Pro Gradu -tutkielma: Sanomalehtien näkökulma kirkkoon vuonna 2005

Suomen suurimmat sanomalehdet uutisoivat vuonna 2005 kirkosta lähes päivittäin. Ne toivat esille hyvin monikasvoisen kirkon, joka toisaalta kohtaa suuria haasteita, mutta jolla on myös oma paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkon toivotaan olevan läsnä ja sen nähdään rakentavan kansallista ja paikallista identiteettiä. Samalla kirkko joutuu tasapainottelemaan tradition säilyttämisen ja muutosvaatimusten välillä.

Tutkittiin: millaisen aseman sanomalehdet antoivat kirkolle vuonna 2005?

Pro gradu -työni tehtävänä oli selvittää, millaisen aseman Suomen suurimmat sanomalehdet antoivat Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle vuonna 2005. Tehtävään vastattiin seuraavilla kysymyksillä: millaisista teemoista kirkkoa koskien uutisoitiin ja millaisena kirkko nähtiin paikallisyhteisön ja toisaalta kokonaiskirkon tasolla. Paikalliskirkolla tarkoitetaan lähinnä seurakuntia ja niiden toimintaa. Kokonaiskirkolla kirkkoinstituutiota ja kirkon valtakunnallista toimintaa. Tutkimus vastasi siihen, millaisia odotuksia kirkkoon kohdistuu. Millainen sen suhde on koko yhteiskuntaan ja sen eri toimijoihin.

Aineisto: 902 tekstiä Hesarista, Aamulehdestä ja Turun Sanomista

Tutkittavan aineiston muodostivat kolmen Suomen suurimman sanomalehden kirkkoon liittyvät uutistekstit, joita oli yhteensä 902. Tutkittavat lehdet olivat Helsingin Sanomat (308 tekstiä), Aamulehti (304) ja Turun Sanomat (290).

Tutkimukseen otettiin näistä lehdistä ne uutis- ja taustatekstit, joissa kirkkoa käsiteltiin vähintään useamman lauseen verran. Suurin osa aineiston teksteistä käsitteli pelkästään kirkkoa. Aineisto kerättiin lehtien internet-arkistoista, joissa on kaikki lehdissä julkaistut tekstit 1990-luvun puolivälistä alkaen. Arkistoista haettiin kirkkoon liittyviä uutisia hakusanoilla, kuten ”kirkko”, ”pappi” ja ”seurakunta”.

Aineisto analysoitiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa tekstimateriaalia tarkasteltiin kokonaisuutena. Selvitettiin muun muassa millä osastoilla, minä ajankohtina ja mistä näkökulmista kirkosta kirjoitettiin. Toisessa vaiheessa aineisto rajattiin 204 uutistekstiin, joita tutkittiin sisällönanalyysin avulla. Tässä vaiheessa mukana olivat ne tekstit, jotka kertoivat eniten kirkosta, eli käytännössä pidemmät artikkelitekstit.

Kirkosta kirjoitettiin lähes päivittäin

Kirkko on jokapäiväinen osa suomalaista elämänmenoa. Näin ainakin, jos katsoo lehdistön kirkkouutisointia. Kirkosta kirjoitettiin nimittäin lähes päivittäin. Vuonna 2005 kirkosta kirjoitettiin eniten marraskuussa ja vähiten kesällä. Kesäajan uutisoinnin vähyyttä selittää, että kesällä kirkollisella rintamalla tapahtui suhteellisen vähän. Marraskuussa ei kirkollisella saralla tapahtunut mitään suurta. Uutisointi koostui pienemmistä uutistapahtumista. Muutoin uutisointi oli suhteellisen tasaista koko vuoden ajan.

Kirkosta kirjoitettiin eniten kotimaan osastossa ja kaupunkiosastossa. Tämä osoittaa, että kirkosta kirjoitetaan kahdesta lähtökohdasta: omasta paikallisyhteisöstä ja koko valtakunnan tasosta käsin. Kirkkouutisointi Suomessa onkin sekä paikallista että valtakunnallista.

Kirjoitettiin: kirkkojen talous ja työntekijöiden paineet

Lehdistössä nähtiin kirkon olevan suurten haasteiden edessä. Kerrottiin, että taloudellinen tilanne on yksi suurimmista haasteista kirkolle sekä paikallis- että kokonaiskirkon tasolla. Kirkon ja seurakuntien on ryhdyttävä toimiin talouden tasapainottamiseksi. Keinona esitellään muun muassa seurakuntien yhdistämiset. Seurakuntaliitoksia käsiteltiin vuonna 2005 lehdistössä paljon. Kirjoitukset saivat sekä kannatusta että vastustusta.

