Voiko Koraani parantaa ymmärrystämme Raamatusta?
Koraanista löytyy lukuisia myös Raamatusta tuttuja hahmoja ja kertomuksia. Raamatun tekstit tarjoavat siksi hyödyllistä taustamateriaalia koraanintutkijalle. Mutta entäpä päinvastoin: voimmeko Koraanin avulla ymmärtää paremmin Raamattua?
Juutalaisten ja kristittyjen pyhien kirjoitusten merkitys Koraanin synnylle on tunnustettu tosiseikka niin tutkijoiden keskuudessa kuin myös Koraanissa ja varhaisislamilaisessa kirjallisuudessa. ”Toora”, ”Psalmit” ja ”Evankeliumi” tunnetaan Koraanissa nimeltä, ja Koraani sijoittuu samalle jatkumolle näiden aiempien ilmoitusten kanssa. Vaikka islam opettaa Koraania edeltäneiden ilmoitusten korruptoituneen ihmisten käsissä ja Koraanin olevan ainoa luotettava ilmoitus, muslimin on luvallista hyödyntää myös juutalaisten ja kristittyjen kirjoituksia ja perimätietoa selittäessään Koraania.
Mitä Raamatun tekstien syntyhistoriaan ja tulkintaan tulee, Muhammadin, hänen seuraajiensa tai varhaisten muslimien merkityksestä niille ei juurikaan keskustella. Raamatun tekstit olivat 600-luvulle tultaessa siinä määrin vakiintuneita, etteivät ”Koraani” saati ”muslimit” kuulu Raamatun sanastoon. Koraanin versiot Raamatun kertomuksista vaikuttavat usein edeltäjiään epämääräisemmiltä. Tästä huolimatta Koraani ja varhaisislamilainen kirjallisuus voivat auttaa meitä ymmärtämään paremmin Raamattua.
Näkökulmani Raamattuun on reseptiohistoriallinen. Tämä lähestymistapa tarkoittaa sen tunnustamista, ettei meillä ole suoraa pääsyä Raamatun alkuperäisten tekstien äärelle tai niiden maailmaan. Perinteisessä historiallis-kriittisessä tutkimusparadigmassa tutkija kilvoittelee tehdäkseen mahdollisimman selväpiirteisen eron yhtäältä Raamatun alkuperäisen tekstin ja sisällön ja toisaalta myöhempien käsikirjoitusten ja tulkintojen välille. Reseptiohistoriallisen paradigman valossa tutkitaan Raamattua nimenomaan tulkinta- tai välittymishistoriansa valossa. Myös Koraani osallistuu Raamatun reseptiohistoriaan ja syventää siten käsitystämme Raamatusta.
Jaettu pyhä perinne: Koraani ilmoittaa ja tulkitsee
Kysymys Koraanin suhteesta juutalaisten ja kristittyjen pyhiin kirjoituksiin on koraanintutkimuksessa keskeinen. Modernin koraanintutkimuksen uranuurtajiin lukeutuva Abraham Geiger vertaili vastaavuuksia Koraanin ja juutalaisten kirjoitusten välillä ja kysyi: ”Mitä Muhammad lainasi juutalaisuudesta?” Nykytutkimuksessa Koraanin suhteet myös syyrian- sekä arabiankieliseen kristillisyyteen ovat suosittuja tutkimuskohteita.
Monet tutkijat ovat pyrkineet määrittelemään, minkä uskonnollisen yhteisön pyhät kirjoitukset ovat todennäköisimmin Koraanin taustalla. Toisia – kuten minua – kiinnostaa myös vastavuoroisempi vaikutussuhde: Koraani ei ainoastaan saa vaikutteita vaan osallistuu myöhäisantiikin uskonnolliseen maisemaan mukaan lukien sen raamatullisen diskurssiin. Käytän kertomusta Joosefista ja Potifarin vaimosta esimerkkinä havainnollistaakseni tätä vastavuoroisuutta.
Raamatun (1.Moos. 39:6–20) mukaan Potifarin vaimo yrittää sinnikkäästi vietellä Joosefin. Lopulta hän suuttuu Joosefin pidättyväisyyteen ja lavastaa tämän syylliseksi raiskausyritykseensä. Todistuskappaleena hän käyttää Joosefin pukua, jonka Joosef on jättänyt jälkeensä paetessaan viimeisintä ahdisteluyritystä. Puku ja Potifarin vaimon sana saavat Potifarin toimittamaan syyttömän Joosefin vankeuteen.
