Pope Francis Lexicon – mistä paavi Franciscus puhuu?

Uusi paavi ei koskaan tuo muassaan täysin uutta sanastoa ja käsitteistöä, vaan hän operoi hyvin pitkälle samoilla termeillä kuin edeltäjänsä. Eroja on kuitenkin siinä, mitkä sanat painottuvat ja esiintyvät erityisen taajaan kunkin paavin kielenkäytössä. Ne kertovat paljon kulloisenkin paavin teologisista painotuksista. A Pope Francis Lexicon -hakuteokseen on koottu paavi Franciscuksen teologista ajattelua parhaimmin avaavia sanoja.

Toimittajat Joshua McElwee ja Cindy Wooden innostuivat Italiassa 2015 ilmestyneestä teoksesta Il Vocabolario di Papa Francesco ja ottivat siitä mallia. McElwee on yhdysvaltalaisen National Catholic Reporter -lehden Vatikaanin-kirjeenvaihtaja, Wooden puolestaan Catholic News Service -uutisyhtiön Rooman-toimiston päällikkö.

Kirjoittajista naisia lähes 40 prosenttia

Kirjassa on aakkosjärjestyksessä kaikkiaan 52 lyhyttä asiasana-artikkelia, joiden keskimääräinen pituus on 3–4 sivua. Kirjoittajista 20 (lähes 40%) on naisia, mitä voinee pitää melko hyvänä tasa-arvoisuuden osoituksena katolisen teologian alaan kuuluvassa artikkelikokoelmassa.

Suurin osa naiskirjoittajista on maallikoita. Miesten puolella taas maallikot ovat pieni vähemmistö. Vaikka voisi olettaa, että teos tulvii jesuiittakirjoittajia, kun paavi itse on jesuiitta, näin ei ole, vaan heitä on yhtä monta kuin fransiskaaneja, kolme kumpiakin.

Jokunen ei-katolilainenkin löytyy. Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos on kirjoittanut teoksen alkusanat, ja Canterburyn arkkipiispa Justin Welby käsittelee teemaa sheep.

Armo, Pyhä Franciscus, marttyyrius ja uudistus

Jos olettaa, että kaikkein pisimmät artikkelit käsittelevät kaikkein olennaisimpia Franciscuksen käyttämiä termejä, kärjessä ovat silloin mercy, Saint Francis, martyrdom, reform, women, discernment ja money.

Ei ole yllättävää, että armo on saanut suurimman sivumäärän (9), sillä se on aivan Franciscuksen teologian ytimessä. Vahinko vain, että sitä koskeva artikkeli ei ole esitystavaltaan paras mahdollinen vaan melkoinen sitaattisalaatti. Yleensä artikkelit ovat hyvin luettavia.

Pyhän Franciscuksen saama sivumäärä (7) ei myöskään yllätä, onhan kyseessä paavin esikuva. Marttyyriudesta kirjoittaa Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon piispa Borys Gudziak, joka muistuttaa paavin sanoneen, että marttyyrit eivät ole vieraita nykyajankaan kirkolle.

Paavin muodostaman kardinaalineuvoston koordinaattori, kardinaali Óscar Rodríguez Maradiaga esittää kirkkopolitiikasta kiinnostuneille informatiivisen listan syksyyn 2016 mennessä tapahtuneista uudistuksista kirkon hallinnossa.

Naiset, raha ja hengellinen arvostelukyky

Jotkut kirjoittajat myös haastavat Franciscusta. Näin tekee esimerkiksi naisten asemasta kirkossa kirjoittava tohtori Astrid Lobo Gajiwala, joka toimii neuvonantajana Intian piispojen naiskomissiossa (Commission for Women). Hän tunnustaa, että Franciscus on kyllä voimannuttanut naisia enemmän kuin kukaan aiempi paavi. Hänen mielestään paavi ei kuitenkaan ole toiminut aivan johdonmukaisesti johtotehtävien uskomisessa naisille.

Rahaa koskevan artikkelin mukanaolo keskimääräistä pidempien artikkelien joukossa tuntuu ehkä yllättävältä, mutta se johtuu siitä, että Franciscus on monessa yhteydessä arvostellut rahan vääränlaista valtaa, ei ainoastaan kirkon ulkopuolella vaan myös sen sisällä. Wim Wendersin ohjaamassa Franciscus-dokumentissa paavi sanoo painokkaasti, että niin kauan kuin kirkko laittaa toivonsa mammonaan, “Jeesus ei ole siellä”. Samaan teemaan liittyvät eräät teoksen muutkin artikkelit kuten capitalism, careerism ja clericalism.

Teologisesti antoisimpiin artikkeleihin kuuluu yhdysvaltalaisen jesuiittapapin James Martinin analyysi Franciscuksen (ja yleensä jesuiittojen) paljon käyttämästä termistä, joka englanniksi kuuluu discernment. Sille on hieman vaikea löytää hyvää suomennosta, mutta mahdollisia olisivat vaikkapa henkien erottelu, hengellinen arvostelukyky tai tarkkanäköisyys tai kyky tehdä päätöksiä hengellisissä kysymyksissä. Martin selittää taitavasti, millaisesta prosessista on kysymys.

Saatana ja hapannaama

Kaikista hakuteoksen artikkeleista voisi nostaa esiin jotakin mielenkiintoista. Kaksi lisäesimerkkiä riittäköön. Jotkut Franciscuksen tarkkailijat ovat olleet hämmästyneitä siitä, että niinkin edistyksellisen oloinen paavi puhuu niin usein paholaisesta. Yhdysvaltalainen teologian professori Gregory K. Hillis toteaa, että Franciscus on maininnut puheissaan saatanan useammin kuin hänen kaksi edeltäjäänsä yhteensä.

Jesuiittaisä James Corkery puolestaan käsittelee Franciscuksen moittivassa sävyssä tietyn tyyppisistä papeista käyttämää sanaa sourpuss, suomeksi hapannaama. Paavin ajattelussa hapannaamaisuus liittyy tappiomielialan levittämiseen ja epäluottamukseen Jumalaa kohtaan.

Pope Francis Lexicon on kaikille katolisesta teologiasta ja paavi Franciscuksen ajattelusta kiinnostuneille herkullinen teos. Se sopii hyvin esimerkiksi lyhyillä bussi- tai junamatkoilla luettavaksi.

Arvioitu teos: A Pope Francis Lexicon. Ed. Joshua McElwee & Cindy Wooden. Collegeville, Minnesota: Liturgical Press, 2018. 204 s.

Dosentti Mikko Ketola on Teologia.fi:n vastaava toimittaja ja kirkkohistorian yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.