| Katja von Scöneman |

Muuttaako islamilainen feminismi Koraanin sukupuolittuneet tulkinnat?

1100-luvulla vaikuttaneen abbasidikalifi al-Mustadin valovoimaisen vaimon Zumurrud Khatunin muistolle rakennetun mausoleumin ovelle asettautuneet bagdadilaislapset voivat olla osaltaan tienraivaajia sukupuolittuneiden Koraanin tulkintojen kyseenalaistamisessa. Kuva: Katja von Schöneman

Muslimit ovat vasta pienessä määrin alkaneet kyseenalaistaa miesten valta-asemaa vahvistavia Koraanin tulkintoja. Islamilaisen feminismin nimissä toimivat tutkijat jaksavat kuitenkin korostaa Koraanin sukupuolten tasa-arvon puolesta puhuvaa sanomaa.

Monien mielikuvissa islam ja feminismi ovat toistensa vastakohtia. Islamin julkisuuskuva on ollut miesvaltainen, jopa naisia alistava, minkä on ajateltu kumpuavan Koraanista. Islamilaiseksi feminismiksi kutsutun akateemisen suuntauksen parissa toimivat tutkijat ovat muutaman viime vuosikymmenen aikana yrittäneet oikaista sekä tätä länsimaissa valloillaan olevaa näkemystä islamista että myös uskonnonharjoittajien itsensä käsitystä siitä, mitä Koraani todellisuudessa sukupuolten välisistä valtasuhteista opettaa.

Länsimaissa vallitseva käsitys on kuitenkin tavallaan oikea: monet muslimit ovat omaksuneet miehiä suosivan tavan lukea Koraanin tekstiä. Muslimifeministit ovatkin pyrkineet jäljittämään vaihteita, joiden seurauksena tästä mielikuvasta on tullut totta. He ovat muun muassa osoittaneet, että Koraanin tulkinnat ovat historian saatossa kehittyneet tähän suuntaan vaiheittain, aina naisvihamielisyyteen saakka.

Islamilaisen feminismin uranuurtajat

Pakistanilais-amerikkalainen Riffat Hassan on yksi ensimmäisistä islamilaiseen feminismiin liitetyistä tutkijoista. 1980-luvun alkupuolella julkaistussa tutkimuksessaan Hassan piti profeetta Muhammadilta ja tämän seuralaisilta välittyneitä kertomuksia, haditheja, joiden mukaan nainen olisi luotu kylkiluusta, epäluotettavina ja kyseenalaisti muslimien keskuudessa yleistyneen käsityksen asiasta. Hän korosti, että Koraanissa nainen ja mies on luotu tasa-arvoisiksi, samankaltaisesta aineksesta, ja syytti epäluotettavia haditheja Koraanin sanoman vääristämisestä.

Barlas esitti parikymmentä vuotta sitten ilmestyneessä teoksessaan, että muslimioppineet alkoivat ajan saatossa lukea Koraania vallitsevien kulttuuristen ja yhteiskunnallisten käytänteiden värittämästi sekä käyttää Koraanin yksityiskohtia, tai pikemminkin niiden tulkintoja, oikeutuksena miesten ylivallalle.

Niin ikään pakistanilais-amerikkalaisen Asma Barlasin tutkimukset Koraanin sanoman tasa-arvoisuudesta ovat saavuttaneet suosiota muslimifeministien keskuudessa. Barlas esitti parikymmentä vuotta sitten ilmestyneessä teoksessaan, että muslimioppineet alkoivat ajan saatossa lukea Koraania vallitsevien kulttuuristen ja yhteiskunnallisten käytänteiden värittämästi sekä käyttää Koraanin yksityiskohtia, tai pikemminkin niiden tulkintoja, oikeutuksena miesten ylivallalle. Hän korostaa, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Koraanin keskeisimmistä periaatteista. Se on luettavissa etenkin ihmisen luomisena ymmärretystä jakeesta 4:1, jossa kerrotaan Jumalan luoneen ihmiset yhdestä entiteetistä (nafs) luoden siitä myös tämän parin (zawj). Kuitenkin juuri tätä jaetta on tavattu lukea jopa päinvastaisesti, miesten ensisijaisuutta korostaen.

Egyptissä ja Yhdysvalloissa koulutuksensa saanut antropologi Mulki Al-Sharmani, joka työskentelee parhaillaan Helsingin yliopistossa Lähi-idän ja islamin tutkimuksen apulaisprofessorina, on tuonut islamilaista feminismiä tunnetuksi Suomessa yliopistotasolla. Hän on omissa tutkimushankkeissaan tarkastellut, kuinka Koraani ja islamilaisen tulkintaperinteen sisällä tuotetut tekstit on muslimien keskuudessa ymmärretty ja kuinka uskonnonharjoittajat ovat niiden valossa eläneet.

Siinä, missä muslimifeministit ovat pyrkineet yhtäältä jäljittämään ja kritisoimaan tulkintaperinteessä valta-aseman saaneita sukupuolten epätasa-arvon oikeuttavia käsityksiä, he ovat toisaalta pyrkineet myös tuottamaan vaihtoehtoisia tapoja lukea Koraania – ja juuri jälkimmäinen ulottuvuus on ollut näyttävästi Al-Sharmanin tutkimuksessa läsnä. Hän on korostanut myös naisten itsensä roolia pyhien tekstien opiskelijoina ja tulkitsijoina.