Koraanin (Joosefin suura [12]:23–29) mukaan nimetön todistaja astuu esiin ennen Joosefin tuomitsemista. Hän kiinnittää huomion repeämään Joosefin puvussa, joka voi todistaa, kumpi puhuu totta, Joosef vai Koraanissa nimeämättömäksi jäävä nainen. Mikäli puku on revennyt edestä, on nainen todella joutunut estelemään päälleen pyrkivää Joosefia, mutta mikäli puku on revennyt takaa, on nainen tarttunut siihen Joosefin yrittäessä paeta häntä. Kun repeämä löytyy puvun takaa, Joosef todetaan nimettömän todistajan vaikutuksesta syyttömäksi.
Näitä kertomusversioita vertailemalla voidaan esittää, että Koraanissa kertomuksen yksityiskohtia ja jopa juonenkäänteitä on muutettu. Kuitenkin sellainen päätelmä, että Koraanin versio olisi muokattu Genesiksen versiosta on turhan suoraviivainen. Pikemminkin Koraanin versio tulee sijoittaa osaksi kertomuksen monimuotoista reseptiohistoriaa, joka ei ole vain pyhän tekstin kommentaaria vaan aktiivista ilmoituksen täydentämistä ja siten osallistumista jaetun pyhän perinteen luomiseen.
Kertomus Joosefista ja Potifarin vaimosta kietoutuu muun muassa moraaliseen kysymykseen himosta ja ihmisen mahdollisuudesta seksuaaliseen itsehillintään. Raamatun ja Koraanin mukaan Joosef näyttää hillitsevän itsensä.
Raamattua ja Koraania laajemmassa tulkintahorisontissa Raamatun teksti ei ole tulkinnan keskiössä tai määrää sitä, vaan kysymykset, joiden kautta kertomuksen sisältö saa merkityksiä. Kertomus Joosefista ja Potifarin vaimosta kietoutuu muun muassa moraaliseen kysymykseen himosta ja ihmisen mahdollisuudesta seksuaaliseen itsehillintään.
Raamatun ja Koraanin mukaan Joosef näyttää hillitsevän itsensä. Kuitenkin sekä islamilaisessa että juutalaisessa kommentaarikirjallisuudessa esitetään, että Joosefin seksuaalinen pidättäytyminen edellytti (myös) jumalallista väliintuloa: kun himo valtaa Joosefin, hänen vanhempansa ilmestyy hänelle näyssä. Itse asiassa Koraanin kohta ”hänkin [Joosef] olisi halunnut, ellei olisi nähnyt Herransa merkkiä” (12:24), voidaan tulkita viittaukseksi tähän näkyyn.
Nimetön todistajahahmo ei myöskään ole yksin Koraanin keksintö. Vastaava hahmo esiintyy myös juutalaisessa kommentaarikirjallisuudessa, missä hänet tunnistetaan tyttölapseksi nimeltä Aseneth, joka myöhemmin avioituu Joosefin kanssa. Samainen todistajahahmo liitetään myös liutaan muita oikeamielisiä lapsia, jotka puolustivat merkittävien henkilöiden kunniaa puhumalla totuuden sanoja jo kehdossa—Marian suuran (19:27–34) mukaan tällainen lapsi oli myös Jeesus. Kun yksittäinen kertomus täydentyy, se verkottuu tiiviimmin osaksi pyhää historiaa, joka on orgaaninen kokonaisuus.
Koraani ja ”eletty Raamattu”
Miten suhde Koraanin ja sen lähteiden välillä tulisi kuvitella? Ajatus Muhammadista lainaamassa kenenkään kirjoituksia on harhaanjohtava, jos lainaaminen liittyy mielessämme oman aikamme kirjalliseen mielikuvastoon; Muhammadilla tuskin oli pääsyä minkään kieliseen kirjastoon. Pikemminkin tutkijat kuvittelevat Muhammadin keskustelleen aikansa juutalaisten tai kristittyjen kanssa tai ammentaneen muilla tavoin elinympäristönsä raamatullisesta perimätiedosta (engl. biblical lore). Koraanin valossa Raamattu näyttäytyy elävänä ja jatkuvasti muotoaan hakevana pyhänä perinteenä.
