HY väitös: Kirkon rooli voimistumassa julkisen sektorin apulaisena ja kansalaisyhteiskunnan talkoolaisena

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunnat ovat osallistuneet Euroopan sosiaalirahaston (ESR)-projektiyhteistyöhön vuodesta 1995 lähtien. Sanna Lehtisen 6.9. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tarkistettavassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan seurakuntien osallistumista ja uskonnon näkyvyyttä ESR-projekteissa.

Lehtisen tutkimustulokset osoittavat, että seurakuntia kaivattiin yhteistyökumppaneiksi ESR-projekteissa erityisesti vaikeiden sosiaalisten ongelmien osalta silloin, kun julkiset resurssit olivat vähissä tai vähentymässä.

Työllistymiseen tähtäävissä projekteissa seurakunnat tekivät sosiaalityötä työttömien, maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien kansalaisten parissa pyrkien tarjoamaan työelämän ulkopuolelle oleville kuntalaisille yhteisöllisyyttä ja toimintaa.

Diakonian teologisista lähtökohdista käsin tarkasteltuna seurakunnat antoivat taloudellisia resursseja yhteistä etua edistäviin paikallisiin toimenpiteisiin sekä toimivat myös välittävinä organisaatioina kansalaisten ja julkisen sektorin välillä. Lisäksi seurakunnat toivat esille kritiikkiä yhteiskuntarakenteiden epäkohdista ja vaativat oikeudenmukaisempaa kohtelua heikommassa asemassa oleville kansalaisille.

Kirkkoa ja sen seurakuntia voidaankin pitää Lehtisen mukaan parapoliittisina toimijoina, koska ne voivat suunnata huomiota poliittisiin asioihin ja niitä myös voidaan mobilisoida spesifisti kohdistettuihin toimenpiteisiin kuten työttömyystyöhön.

Uskonto ei ollut tutkimuksen mukaan seurakuntien ESR-projektiyhteistyössä näkyvää, vaan implisiittistä julkisen sektorin neutraalisuusperiaatteen mukaisesti. Se kuului yksityisyyden piiriin ja nousi näkyväksi ainoastaan kulttuurisena ja historiallisena asiana.

Reunaehtoja paikallisten seurakuntien osallistumiselle sekä uskonnon näkyvyydelle projektitoiminnassa asettivat julkisen sektorin neutraalius- ja universaalisuusperiaatteet.

− Seurakuntien resurssit sekä sen erityistyömuodot sidottiin osaksi hyvinvointisektoria sopimuksellisuuden avulla, mutta ilman uskontoa, Lehtinen toteaa.

Toisaalta tutkimustulokset nostivat esiin myös sen, että seurakuntaa toivottiin yhteistyöhön mukaan joissain tapauksissa nimenomaan sen arvojen vuoksi.

Kokonaisuudessaan väitöstutkimus osoittaa, että kansalaisyhteiskuntaan kuuluvasta kolmannesta sektorista, johon kirkkokin kuuluu, on tullut yhä vahvempi osa hyvinvointiyhteiskuntaa. Kolmannen sektorin toivotaan hoitavan ne tehtävät, joita markkinat tai julkinen sektori eivät halua tai joita niillä ei ole mahdollisuuksia hoitaa.

− Tämä taas on ajankohtainen kysymys pohdittaessa kirkon hyvinvointiroolia ja monituottaja-malliin liittyviä työnjakokysymyksiä yhteiskunnan eri sektoreiden kesken, Lehtinen päättää.

Käytännöllisen teologian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus järjestetään 6.9.2013 klo 12 Helsingin yliopiston päärakennuksessa, (Aud. XII), osoitteessa Unioninkatu 34.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii sosiaalityön professori Irene Roivainen Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Eila Helander Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40153

Väittelijän yhteystiedot: Sanna Lehtinen, s-posti: sanna.lehtinen (at) eduskunta.fi

Lisätietoja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan tulevista väitöksistä osoitteessa: http://www.helsinki.fi/teol/tdk/tiedotteet/vaitos.htm