| Ilkka Lindstedt |

Koraani sai alkunsa myöhäisantiikin maailmassa

Koraanin sisällössä näkyvät monin tavoin sen synty-ympäristön erilaiset ajatusvirtaukset, kuten kristinusko ja juutalaisuus. Samoin kuin kristinuskossa, islaminkaan identiteetti ei syntynyt yhdessä yössä vaan oli vuosisatojen kehityskulkujen tulos.

Islam sai alkunsa Arabian niemimaalla

Vuonna 1971 Princetonin yliopiston historian professori Peter Brown teki tunnetuksi myöhäisantiikin käsitteen teoksellaan The World of Late Antiquity. Myöhäisantiikin aikakaudelle on erilaisia määritelmiä, mutta Brown käytti termiä kattamaan noin vuodet 150–750 jaa. Merkittävää oli, että Brown esitti, että islam on elimellinen osa myöhäisantiikin maailmaa. Kesti kuitenkin ainakin 30 vuotta ennen kuin tämä ajatus tuli laajemmin osaksi islamin varhaishistorian tutkimusta. 2000-luvulla ”islam ja myöhäisantiikki” -tyyppiset kirjojen ja artikkelien nimet ovat yleistyneet avaten uusia näkymiä tutkimuksessa. Samaan aikaan arkeologisen ja epigrafisen eli kestävään materiaaliin kuten kiveen kaiverretun aineiston tutkimus on edennyt aimo harppauksin.

Profeetta Muhammad syntyi Arabian niemimaalla 500-luvun jälkimmäisellä puoliskolla; tarkka syntymävuosi ei ole tiedossa. Perinteisen kuvan ja vanhemman tutkimuksen mukaan Arabian niemimaata asuttivat lukutaidottomat, barbaariset, monijumalaiset arabinomadit. Tämä kuva on edelleen yleinen populaarikirjallisuudessa.

Uudempi tutkimus on osoittanut tämän kuitenkin vääräksi: suurin osa arabialaisista asui kylissä ja kaupungeissa; lisäksi luku- ja kirjoitustaito lienee ollut yhtä laajalle levinnyt kuin muuallakin Lähi-idässä. Kaikki Arabian niemimaan asujaimet eivät katsoneet olevansa arabeja eivätkä puhuneet arabiaa äidinkielenään.

Mikä merkittävintä, juutalaisuus ja kristinusko olivat levinneet Arabian niemimaan kaikkiin kolkkiin. Itse asiassa arkeologisen ja epigrafisen jäämistön perusteella vaikuttaa siltä, että polyteismi oli kadonnut alueelta jo 500-luvulle tultaessa. Arabian niemimaa oli elimellinen osa myöhäisantiikin maailmaa, ja samat ilmiöt kuin muuallakin Lähi-idässä on havaittavissa myös siellä. Arabia ei ollut laajemmasta maantieteellisestä kontekstista irrallinen saari, eikä myöskään islam ollut erillinen ympäristöstään.

Koraaniakin tutkitaan historiallis-kriittisesti

Koraani on kokoelma profeetta Muhammadin ilmoituksia. Sitä ei kuitenkaan ollut vielä kerätty yksien kansien väliin Muhammadin kuollessa vuonna 632, vaan kanonisointi- ja keräysprosessi tapahtui ilmeisesti 650-luvulla. Koraanin varhaisten käsikirjoitusten tutkimus on myös ottanut edistysaskelia viime vuosikymmeninä: niitä on luetteloitu, vertailtu keskenään ja hiiliajoitettu. Tässä yhteydessä on syytä mainita saksalainen suurhanke Corpus Coranicum, joka on digitalisoinut varhaisia käsikirjoituksia ja tarjoaa valtavan määrän muuta Koraani-tietoa kuten vertailua myöhäisantiikin muuhun kirjallisuuteen.

Nykytutkijoiden valtavirtanäkemys on, että Koraanin käsikirjoitustraditio oli verrattain stabiili. Standardista poikkeavia Koraani-käsikirjoituksia on löytynyt vain muutama, joista tärkeimpänä mainittakoon Jemenin pääkaupungista Sanaasta löytyneet käsikirjoitukset.

Varhaiset Koraani-käsikirjoitukset on kuitenkin kirjoitettu hyvin riisutulla ja monitulkintaisella konsonanttikirjoituksella (rasm). Konsonantti- ja vokaalitarkkeet yleistyivät käsikirjoituksissa keskiajan kuluessa. 1920-luvulla syntyi teksti, josta tuli modernin ajan jaettu ja vakiintunut standardi, kun egyptiläiset oppineet tuottivat niin sanotun Kairon kuninkaallisen edition. Miltei kaikki nykyään painettavat Koraanit perustuvat tuohon editioon.

Sen lisäksi, että Koraanin käsikirjoitusten tutkimus on edistynyt, tieteentekijät ovat luodanneet Koraanin kertomusten ja teologisten ajatusten yhteyksiä juutalaiseen ja kristilliseen myöhäisantiikin kirjallisuuteen.

Sen lisäksi, että Koraanin käsikirjoitusten tutkimus on edistynyt, tieteentekijät ovat luodanneet Koraanin kertomusten ja teologisten ajatusten yhteyksiä juutalaiseen ja kristilliseen myöhäisantiikin kirjallisuuteen. Tutkijat kuten Emran El-Badawi, Suleyman Dost ja Gabriel Said Reynolds ovat osoittaneet, että Koraanin interteksteinä toimivat muun muassa etiopian- ja syyriankieliset kristilliset tekstit sekä rabbiininen kirjallisuus. Koraani esittää oman näkemyksensä pyhän historian tapahtumista ja hahmoista kuten Mooses, Abraham, Maria ja Jeesus.

