Artikkelit

Israelia on kutsuttu pyhäksi maaksi sekä kristillisessä että juutalaisessa traditiossa. Voisi ajatella, että tradition juuret ovat vahvasti Vanhassa testamentissa − korostaahan kirjakokoelma pyhälle kansalle kuuluvaa maata. Kirjassa ei kuitenkaan puhuta pyhästä maasta, vaan käsite on syntynyt myöhemmin.

Det heliga landet är ett koncept som är intimt knutet till den religiösa och etniska identiteten inom religiös sionism och inom den ideologiska bosättarrörelsen. Med inslag från mystiken förstår man den judiska existensen som knuten till detta geografiska landområde. Att återupprätta den s.k. heliga triangeln – Guds folk, Guds land och Guds lag – är en förutsättning för att frälsningen ska kunna bryta fram.

Elääkö nykyihminen enää paikoissa vai jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa? Entä millä tavalla paikkoihin liittyvät pyhyyskäsitykset ohjaavat ihmisten käyttäytymistä? Tällaisia kysymyksiä on pohdittu paikan teologiassa ja ekoteologiassa.

”Det heliga landet” är ett kristet begrepp, trots att Palestina inte intar någon plats i den kristna tron. Det är i judendomen som ”Det förlovade landet” utgör ett fast element i trosinnehållet. Grundläggande för denna tanke är att judarna en gång förlorade landet.

Pyhyys ei ole niinkään kohteiden ominaisuus, johon sana on historian eri aikoina liitetty, vaan suhteen ominaisuus, joka vallitsee kohteen ja pyhän attribuuttia käyttävän populaation, sosiaalisen ryhmän ja yksittäisen ihmisen välillä. Mutta onko pyhän maan ajatus lopulta lainkaan uskonnollinen? Entä mitä tekemistä teologialla on maantieteen kanssa?

Millainen oli keskiajalla vallinnut pyhiinvaelluskäytäntö ja miten pyhiinvaellus kehittyi kristillisenä toimintana? Entä kuinka pyhiinvaellus liittyy pyhä-käsitteen ymmärtämiseen ja kokemiseen?

Jerusalemista on tullut kaikissa monoteistisissa uskonnoissa enemmän kuin paikka: se on myös kertomuksia, tekstiä, kuvia ja esineitä – kulttuurista ja uskonnollista muistia, johon liittyy ja joka myös generoi ihmisten kokemuksia ja mielikuvia.

Intia muodostaa valtavan, koko maan halki ulottuvan pyhiinvaelluspaikkojen verkoston, josta koostuu kokonaisuudessaan laaja ja monimuotoinen Intian pyhä maantiede. Sitä eivät kuitenkaan rakenna vain eri uskontoperinteiden mytologiat, vaan ennen muuta lukemattomat pyhiinvaeltajat moninaisilla uskonnollisilla käytänteillään.

Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan opiskelijaksi hakeutuvien joukko on taustoiltaan ja ikärakenteeltaan verrattain monipuolinen. Vaikka valtaosa perustutkinto-opiskelijoista on alle kolmikymppisiä, mahtuu mukaan myös varttuneempia. Useat heistä ovat suorittamassa toista tutkintoa. Eräs tällaisista, julkisuudessa tunnetuista teologian opiskelijoista on Suomen Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen, 61 v. Mitä hän ajattelee teologiasta ja teologian opiskelemisesta?

Teologinen tutkinto antaa laajat yleistiedot, joista on hyötyä alalla kuin alalla. Tätä teologinen tiedekunta mielellään korostaa opiskelijarekrytoinnissa. Kokemukseni mukaan väite on myös täyttä totta.

Työnohjaus on kasvun paikka niin työnohjattavalle kuin työnohjaajalle. Kirkossa lähes kaikilla työntekijöillä on mahdollisuus päästä ilmaiseen työnohjaukseen ja pohtia esimerkiksi ammatti-identiteettiin ja työn priorisointiin liittyviä kysymyksiä koulutetun työnohjaajan kanssa.

Toimittaja tarvitsee työssään hyvää yleissivistystä, kriittistä ajattelua sekä kuuntelemisen ja kysymisen taitoja. Nämä taidot voi löytää montaa polkua pitkin, joista yksi on teologian opiskelu. Voimakas maahanmuutto ja kriisit maailmalla ovat nostaneet uskonnot, perinteet ja niiden tulkinnat osaksi päivittäistä uutisvirtaa. Tämän maailman tulkitsemiseen teologia antaa erinomaisia valmiuksia.

Julkisuudessa on viime kuukausina keskusteltu uskonnonopetuksen tulevaisuudesta. Aloitteita on tehty uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineiden lakkauttamiseksi ja niiden tilalle kaikille yhteisen oppiaineen luomiseksi. Sen sijaan eräs muutos on varma ja pikainen: perusopetuksen ja lukiokoulutuksen uudet valtakunnalliset opetussuunnitelmat astuvat voimaan elokuussa 2016. Mitä ne merkitsevät uskonnonopetukselle ja uskonnonopettajien koulutukselle?

Det är många teologistuderande som i dag är oroliga inför framtiden. Kommer det att finnas jobb för mig den dag jag blir klar? Även om sysselsättningsläget för teologer ser litet ljusare ut än för många andra yrkeskategorier, är det ett faktum att arbetslösheten har stigit och kön till prästvigning vuxit allt längre.

Edessäsi on Teologia.fi-julkaisun työelämänumero helmikuu/2016, jonka yhdeksän artikkelia ja yksi haastattelu avaavat kiinnostavia näkökulmia teologien työllistymiseen, ammatilliseen kompetenssiin, työn kuviin ja kokemuksiin työstä. Kyseessä on monipuolinen tietopaketti, joka valottaa eri näkökulmista akateemisen teologian opiskelun yhteyksiä työelämään.

Teologit työllistyvät papiksi tai uskonnonopettajaksi, vai onko muitakin vaihtoehtoja? Teologien työttömyys on viime vuosina lähtenyt selvään kasvuun. Samalla on kuitenkin muistettava, että valtaosa teologeista työllistyy koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin.

Millaista osaamista papit tarvitsevat nyt ja tulevaisuudessa? Tarvitsevatko he akateemista teologiaa? Pitäisikö papit kouluttaa pappisseminaarissa? Vastauksia näihin kysymyksiin antavat kuvaus papin ydinosaamisesta sekä kirkon ammattien ennakointityöskentely.

Teologinen koulutusala on kokenut työmarkkinoilla rajuja muutoksia. Viimeisten neljän vuoden aikana työttömyysprosentti on noussut kaksinkertaiseksi, noin viiteen prosenttiin, joka vastaa akateemisten alojen keskimääräistä työttömyyttä.