Haasteita kohtaavalle paikalliskirkolle ongelmia aiheuttavat lehdistön mukaan myös työntekijöihin kohdistuvat paineet ja hautaustoimen järjestäminen vainajaa kunnioittaen. Hautaamisen järjestäminen puhutti lehdistössä hautausmaavandalismin, hautasopimusten ja siviilihautauksen vuoksi. Hautausmaat koettiin yhteisöllisiksi ja pyhiksi paikoiksi Niiden hoidossa seurakunnalla haluttiin jatkossakin olevan keskeinen rooli.

Tutkittavana vuonna suurta kohua aiheutti piispa Ilkka Kantolan aviouskottomuus ja sen julkituloa seurannut ero piispanvirasta. Tapaus nosti keskustelun kohteeksi pappeihin kohdistuvien esikuvallisuuden ja inhimillisyyden vaatimusten ristiriitaisuuden.

Lehdissä käsiteltiin myös seurakuntien huonoa työilmapiiriä. Etenkin naispappeihin kohdistuvan syrjinnän kautta.

Kokonaiskirkon suurin haaste: kirkosta eroaminen

Kokonaiskirkon suurin haaste on lehdistötekstien perusteella kirkosta eroaminen. Tämä liittyy laajempaan ilmiöön, uskonnollisuuden muutokseen. Uskonnollisuuden kerrotaan nyky-yhteiskunnassa olevan kyllä läsnä, mutta instituutioista aiempaa riippumattomampana.

Kirkon ja valtion suhteita pidetään teksteissä hyvinä. Kirkon odotetaan ottavan osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Samalla sen antamia kannanottoja arvostellaan rajustikin. Tutkittavana vuonna uutisoinnissa kerrottiin erityisesti hedelmöityshoitokeskusteluun ja sitä myötä samaa sukupuolta olevian parisuhteisiin liittyvistä erimielisyyksistä. Kirkon nähdään näissä kannanotoissa olevan suvaitsematon ja hylkäävän ihmisen hänen elämänsä tärkeimmissä asioissa.

Naispappeuskeskustelu hiersi sekä sisällä että ulkona

Teksteissä kirkon nähtiin kohtaavan ongelmia sekä ulkoa että sisältä. Erityisesti naispappeuskysymyksen nähtiin hiertävän kirkossa pahemman kerran. Näin syntyi lehdistöteksteistä kuva eripuraisesta kirkosta.

Haasteista huolimatta kirkolla on lehdistötekstien perusteella vahva asema niin koko suomalaisessa yhteiskunnassa kuin paikallistasollakin. Kirkon työmuodoista eniten kehuja lehdistössä saavat ne, jotka tuovat kirkon läsnäolevaksi ihmisten arjessa. Kirkko näyttäytyy ihmisten rinnalla kulkevana toimijana. Kirkon nähdään olevan monipuolinen, toimiihan sen piirissä mitä erilailla ajattelevimpia ihmisiä.

Kirkolta toivotaan ennen kaikkea kuuntelua

Tutkimusaineistosta nousi kolme suurta teemaa. Kirkkoa pidettiin vahvana yhteisöllisyyden luojana ja paikallisidentiteetin rakentajana. Kirkon haluttiin olevan läsnä suomalaisten elämässä. Kirkolta odotettiin ennen kaikkea kuuntelua. Ei niinkään ohjeita ja neuvoja. Aineistossa näkyi selvästi ikiaikainen ristiriita perinteiden säilyttämisen ja muutoksen välillä. Kirkon toivottiin kyllä muuttuvan, mutta samalla pysyvän samanlaisena kuin aina. Tätä kautta kirkkoon kohdistuu yleisen ilmapiirin ja yksittäisten toimijoiden taholta ristiriitaisia odotuksia.

Kirkko liittää kansalaisia toisiinsa

Paikallisidenteetin rakentajana ja säilyttäjänä kirkko nähtiin erityisesti hautaukseen, seurakuntaliitoksiin ja kirkkorakennuksiin liittyvissä teksteissä. Kirkko ja sen edustama luterilaisuus ovat erottamaton osa suomalaisuutta. Kirkko myös huolehtii kansalaisten moraalista tarttumalla yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Tästä näkökulmasta katsottuna kirkko rakentaa suomalaista kansallisidentiteettiä. Kirkko toimii siten jopa kansalaisuskonnon tavoin. Kansalaisuskonnon ajatuksen mukaan kirkkoinstituutio luo arvoperustan, joka ylläpitää yhteiskuntaa ja liittää kansalaiset toisiinsa. Kansalaisuskonnon nähdään olevan vahvimmillaan kansallisten katastrofien aikana. Tutkittavan vuoden alkua leimasivat vuoden 2004 tapaninpäivän hyökyaaltokatastrofin seuraukset ja jälkitoimet. Tässä kansallisessa kriisissä kirkolla oli vahva rooli, joka näkyi myös lehdistössä.

