Disputation: Reincarnation in Philo of Alexandria

FM, TM Sami Yli-Karjanmaa väittelee tiistaina 2.7.2103 klo 10.15 Åbo Akademin teologisessa tiedekunnassa aiheesta: Reincarnation in Philo of Alexandria

Tutkimus käsittelee juutalaisen raamatuntulkitsijan, Filon Aleksandrialaisen (n. 20 eKr – 50 jKr) kantaa jälleensyntymisoppiin. 1600-luvulta alkaen yleinen käsitys oli, että hän hyväksyi opin. 1800-luvulta lähtien kysymys on kuitenkin jakanut siihen kantaa ottaneet tutkijat kahteen ryhmään, joiden näkemykset ovat toisensa pois sulkevia. Ryhmiä kuitenkin yhdistää se, etteivät niiden kannanotot ole perustuneet aiheen nimenomaiseen tutkimiseen. Yli-Karjanmaan väitöskirja täyttää tämän aukon.
 
Filon viittaa vain harvoin epätäydellisten sielujen kohtaloon tuonpuoleisessa, mikä pakottaa tutkijan ottamaan huomioon kaiken saatavissa olevan epäsuoran todistusaineiston eli Filonin käsitykset ihmisestä, etiikasta ja pelastuksesta. Tämän tutkimuksen perusteella nämä käsitykset ovat sellaiset, että – huolimatta erinäisistä tekstikohdista, joissa jälleensyntymisen vastainen tulkinta näyttää mahdolliselta – jälleensyntymisoppi sopii hyvin yhteen niiden kanssa. Filonin dualistinen ihmiskäsitys, hänen täysin aineeton käsityksensä pelastuksesta sekä hänen nojautumisensa Platonin näkemyksiin ja tapa, jolla hän käyttää tämän jälleensyntymiseen liittyviä tekstejä todistavat tästä.
 
Yli-Karjanmaa käsittelee neljää tekstikohtaa suorana todistusaineistona (Somn. 1.137-139, Cher. 114, QE 2.40 ja fragmentti 7.3 Harrisin kokoelmassa), ja kunkin kohdalla päätelmänä on, että Filon puhuu jälleensyntymisestä ja tekee sen opin hyväksyen. Täten epäsuoraa ja suoraa näyttöä koskevat tutkimustulokset osuvat yksiin ja johtavat päätelmään, että Filon hyväksyi ajatuksen jälleensyntymisestä.
 
Tätä päätelmää tekijä soveltaa huomattavasti suurempaan määrään Filonin tekstejä tavoitteena havainnoida, millä tavoilla tämä kirjoittaa jälleensyntymisestä. Osoittautuu, että verhotut viittaukset oppiin muodostavat elimellisen osan laajasta toisiinsa liittyvien termien, käsitteiden, näkemysten ja kuvien verkostosta, jota Filon käyttää kuvatessaan sielun matkaa takaisin kehottomaan, ikuiseen olemassaoloon Jumalan yhteydessä. Tuon päämäärän saavuttamiseen sielu tarvitsee niin omia ponnisteluitaan kuin Jumalan armoakin.

 

KORT REFERAT AV AVHANDLINGEN: 

Avhandlingen undersöker Filon av Alexandrias (ca. 20 f.Kr. – 50 e.Kr.) ståndpunkt gällande reinkarnationsläran. Från 1600-talet och framåt var den rådande uppfattningen att den judiske bibeltolkaren godkände läran. Sedan 1800-talet har det dock rått delade meningar bland de forskare som har tagit ställning i frågan och två grupper med sinsemellan motsägande svar har bildats. Gemensamt för dessa två grupper är emellertid att deras åsikter inte är baserade på forskning speciellt i den här frågan. Yli-Karjanmaas avhandling fyller det tomrummet.
 
Filons hänvisningar till de ofullkomliga själarnas öde efter döden är mycket sällsynta, vilket leder till att man nödgas ta i beaktande alla tillgängliga indirekta bevis, det vill säga Filons antropologiska, etiska och soteriologiska åsikter. Avhandlingen kommer fram till att dessa åsikter är sådana att de – trots enstaka textavsnitt som verkar medge en motsatt tolkning – gott och väl kan omfatta reinkarnationsläran. Filons dualistiska människosyn, hans fullkomligt immateriella förståelse av frälsningen samt det faktum att han stöder sig på Platons åsikter och tillämpar dennes texter om reinkarnation är alla tecken på detta.
 

Yli-Karjanmaa granskar fyra textavsnitt som direkta bevis (Somn. 1.137-139, Cher. 114, QE 2.40 och fragment 7.3 i Harris samling), och konklusionen blir att Filon i dem alla talar om reinkarnation och att han gör så med godkännande. Sålunda överensstämmer resultaten av granskningen av både de indirekta och de direkta bevisen, och leder till slutsatsen att Filon omfattade reinkarnationsläran.

Författaren tillämpar denna slutsats på ett betydligt större antal texter av Filon, i avsikt att reflektera över de sätt på vilka Filon skriver om reinkarnation. Förtäckta hänvisningar till läran visar sig utgöra en organisk del av ett omfattande nätverk av sammanlänkade termer, begrepp, föreställningar och bilder som Filon använder för att beskriva själens resa tillbaka till den okroppsliga, eviga tillvaron med Gud, genom sin egen strävan och Guds nåd.

 

DISPUTATIONEN ÄGER RUM: 2.7.2013 kl. 10:15, Asahuset, Fänriksgatan 3, stora auditoriet
OPPONENT: prof. David T. Runia, Queen’s College, University of Melbourne
KUSTOS: prof. Antti Laato, Åbo Akademi
HANDLEDARE: prof. Antti Laato, Åbo Akademi
INSTITUTION INOM VILKEN DISPUTATIONEN SKER: teologiska fakulteten
ÄMNE: judaistik