä pedon merkin ostamiseen ja myymiseen. Kirjassa kerrotaan, että toinen peto pakottaa kaikki ottamaan oikeaan käteensä tai otsaansa merkin. Kenenkään ei ole lupa ostaa eikä myydä mitään, ellei hänellä ole tätä merkkiä, joka on pedon nimi tai sen nimen luku (Ilm. 13:16-17). Pedon merkin ottaneiden vastakohtana Ilmestyskirjassa ovat Jumalan palvelijat, joiden otsaan on painettu sinetti (Ilm. 7:3). Sinetti symboloi sitä, että sen haltija on Jumalalle uskollinen. Se, joka osallistui kaupankäyntiin, kuului siis symbolisesti saatanan puolelle. Oliko Johanneksen tarkoitus saada kristityt luopumaan keisarin kuvalla ja nimellä varustettujen kolikoiden käytöstä ja vetäytymään kaupankäynnistä, kuten jotkut tutkijat ovat esittäneet?
Rauhanaika tarjosi kauppiaille mahdollisuuksia vaurastumiseen
Kysymyksen pohdinta edellyttää Ilmestyskirjan kauppiaisiin viittaavien kohtien tarkastelua. Näissä keskeiseksi teemaksi nousee erityisesti kauppiaiden vaurastuminen Babylonin siivellä. Johannes näyttää jopa pitäneen rikastumista niin merkittävänä asiana, että se ilmoitetaan yhdeksi syyksi Babylonin tuhoon (Ilm. 18:3, 23). Kauppiaan ammatti ei sinänsä ollut antiikin aikana arvostettu. He kuuluivat samaan joukkoon veronkerääjien ja rahanlainaajien kanssa, joiden katsottiin tekevän voittoa huijaamalla muita. Silti Johannes kuvaa kauppiaat mahtaviksi.
Pitkä rauhanaika, Pax Romana (27 eKr – 180 jKr), oli luonut otolliset olosuhteet Rooman valtakunnan talouskasvulle. Tuo ajanjakso avasi myös kauppiaille mahdollisuuksia vaurastumiseen. Kaikki Ilmestyskirjassa mainitut seitsemän Aasian provinssin kaupunkia olivat tärkeitä tuotanto- ja kaupankäyntialueita. Rooman kaupungin ostovoima vauhditti koko valtakunnan taloutta. Myös hinnat siellä olivat valtakunnan korkeimmat. Provinssien kauppiaiden oli siten mahdollista saada suuria voittoja Rooman markkinoilta. Toivo vaurastumisesta lienee ollut myös joidenkin kristittyjen kauppiaiden mielessä.
Rikkaita kauppiaita kohtaa tuho
Ilmestyskirjan vaurastuneille kauppiaille käy kuitenkin huonosti. Luvun 18 käännekohdassa maallinen Babylon on tuhoutunut, ja sen rauniot savuavat. Kaupungin tuho merkitsee kauppiaille markkinoiden katoamista, sillä kukaan ei enää osta heidän tavaroitaan (Ilm. 18:11). Välimeren maiden perinteisen tavan mukaan kauppiaat esittävät valituslaulun kadonneelle kaupungille (Ilm. 18:11-17).
Luvussa 18: 12-13 Johannes esittää listan kauppatavaroista, joita kauppiaat eivät enää voi myydä kaupunkiin. Tutkimuskysymykseni kannalta mielenkiintoista on, että Johanneksen kauppatavaralistalta löytyvät Aasian provinssin päävientituotteet: tekstiilit, viini, öljy, marmori, kulta, hopea ja rauta. Näyttääkin siltä, että Johannes osoitti Ilmestyskirjassa sanomansa todennäköisesti kauppiaille, jotka veivät tuotteita meritse Rooman markkinoille.
