Teema 2024/1:
Pahuus

Voidaanko pahuutta ja kärsimystä selittää ja ymmärtää?  Elämässä on vain harvoja asioita, jotka pakottavat kysymään yhtä paljon kuin kokemamme, tekemämme ja näkemämme pahuus. Pahan ongelma ei ole vain yksi ongelma, mikä käy ilmi eri alojen tutkijoiden kirjoittamissa artikkeleissa.

Satanismi ja äärioikeisto ovat omiaan synnyttämään kohuja ja moraalipaniikkia ilmentäessään monelle tiettyä äärimmäistä pahuutta. Joissain ryhmissä ne esiintyvät yhdessäkin kansallissosialismin edustaessa satanismin poliittista ulottuvuutta.

Ketkä ovat kirjallisuuden suurimmat lurjukset kautta aikojen? Miten kirjallisuus on kuvannut pahuutta henkilöhahmojen avulla? Mistä pahuus kumpuaa?

Koulukiusaaminen on ilmiönä valitettavan arkipäiväinen. Uhrin elämän se voi muuttaa pysyvästi. Voidaanko ajatella kiusaamisen olevan pahuutta? Pahuus ei itsessään ole hyvä selitys kenenkään toiminnalle, mutta uhrin kärsimystä se voi kuvata. Jos koulukiusaaminen tuottaa pahuutta, minkälaista pahuutta se olisi?

Buddhalaisuudessa pahuus ei ole sen paremmin ihmisessä kuin maailmassa hänen ulkopuolellaan. Sen sijaan paha on seurausta vihan, ahneuden, takertumisen ja tietämättömyyden vallassa tehdyistä intentionaalista teoista.

Miksi hyvän Jumalan luomassa maailmassa on pahaa? Tuomas Akvinolainen käsitteli laajasti tätä pahan ongelmaa kaitselmuksen teologiassaan. Tuomaan kypsän kauden ajattelussa myös pahat asiat alkavat näyttäytyä osana Jumalan hyvää suunnitelmaa.

Pahan ongelmaa pidetään yleensä Jumala-uskoa koskevana ongelmana. Miten Jumala voi olla olemassa, jos maailmassa on paljon pahaa? Se on kuitenkin paljon yleisempi ongelma, joka koskee koko maailman merkityksellisyyttä. Miten maailma voi olla merkityksellinen ja elämä olla hyvää, jos pahaa on olemassa?

Ranskalais-liettualaisen ajattelijan Emmanuel Levinas eettistä ajatteluun on vaikuttanut ratkaisevasti holokaustin kauhistuttava kokemus ja muisto. Juutalaisen kansan holokausti on Levinasille oikeuttamattoman ja syyttömän kärsimyksen paradigma, joka asettaa kyseenalaiseksi teodikistisen asenteen ja haastaa meidät arvioimaan radikaalilla tavalla uudelleen länsimaista maailmankuvaamme.

Marcel Proust eristäytyi makuuhuoneeseensa voidakseen kirjoittaa romaanisarjan oman aikansa ranskalaisen yläluokan elämästä. Erkki Jokinen jättäytyi pois säännöllisestä työelämästä, jotta voisi keskittyä lukemaan ja kirjoittamaan ihmisen pahuudesta ja toivosta toivottomuuden keskellä.