Kirjaesittelyssä: Kristitty ja pyhä maa. Näkökulmia luvatun maan teologiaan

Heikkinen, Anu & Laato, Anni Maria & Lindqvist, Pekka (toim.): Kristitty ja pyhä maa. Näkökulmia luvatun maan teologiaan. Perussanoma, 2017 (184 s.)

Tuskin mikään muu samankokoinen maa-alue sisältää yhtä paljon historiallisia, uskonnollisia ja poliittisia jännitteitä sekä intohimoja kuin Israel. Vyyhti on niin monimutkainen ja monitahoinen, ettei siitä tahdo saada selvää. Vastakkaisten ja osin keskenään ristiriitaisten tietojen lisäksi asioita monimutkaistaa se intohimo, jolla Israeliin, pyhään maahan, usein suhtaudutaan. Tästä syystä Anu Heikkisen, Anni Maria Laaton ja Pekka Lindqvistin toimittama Kristitty ja pyhä maa on palvelus suomalaiselle lukijakunnalle. Suomen ev. lut. kirkon Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän piirissä syntynyt artikkelikokoelma valottaa pyhän maan problematiikkaa kiihkottomasti ja monipuolisesti. Ajallisesti se pyrkii kattamaan ajanjakson aina Vanhasta testamentista nykypäivään. Nimestään huolimatta – tai sen lisäksi – tarkastelun kohteena on myös Israel valtiona ja siihen liittyvät poliittiset jännitteet (André Swanström, Israel – alueen, valtion ja konfliktin historiaa).

Kirjan taustalla on kaksi uskontojen välisistä suhteista nousevaa motiivia. Ensinnäkin, juutalais-kristillisen dialogin toistuva teema on pyhä maa. Juutalainen osapuoli odottaa kristityiltä jonkinlaista pyhän maan teologian muotoilua, ja vähintäänkin sen ymmärtämistä, kuinka luovuttamaton käsite maa on juutalaisille. Toiseksi, kysymys maasta nousee esiin alueen kolmen uskonnon, eli edellä mainittujen lisäksi myös islamia kohdattaessa. Kaikilla kolmella uskonnolla on pyhät paikkansa Jerusalemissa. Kristitty ja pyhä maa käsittelee jo nyt pyhän maan teemaa hyvin monipuolisesti, mutta jäin kaipaamaan vielä omaa artikkelia palestiinalaiskysymyksestä. Kuten kirjassa useamman kerran mainitaan, myös Palestiinan arabikristityillä on tiiviitä yhteyksiä Suomeen ja paljon ystäviä täällä.

Teos jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäisen osan artikkelit tarkastelevat pyhän maan käsitettä Raamatun, aikalaisdokumenttien ja varhaisen kirkon aikana. Toisessa osassa keskitytään pyhän maan kirkkohistoriaan (Tomi Karttunen), Israelin valtion historiaan (Swanström) ja pyhän maan teeman käsittelyyn eri kirkoissa ja ekumeenisissa dokumenteissa (Timo Vasko). Vaskon artikkeli listaa kattavasti eri kristillisten kirkkojen kannanottoja juutalaisuuteen ja pyhään maahan. Vaikka eri dokumentit esitellään vain lyhyesti, Vaskon artikkelin avulla aiheesta kiinnostunut lukija pääsee eteenpäin lähteitten pariin.

Kirjan kolmannen osan avaa Anu Heikkisen ja Hanna Rissasen artikkeli kristillisestä sionismista ja Israel-ystävyydestä Suomessa. Heikkinen ja Rissanen esittelevät eri järjestöt ja toimijat, sekä niiden keskinäiset painotuserot hyvin kattavasti. Lukija jää miettimään, miksi juuri suomalaisessa kristillisyydessä Israel-ystävyys on noussut niin merkittävään asemaan, USA:n ohella. Heikki Lehtimäki käsittelee omassa artikkelissaan pyhän maan teemaa suomalaisessa virsikirjassa ja hengellisissä lauluissa.

Kirjan päättää hieman yllättäen kahden pitkään Israelissa suomalaisten matkailijoiden parissa toimineen juutalaisen matkaoppaan haastattelu (Pekka Lindqvist). Asiakeskeisten artikkelien jälkeen haastattelumuotoinen päätösartikkeli haastaa lukijan pohtimaan kristittyjen ja pyhän maan suhdetta myös juutalaisesta näkökulmasta. Haastateltavat kuvaavat suomalaisia matkailijoita lempeästi ja hieman ironiseenkin sävyyn. Haastattelussa esiin nousevat teemat saavat pohtimaan enemmänkin juutalaista näkökulmaa yhteiseen pyhään maahan. Lukijaa jää askarruttamaan esimerkiksi Heikkisen ja Rissasen esiin nostama Suomen Israelin Ystävien ja juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston välirikko. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla juutalaisten omalla äänellä syitä tälle.

Kristitty ja pyhä maa -kirjan luvut toimivat myös itsenäisinä artikkeleina ja johdantolukuina esittelemäänsä teemaan. Vaikka kirjassa ei ole käytetty alaviitteitä, varsin laaja kirjallisuusluettelo opastaa lukijan eteenpäin. Kirjallisuusluetteloon on hyödyllisesti lisätty myös aihepiiriin olennaisesti liittyvää kirjallisuutta itse artikkelien kirjallisuusluetteloiden ulkopuolelta. Tämä ratkaisu palvelee lukijaa.

Teoksen erityinen ansio on lukijan perehdyttäminen pyhän maan ja Israelin käsitteiden moninaisiin merkityksiin. Kirjasta ei kannata etsiä normatiivista vastausta kysymykseen, kuinka kristityn tulisi suhtautua vaikkapa Israelin valtioon, juutalaislähetykseen tai palestiinalaiskysymykseen. Sen sijaan lukija on tietoisempi niistä monista merkityksistä, joita käsite pyhä maa on kristityissä herättänyt.

 

Kirjoittaja Elina Hellqvist, TT, toimii uskontojen kohtaamisen asiantuntijana Suomen Ev.lut. kirkon kirkkohallituksessa. Hän aloitti Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän sihteerinä pian tämän kirjan ilmestyttyä.
s-posti: elina.hellqvist (at) evl.fi