| Pekka Rautio |

HY väitös: Parisuhteen kärjistymiseen erokriisiksi useita eri syitä, mutta myös toimivia ratkaisukeinoja

Hanna-Ranssi-Matikainen_ingressi

TM Hanna Ranssi-Matikainen väittelee 1.12.2012 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta ”Yhdessä sittenkin. Kokemukset erokriisistä, vertaistuesta ja muutoksesta parisuhteessa”.Ranssi-Matikaisen tutkimuksessa parisuhteen kärjistymistä erokriisiksi tarkastellaan yhdentoista parin näkökulmasta, jotka ovat saaneet tukea parisuhteensa jatkamiseen HNMKY:n perhetyön organisoimista vertaisryhmistä.

− Tärkeimmäksi erokriisin syyksi tutkimuksessa osoittautui elämän kokonaisvaltainen kuormittavuus, Ranssi-Matikainen kertoo.Hanna-Ranssi-Matikainen_ingressiHanna-Ranssi-Matikainen. Kuva Jani Laukkanen

Muina erokriisin syinä pidettiin kommunikaation vaikeuksia, erilaisia parisuhdetta koskevia odotuksia tai lähtökohtia, sukupuoleen liitettyä kuormittavuutta sekä rinnakkaissuhteita. Myös työstä jäljelle jäävä aika kohdistettiin usein pääasiassa lasten tarpeisiin vastaamiseen, eikä puolisolle.

− Tutkimustulosten perusteella työn ja perheen välisestä kilpailuasetelmasta onkin syytä luopua, Ranssi-Matikainen toteaa. Elämänalueet eivät ole toisilleen vastakkaisia, mutta niiden tasapainottaminen vaatii molemmilta puolisoilta joustoa.

Ranssi-Matikaisen mukaan miesten keskeinen erokriisin syy kilpistyi tutkimuksen perusteella sekä isänä koettuun epävarmuuteen että rinnakkaissuhteisiin.
− Tosin tämän väitöstutkimuksen perustella niin miehillä kuin naisilla rinnakkaissuhteet olivat pikemminkin huonosti toimivan parisuhteen seurausta, eivät sen ensisijainen syy.

Tutkimustulosten valossa oma-apuryhmissä saatu vertaistuki sekä myönteisten selviytymistarinoiden kuuleminen olivat ratkaisevassa asemassa parisuhdeongelmien puimiseen ja muutosten tapahtumiseen parisuhteissa.

Keskeisin muutoksista liittyi yksilöllisiin arvoihin sekä ajankäyttöön: parisuhdettaan jatkaneet asettivat perheen hyvinvoinnin elämässään etusijalle.

− Lisäksi muut tärkeät muutokset liittyivät vuorovaikutuksen laatuun sekä henkilökohtaisen identiteetin vahvistumiseen. Jälkimmäisellä oli selkeitä myönteisiä vaikutuksia erityisesti kotityönjakoon. Omien toiveiden tunnistamisella ja ilmaisemisella tehtävänjako saatiin tasattua oikeudenmukaisemmin, Ranssi-Matikainen tiivistää.

Suomessa ei ole aiemmin tutkittu oma-apuryhmätoiminnan ja erokriisin työstämisen välisiä yhteyksiä molempien puolisoiden kertomana.

Käytännöllisen teologian oppiaineeseen lukeutuva väitöstilaisuus järjestetään 1.12.2012 kello 10 Helsingin yliopiston päärakennuksen Pienessä Juhlasalissa, osoitteessa Fabianinkatu 33 (4. kerros).

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori emerita Riitta Jallinoja (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jyrki Knuutila Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja ilmestyy Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisusarjassa. Sen tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37386