Kirkko toimii mielikuvayhteisönä

Katastrofien ulkopuolella kansalaisuskonto tukee kansalaisyhteiskuntaa ikään kuin vaivihkaa. Lehdistötekstien perusteella kirkko tekee näin myös Suomessa. Stä myös odotetaan kirkolta. Kirkon odotetaan Davien termein toimivan sijaismuistina. Näin kirkko ylläpitää uskonnollista perinnettä ilman, että sen jäsenten tarvitsee itse osallistua kirkon toimintaan. Kirkko toimii näin ollen eräänlaisena mielikuvayhteisönä, johon kuulutaan ilman aktiivista osallistumista.

Ajoittain kirkon halutaan tulevan näkyväksi ja suorittavan esimerkiksi elämänkaareen liittyviä toimituksia, kuten häitä ja hautajaisia. Davien mukaan sijaismuistin ylläpitäminen onnistuu kyllä edellä esitetyllä tavalla, pienen piirin toiminnalla. Kirkko voi siis olla läsnä yhteiskunnassa, vaikka sen toimintaa ei aktiivisesti osallistuisikaan kuin pieni joukko kansalaisista.

Casanovan deprivatisaatioteoriaa näyttäsi tukevan se, että kirkosta kirjoitettiin lähes päivittäin. Teorian mukaan uskonnot eivät suostu asettumaan niille tarjottuun marginaaliasemaan. Ne säilyvät julkisessa piirissä. Ainakin suomalaisen lehdistön näkökulmasta kirkko ei ole marginaali-ilmiö, vaan läsnäoleva ja aktiivisesti toimiva instituutio.

Kirkko oli vuonna 2005…

Alla tiivistetysti jotakin niistä asemista ja paikoista, joita kirkolle annettiin:

… jokapäiväinen asia.

… sekä paikallinen että valtakunnallinen toimija.

… haasteita kohtaava instituutio.

… taloutensa kanssa kamppaileva organisaatio.

… heikko työyhteisöilmapiiriltään.

… hautausmaiden ylläpitäjä.

… uskonnollisuuden muutoksen kanssa kamppailija.

… suvaitsematon.

… eripurainen.

… vahva.

… läsnäoleva.

… heikkojen puolustaja.

… perinteiden säilyttäjä.

… kuuntelija.

Kirjoittaja Maija Pakkala on teologian ylioppilas, jonka käytännölisen teologian alaan kuuluva pro gradu -tutkielma ”Kirkon paikka? Suomen suurimpien sanomalehtien näkökulma kirkkoon vuonna 2005” hyväksyttiin syyskuussa 2006 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunassa.

 

Kirjallisuutta

Casanova, Jose, 1994, Public religions in the modern world. Chicago: University of Chicago Press.

Davie, Grace, 2000, Religion in modern Europe. A memory mutates. Oxford University Press.

Karlsson, Laura, 2000, Objektiivisia uutisia vai merkityksiä tuottavaa retoriikkaa? Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallinen merkityksellistyminen Helsingin Sanomien uutisissa. Uskototieteen pro gradu -tutkielma. HYTTK.

Pasonen Saara, 2002, Kirkko vaietkoon yhteiskunnassa? Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen puheenvuoron Kohti yhteistä hyvää herättämä lehdistökeskustelu. Käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielma. HYTTK.

Sundback, Susan, 2000, Medlemskap i de lutherska kyrkorna i Norden. –  Folkkyrkor och religiös pluralism. Den nordiska religiösa modellen. Red. Göran Gustafsson & Thorleif Pettersson. Stockholm: Verbum. 34-73.

1984  Folk Church. A Kind of Civil Religion? – The Church and civil religion in the Nordic countries of Europe. Toim. Bela Harmati. Geneve: Lutheran World Federation. 35-40.

Kirjoittaja on teologian ylioppilas, jonka käytännölisen teologian alaan kuuluva pro gradu -työ Sanomalehtien kuva kirkosta juhlavuonna 2005 hyväksyttiin 2006.