Pro gradu -tutkielma: Jälleensyntyminen Filon Aleksandrialaisen ajattelussa
Jeesuksen ajan juutalaisuus oli monimuotoisempi ilmiö kuin Raamattua lukemalla voisi päätellä. Juutalaisuus oli jo vuosisatoja kehittynyt ympäristössä, jossa oli vahvasti läsnä myös kreikkalainen kulttuuri. Egyptin Aleksandriassa eläneen raamattufilosofi Filonin tuotannossa on paljon mm. platonistisia piirteitä, jotka saattavat tuntua yllättäviltä. Yksi tällainen on reinkarnaatio eli jälleensyntyminen.
Tutkittiin: kuuluiko reinkarnaatio Filonin ajatteluun?
Tutkimukseni mukaan reinkarnaatio eli jälleensyntyminen sisältyi Filon Aleksandirialaisen (n. 20 eKr. – 50 jKr.) ajatteluun. Tutkin Filonin teosten reinkarnaatiota koskevia mainintoja, jotka liittyvät yleensä hänen vertauskuvalliseen raamatuntulkintaansa. Reinkarnaatio voidaan määritellä yksilön sielun siirtymiseksi kehosta toiseen kuoleman kautta.
Filon yhdistää vertauskuvallisen raamatuntulkinnan ja kreikkalaisen filosofian
Filonin Raamattu oli kreikkalainen Vanha testamentti (Septuaginta), josta hän käsittelee teoksissaan lähinnä Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa. Filonin mukaan Raamatun teksteillä on kirjaimellisen merkityksen lisäksi tärkeä vertauskuvallinen merkitys. Esimerkiksi Egypti on Filonilla kehon ja aistinautintojen vertauskuva. Jokaisen ihmisen on tehtävä oma erämaavaelluksensa vapauteen.
Filon oli vertauskuvallisella raamatuntulkinnallaan tärkeä esikuva monille kristillisille kirkkoisille. Sen sijaan myöhempään juutalaisuuteen hän ei juuri vaikuttanut. Niinpä häntä onkin luontevaa tutkia Uuden testamentin eksegetiikan piirissä, kuten olen tehnyt.
Filon halusi käyttää aikansa parasta filosofiaa raamatuntulkintansa apuna. Hänelle tuo paras filosofia oli kreikkalaista, ajanlaskun taitteen Aleksandrian stoalaisuudelta ja pythagoralaisuudelta vaikutteita saanutta platonismia. Filon mainitsee teoksissaan Platonin nimeltä vain viidesti, yleensä myönteisessä hengessä ja tätä kerran jopa ”pyhimmäksi” kutsuen. Ajatuksellisia ja sanastollisia yhteyksiä Platonin teoksiin on kuitenkin paljon enemmän.
Kreikkalainen kulttuuri vaikutti juutalaisuuteen
Kun Makedonian kuningas Aleksanteri Suuri 300-luvulla eKr. loi Välimereltä Luoteis-Intiaan ulottuneen imperiumin, kulttuurien kanssakäyminen vauhdittui. Tuolloin syntyneestä kreikkalaisen kulttuurin ja itämaisten vaikutteiden sekoittumisesta käytetään nimitystä hellenismi. Vuorovaikutusta oli ollut jo tuhansia vuosia, mutta nyt kreikkalainen ja seemiläinen kulttuuripiiri kuuluivat samaan valtioon. Kreikasta tuli sivistyneistön kieli, ja kreikkalaisten kirjailijoiden ja filosofien teoksia alettiin opettaa kouluissa. Heprealainen Raamattu käännettiin kreikaksi 200- ja 100-luvuilla eKr. Egyptin Aleksandrian suuren juutalaisyhteisön tarpeisiin.
Varakkaaseen juutalaissukuun kuulunut Filon sai Aleksandriassa erittäin hyvän hellenistisen sivistyksen. Tämä hellenistisen juutalaisuuden tärkein edustaja kirjoitti teoksensa kreikaksi ja siteeraa niissä sujuvasti yli 50:tä antiikin kirjailijaa.