Tämän kaltaista tutkimusta kutsutaan usein historiallis-kriittiseksi (käsite on lainattu Raamatun tutkimuksen saralta). Lähtökohtana on, että myöhemmän tulkintaperinteen sijaan tekstiä (Koraania, jotain Raamatun kirjaa tai mitä tahansa muuta tekstiä) pyritään tulkitsemaan sen aikalaiskontekstissa. Tällaisen tutkimuksen ei tarvitse nähdä olevan millään tapaa uskonnonvastaista, kuten esimerkiksi Münsterin yliopiston islamilaisen uskontopedagogiikan professori Mouhanad Khorchide on tähdentänyt kollegoidensa kanssa kirjoitetussa ja vuonna 2018 ilmestyneessä teoksessa Gottes Offenbarung in Menschenwort: Der Koran im Licht der Barmherzigkeit.

Kirjoittajien mukaan historiallis-kriittinen lähestymistapa yksinkertaisesti avaa Koraaniin uusia tulkintamahdollisuuksia. Heidän luentansa mukaan perinteiset islamilaiset tulkintatavat ovat esimerkiksi häivyttäneet Koraanissa väkevästi läsnä olevan armon sanoman (s. 307, käännös oma):

”Mitä tunnustukselliseen puoleen tulee, historiallis-kriittinen lähestymistapa Koraaniin voi rekonstruoida jumalallisen rakastavan armon historiallisen kehityksen Koraanissa – ei pelkästään pyrkiä selvittämään ”todellisen” tai alkuperäisen Koraanin diskurssin merkityksen, vaan myös jäljittämään sen historiallisen kehityskulun, jossa Koraani on sen omassa ilmoituskontekstissaan saanut alkunsa ja vahvistuksensa. Kuten yllä [tässä kirjassa] on esitetty, Jumala ei ilmoita Sanaansa historian ulkopuolella…”

Uskonnollinen identiteetti syntyi hitaasti

Varhaisen kristinuskon tutkimuksessa pidetään nykyään itsestään selvänä, että kristillinen, juutalaisuudesta erillinen, identiteetti ei syntynyt yhdessä yössä vaan oli vuosikymmenten tai -satojen kehityskulkujen tulos. Samanlaisia ajatuksia on sovellettu myös islamin varhaishistorian tutkimukseen. Esimerkiksi Fred Donner on huomauttanut, että Koraanin ja muun aikalaisaineiston perusteella profeetta Muhammadin seuraajat kutsuivat itseään nimityksellä ”uskovat” (mu’minun); kategoria ”muslimit” ei vielä ollut olemassa Muhammadin aikaan tai heti sen jälkeenkään.

Edelleen huomionarvoista on, että moni Koraanin jae luokittelee osan juutalaisista ja kristityistä tähän uskovien yhteisöön (ks. esim. Kor. 3:110–115) ja lupaa heille tuonpuoleisen palkan (esim. Kor. 2:62, 5:69).

Edelleen huomionarvoista on, että moni Koraanin jae luokittelee osan juutalaisista ja kristityistä tähän uskovien yhteisöön (ks. esim. Kor. 3:110–115) ja lupaa heille tuonpuoleisen palkan (esim. Kor. 2:62, 5:69). Islaminkin tapauksessa on mahdollista puhua hitaahkosta erillisen identiteetin artikulaatioprosessista.

Eräät kristittyjen (syyrian- ja kreikankieliset) sekä juutalaisten (hepreankieliset) kirjoittamat tekstit todistavat samasta ilmiöstä: rajalinjat eri uskonnollisten ryhmien välillä eivät olleet 600–700-luvuilla aina selkeät, ja niissäkin konteksteissa, joissa uskonnolliset auktoriteetit pyrkivät ylläpitämään ja vahvistamaan ryhmärajoja, uskovat saattoivat jättää nämä huomiotta ja toimia tavalla, jota auktoriteetit paheksuivat.

Myöhäisantiikin konteksti avannut uusia näkökulmia tutkimukseen

Islamin varhaishistorian ja Koraanin tuominen osaksi yleisempää myöhäisantiikin kontekstia on vienyt tutkimusta huomattavasti eteenpäin. Tämä ei ole kuitenkaan vaikuttanut vain islamin tutkimukseen vaan myös esimerkiksi Lähi-idän kristinuskon ja kristittyjen tutkimukseen. Varsinkin syyriankielisestä kristillisestä kirjallisuudesta on julkaistu suuri määrä uutta tutkimusta 2010-luvulla. Tämä tutkimus on paljastanut kiinnostavia uusia ilmiöitä Lähi-idän kristittyjen historiasta, jota ymmärrämme nykyään entistä paremmin. Peter Brownin visio myöhäisantiikin tutkimuksesta on siis ollut mullistava monella saralla.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Brown, Peter. 1971. The World of Late Antiquity. New York. Dost, Suleyman. 2017. An Arabian Qur’ān: Towards a Theory of Peninsular Origins. Väitöskirja, The University of Chicago. El-Badawi, Emran I. 2014. The Qurʾān and the Aramaic Gospel Traditions. Lontoo. Khorchide, Mouhanad (toim.). 2018. Gottes Offenbarung in Menschenwort: Der Koran im Licht der Barmherzigkeit. Freiburg. Reynolds, Gabriel Said. 2010. The Qurʾān and Its Biblical Subtext. Lontoo. Reynolds, Gabriel Said. 2018. The Qurʾān and the Bible: Text and Commentary. New Haven.