Epäjumalille uhrattu liha herätti kiistaa seurakunnissa
Ilmestyskirjan lukujen 2 ja 3 julistukset seurakunnille paljastavat, että Johanneksella oli erimielisyyttä joidenkin kristittyjen kanssa epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Kiista koski erityisesti Pergamonin ja Tyatiran seurakuntia. Johannes piti epäjumalille uhratun lihan syömistä Jumalan vastaisena toimintana. Kaikki kristityt eivät kuitenkaan jakaneet Johanneksen ehdottoman tiukkaa näkemystä. Heitä Johannes nimittää Bileamin opin seuraajiksi (Ilm. 2:14) ja nikolaiitoiksi (Ilm. 2:15). Erityisesti ”itseään profeetaksi kutsuva” Isebel nousee esiin epäjumalille uhratun lihan syömiseen johdattajana (Ilm. 2:20). Tätä Tyatiran seurakunnan auktoriteettihahmoa vastaan Johannes hyökkää voimakkaasti.
Kutsuilla ja kauppakilloissa edistettiin kauppasuhteita
Osa kristityistä siis hyväksyi epäjumalille uhratun lihan syömisen ainakin joissakin tilanteissa. Näiden kristittyjen joukossa oli todennäköisesti kauppiaita. Liha oli antiikin aikana varakkaiden ravintoa, ja Johannes korostaa Ilmestyskirjassa juuri kauppiaiden vaurastumista. Kauppasuhteita edistääkseen kauppiaat todennäköisesti osallistuivat ei-kristittyjen kutsuille ja kauppakiltojen toimintaan, joissa tarjottiin ajan tavan mukaan epäjumalille uhrattua lihaa. Uhraaminen oli pakanayhteiskunnan perinteinen tapa, jolla ilmaistiin ja vahvistettiin yhteisön keskinäisiä siteitä. Siten oltiin yhteydessä jumaliin, jotta nämä olisivat tuoneet suojelusta ryhmälle tai koko yhteisölle. Perinteisten jumalien lisäksi yhdistysten ja kiltojen toiminnassa kunnioitettiin myös keisareita.
Oliko Ilmestyskirjassa kyse siitä, että Johannes vaati kristittyjä lopettamaan kaupankäynnin? Pidän todennäköisenä, että Johannes kritisoi erityisesti Roomaan suuntautunutta vientikauppaa. Johanneksen tavoite oli saada kristityt kauppiaat vetäytymään vientikaupasta, ei-kristittyjen kutsuilta ja kauppakilloista. Johannes tuskin vastusti paikallista kaupankäyntiä, mikäli sitä oli mahdollista harjoittaa osallistumatta epäjumalille uhratun lihan syömiseen.
Kirjoittaja Kirsi Siitonen on TM, jonka eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kauppiaat ja kaupankäynti Ilmestyskirjassa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa maaliskuussa 2006.
Kirjallisuutta
Bauckham, Richard: The Climax of Prophecy. Studies on the Book of Revelation. Edinburgh: T & T Clark. (1993)
Duff, Paul B.: Who Rides the Beast? Prophetic Rivalry and the Rhetoric of Crisis in the Churches of the Apocalypse. Oxford: University Press. (2001)
”Wolves in Sheep’s Clothing: Literary Opposition and Social Tension in the Revelation of John”. – David L. Barr (toim.), Reading the Book of Revelation. Atlanta: Society of Biblical Literature. 65-79.
Harland, Philip A.: Associations, Synagogues, and Congregations. Claiming Place in Ancient Mediterranean Society. Minneapolis: Fortress Press. (2003)
Thompson, Leonard L.: The Book of Revelation. Apocalypse and Empire. New York-Oxford: Oxford University Press. (1990)
”Ordinary Lives: John and His First Readers”. – David L. Barr (toim.). Reading the Book of Revelation: A Resource for Students.Atlanta: Society of Biblical Literature. 25-47. (2003)
Yarbro Collins, Adele: Crisis and Catharsis: The Power of the Apocalypse. Philadelphia: The Westminster Press. (1984)