Reinkarnaatio on osa länsimaiden aatehistoriaa
Reinkarnaatio yhdistetään helposti intialaisiin uskontoihin. Se esiintyy kuitenkin viimeistään keskiajalta lähtien myös juutalaisessa mystiikassa eli kabbalassa sekä hasidismin, Itä-Euroopassa 1700-luvulla syntyneen juutalaisen liikkeen, piirissä. Se kuuluu myös esim. islamia lähellä olevien druusien oppeihin.
Länsimaisen reinkarnaatiouskon juuret ulottuvat ainakin 500-luvulle eKr., jolloin se esiintyy orfilaisuudessa ja pythagoralaisuudessa. Platon sai ilmeisesti näistä suuntauksista vaikutteita ja tuo reinkarnaation esiin monissa dialogeissaan. Niistä aiheeni kannalta tärkeimpiä on Faidros. Siinä Sokrates esittää vertauksen, jossa sielut putoavat maan päälle oltuaan taitamattomia taivaallisessa, Zeuksen johtamassa valjakkoajelussa. Kyse on rangaistuksesta, jota pitkittävät paheellinen elämä ja sielujen kaikkea maallista kohtaan tuntema vetovoima. Lopulta sielut kykenevät kasvattamaan siivet ja nousemaan takaisin taivaaseen. Kehosta, paheista ja aistinautinnoista vapautuminen ja taivaaseen palaaminen ovat keskeisiä teemoja myös Filonin ajattelussa.
Jaakobin ”tikapuu-uni”
Filon ei usein puhu reinkarnaatiosta suoraan. Selvin maininta liittyy jakeen 1. Moos. 28:12 tulkintaan. Jae kertoo Jaakobin pakomatkallaan Betelissä näkemästä unesta: ”Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.” Filon esittää unesta neljä toisiaan täydentävää tulkintaa. Niistä ensimmäisessä hän sanoo tikapuiden symboloiman ilman olevan täynnä kehottomia sieluja, joista yhdet liikkuvat alas kehoihin ja toiset ylös niistä pois (De somniis 1.138-139):
”Näistä sieluista yhdet laskeutuvat ja joutuvat kuolevaisiin kehoihin, ne, jotka ovat lähinnä maata ja rakastavat kehoja. Toiset puolestaan nousevat ylös erotettuina taas kehoista luonnon määräämin vaihein ja ajoin. Näistä yhdet kuolevaiselämän tavanomaisuuksia kaivaten palaavat takaisin. Toiset puolestaan, tuomiten sen suurena hulluutena kutsuvat kehoa vankilaksi ja haudaksi ja pakenevat kuin tyrmästä tai ruumisarkusta ja ylös kevein siivin kohti eetteriä[1] kohonneina elävät korkeuksissa ikuisesti.”
Kehoihin laskeutuminen, reinkarnoituminen ja takaisin korkeuksiin lentäminen muistuttavat Platonin malia yleisellä tasolla. Sen lisäksi tekstijaksosta löytyy runsaasti samoja sanoja ja ilmauksia kuin Platonilla esiintyy vastaavissa yhteyksissä: joutuminen kuolevaisiin kehoihin, kehon rakastaminen, kehoon sidotun elämän pitäminen ”suurena hulluutena”, kehon kutsuminen vankilaksi ja haudaksi, sielun keveys ja sen siivet sekä korkeuksissa eläminen.
Filon käyttää platonistista kieltä mutta muokkaa filosofin ajatuksia
Filon mainitsee reinkarnaation suoraan vain muutaman kerran. Hänen teoksissaan on kuitenkin monia kohtia, joissa näkyy usko sielun olemassaoloon ennen sen syntymistä fyysiseen kehoon. Pelastus merkitsee Filonille sielun vapautumista kehosta ja paluuta taivaalliseen alkutilaan. Filonin teosten ajatukselliset ja sanastolliset yhtymäkohdat Faidroksen lisäksi Platonin dialogeihin Timaios, Faidon ja Valtio ovat lukuisia.