Edellä kuvatun kaltaiset kirjalliset lähteet mahdollistavat historiallisen rekonstruktion, jossa Koraani sijoittuu osaksi myöhäisantiikin kulttuuria, jossa Raamattua selitettiin ja välitettiin eteenpäin. Omanlaisensa näkökulman tähän kuvaan lisää arabiankielinen kristillisyys, josta ei ole säilynyt Koraania edeltäville vuosisadoille ajoitettavaa kirjallista perintöä.
Nykyisen tutkimuskonsensuksen mukaan Raamatun kääntäminen arabiaksi alkoi vasta Koraanin jälkeen ja mahdollisesti osin myös vastauksena sille: Koraanin vankistuva asema arabiankielisenä ilmoituksena kannusti myös juutalaisia ja kristittyjä kääntämään Raamattujaan arabiaksi.
Koraanin ja arabiankielisen Raamatun vertailevaa tutkimusta on ohjannut kysymys siitä, oliko Raamattu mahdollisesti käännetty arabiaksi Koraanin syntyaikoihin. Nykyisen tutkimuskonsensuksen mukaan Raamatun kääntäminen arabiaksi alkoi vasta Koraanin jälkeen ja mahdollisesti osin myös vastauksena sille: Koraanin vankistuva asema arabiankielisenä ilmoituksena kannusti myös juutalaisia ja kristittyjä kääntämään Raamattujaan arabiaksi. Koraani itse onkin yksi kiinnostavin lähteemme arabiankielistä raamatunkäännöstä edeltävään arabiankielisten Raamattuun.
Varhaisen kristinuskon ja erityisesti arabiankielisen Raamatun asiantuntija Sidney Griffith ja sittemmin koraanintutkijat kuten Angelika Neuwirth hahmottavat Koraanin taustalle ”tulkitun Raamatun” – Raamatun, joka on ja ei ole Koraanissa. Toisin sanoen: emme löydä Raamatun käsikirjoituksista tuttua tekstiä Koraanista ja samalla Raamatun läsnäolo Koraanissa on kiistaton. Tällainen Raamattu kuvastaa sitä suullista arabiankielistä perinnettä, jota niin juutalaiset kuin kristityt käyttivät.
Tulkittu Raamattu ei ole selväpiirteinen eikä -rajainen, vaan pikemminkin eletty, kerroksellinen ja vain osin meille säilynyt. Koraanikaan ei anna siitä yksiselitteistä kuvaa. Se välittää kuitenkin pilkahduksia Raamatusta, joka luultavasti oli aikanaan tunnetumpi, käytetympi ja suositumpi kuin se kirjakokoelma, jota nykyisin Raamatuksi kutsutaan.
Kirjoittaja
Linkit ja kirjallisuus
Goldman, Shalom: The Wiles of Women/The Wiles of Men: Joseph and Potiphar’s Wife in Ancient Near Eastern, Jewish, and Islamic Folklore. Albany: State University of New York Press, 1995. Griffith, Sidney H.: The Bible in Arabic: The Scriptures of the “People of the Book” in the Language of Islam. Princeton N.J.: Princeton University Press, 2013. Hjälm, Miriam L. (toim.): Senses of Scripture, Treasures of Tradition: The Bible in Arabic among Jews, Christians and Muslims. Leiden: Brill, 2017. Neuwirth, Angelika et al. (toim.): The Qurʼān in Context: Historical and Literary Investigations into the Qurʼānic Milieu. Leiden: Brill, 2010. Rafael, Anna-Liisa & Joonas Maristo: ”Death in the ‘Contact Zone’: An Analysis of Ibn Ḥanbal’s Hadith about a Hairdresser-Mother and Her Sons (Ḥadīṯ al-Māšiṭa)” teoksessa Religious Identities in Antiquity and the Early Middle Ages (toim. Ilkka Lindstedt et al.), s. 145–185. Leiden: Brill, 2021. Koraanin suomennokset ovat Jaakko Hämeen-Anttilan käännöksen 4. painoksen mukaan (Basam Books, 2005). Arabiankielisestä Raamatusta ajankohtaista popularisoitua tutkimusta löytyy www-sivuilta: Biblia Arabica: The Bible in Arabic among Jews, Christians and Muslims, https://biblia-arabica.com/.