Filon on kuitenkin myös merkittävästi muokannut Platonin esittämiä ajatuksia. Filonilla sielujen maan päälle joutumisen syy on paratiisikertomuksen kuvattu lankeemus aistinautintoihin. Platonista poiketen Filon tuo useassa yhteydessä esiin , että viime kädessä Jumalan armo vapauttaa ihmisen lopullisesti kehosta ja kuolevaiselämästä. Toisin kuin Platon, Filon ei liene pitänyt eläimeksi syntymistä mahdollisena. Filonin teoksissa ei myöskään kuvata taivaallista valjakkoajelua Zeuksesta puhumattakaan, vaikka siivekkäiden vaunujen ja Jumalan seuraamisen kuvia käytetäänkin.
Oliko reinkarnaatio-oppi tarkoitettu vain sisäpiirille?
Pohdin tutkielmassani, miksi Filonin teoksissa on vain muutama suora maininta reinkarnaatiosta. Filon tiesi poikkeavansa aiemmasta juutalaisesta traditiosta (ainakin kirjallisesta), ja halusi ehkä siksi käsitellä aihetta varovasti. Hän katsoi silti missiokseen paljastaa massoille tuntemattomia asioita niille, jotka haluavat ymmärtää.
Filonin kirjoituksilla onkin osittain esoteerinen eli vain tietylle sisäpiirille tarkoitettu luonne. Ne sisältävät viittauksia vihittyihin kuulijoihin, mysteereihin ja myös suulliseen perimätietoon. Jos reinkarnaatiolla oli esoteerisen opin asema, on ymmärrettävää, että Filon yleensä tyytyy vain vihjaamaan sen suuntaan esimerkiksi platonististen kielikuvien kautta.
Vähän tutkittu aihe
En löytänyt yhtään aiheeseeni keskittyvää artikkelia, kirjaa tai kirjan lukua. Työn edetessä löysin kuitenkin lopulta yllättävänkin suuren määrän enemmän tai vähemmän hajanaisia tutkijoiden kannanottoja. Tutkijoista selvä enemmistö katsoi reinkarnaation kuuluneen Filonin ajatteluun.
Jotkut tutkijat kuitenkin katsoivat ettei Filon reinkarnaatiosta kirjoittaessaan tarkoittanut mitä sanoi tai ymmärtänyt mitä kirjoitti. Heidän perustelunsa osoittautuivat niitä analysoidessani kestämättömiksi.
Filon ei tuntenut ruumiillista ylösnousemusta eikä tuomiopäivää. Reinkarnaatio voidaan nähdä jopa loogisesti välttämättömänä osana hänen kokonaisajatteluaan, jossa ihminen vaihtaa kehovankeutensa takaisin kuolemattomuuteen.
Kirjoittaja Sami Yli-Karjanmaa on TM ja FM, jonka Uuden testamentin eksegetiikan alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kehottomat sielut ja reinkarnaatio Filonin ajattelussa” hyväksyttiin Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa joulukuussa 2006.
Kirjallisuutta
Philo, The Works of Philo Judaeus. Translated from the Greek by Charles Duke Yonge. London: H. G. Bohn. 1854-1890. (Yongen hieman heikkolaatuiset käännökset löytyy internetistä osoitteesta www.earlyjewishwritings.com.)
Platon. Teokset 1-7. Helsinki: Otava, 1977-1990.
Yli-Karjanmaa, Sami: Kehottomat sielut ja reinkarnaatio Filonin ajattelussa. Uuden testamentin eksegetiikan pro gradu -tutkielma (kokoteksti-versio). HYTTK. 2006.
[1] Eetteri oli kreikkalaisessa mytologiassa ”yläilmakehä”. Kuolevaiset hengittivät ilmaa, jumalat eetteriä. Eetteri oli myös Aristoteleen luonnonfilosofiassa viides elementti maan, veden, ilman ja tulen lisäksi.