Tulkintaperinteen kehitys kohti epätasa-arvoa

Mitkä sitten ovat ne vaiheet, joiden seurauksena Koraanin tasa-arvoiseksi väitetty sanoma muuntui niin, että islamia voisi kenties jopa luvan kanssa kutsua sukupuolisovinistiseksi? Egyptiläinen tutkija Omaima Abou-Bakr on tutkinut tätä kehityskulkua Koraanin jakeeseen 4:34 liittyen. Hän osoitti, että ensin muslimieksegeetit tulkitsivat jakeen sisällön normatiivisesti omista patriarkaalisista lähtökohdistaan käsin. Sitten keskeisen aseman yhteisössään saavuttaneet tulkitsijat vahvistivat tätä lukutapaa agendansa mukaisten argumenttien ja kielellisen yksityiskohtien avulla. Lopulta he alkoivat soveltaa miehen valta-asemaa korostavia tulkintoja uusille elämän osa-alueille.

Abdul-Qadir Gilanin mausoleumi ja moskeija Bagdadissa. Kuva: Katja von Schöneman

Vastaavanlainen ilmiö, tulkintojen vaiheittainen muuntuminen, on havaittavissa myös ihmisen luomisena ymmärretyn Koraanin jakeen (4:1) keskiaikaisissa tulkinnoissa. Ensimmäisessä vaiheessa jakeessa mainittu nafs alettiin kiinteästi ymmärtää Adamiksi ja zawj puolestaan Eevaksi. Tulkitsijat lisäsivät kertomukseen myös monia Raamatun paratiisikertomuksen yksityiskohtia, kuten Eevan luomisen Adamin kylkikuusta. Toinen vaihe vahvisti edeltävästi normativisoidun käsityksen jakeen merkityksestä ja samalla kylkiluuhun, josta naisen väitettiin luodun, alettiin liittää vähätteleviä ominaisuuksia – sen, ja samalla naisen, muun muassa täsmennettiin olevan kiero.

Kolmannessa vaiheessa muslimieksegeetit lisäsivät uusia naisvihamielisiä huomioita aiempiin tulkintoihin ja rinnastivat naisen luomisen jopa pahuuden syntyyn. Tulkitsijat perustelivat luomisen yksityiskohdilla muun muassa naisten sulkemista sisätiloihin, millä on voinut olla kauaskantoisia seurauksia muslimiyhteisöissä. Nämä seuraukset saattavat edelleenkin näkyä muslimimaiden käytänteissä, erityisesti tulkintaperinteeseen vahvasti nojaavassa perhelainsäädännössä.

Tulkintojen uudet tuulet

Onko käsitys miehiä suosivasta, jopa sovinistisesta islamista siis oikea? Mikäli ymmärrämme islamin sen harjoittajien nykykäytäntöinä, vastaus voi hyvinkin olla myöntävä. Jos kuitenkin huomioimme muslimifeministien vakuuttavan tutkimustyön tulokset näiden käytänteiden taustojen valottamisessa, pystymme hahmottamaan Koraanin sanoman monitulkintaisuuden ja myös sukupuolten tasa-arvon puolesta puhuvat ulottuvuudet. Todennäköisesti samanlainen työskentely muidenkin uskontoperinteiden parissa osoittaisi, että kulttuuriset seikat ovat värittäneet uskonnollisia tulkintaperinteitä vuosisatojen saatossa sellaisiksi, että feministeille riittää niiden purkamisessa töitä jatkossakin.

Islamilaisen feminismin painopiste on kuitenkin siirtymässä kohti uusia Koraanin lukutapoja ja vaihtoehtoisia, tiedostavia strategioita. Esimerkiksi amerikkalaistutkija Amina Wadud kehottaa lukemaan Koraania sen kaikkein keskeisimmän periaatteen, Jumalan ykseyden (tawhid) näkökulmasta. Tämän periaatteen valossa miehet ja naiset ovat automaattisesti tasa-arvoisia, sillä he poikkeavat samalla tavalla Jumalasta.

Islamilaisen feminismin painopiste on kuitenkin siirtymässä kohti uusia Koraanin lukutapoja ja vaihtoehtoisia, tiedostavia strategioita.

Siinä, missä muslimifeministit ovat usein korostaneet Koraanin tasa-arvon puolesta puhuvaa sanomaa ja sen vääristymistä tulkintaperinteen tuoksinassa, Wadud on myöntänyt Koraanin olevan paikoin miehiä suosiva. Nämä yksityiskohdat tulee tutkijan mukaan kuitenkin hylätä tiettyyn historialliseen kontekstiin sijoittuvina – ja myös tawhidin vastaisina.

Mutta voiko islamilainen feminismi lopultakaan muuttaa vuosisatojen saatossa vakiintuneita, sukupuolittuneita Koraanin tulkintoja? Muslimifeministien peräänkuuluttama pyhien tekstien opiskelu on jo ainakin yksilötasolla muuttanut esimerkiksi naisen pukeutumista ja parisuhteiden solmimista, mutta menestystarinoita on nähty myös erityisesti kansallisten perhelainsäädäntöjen saralla. Esimerkiksi Egyptissä silloinen presidentti Hosni Mubarak vahvisti vuonna 2000 lain, joka mahdollisti naisille avioeron hakemisen aiempaa helpommin.

Vaikka tästä onkin pitkä matka siihen, että muslimit yksimielisesti hylkäisivät mahdollisen käsityksensä esimerkiksi naisesta miehen kylkiluusta luotuna ja täten toissijaisena ihmisenä, on tulkintaperinteen vääristymistä alettu hiljalleen ainakin keskustella aiemman kritiikittömän asenteen sijaan.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Mulki Al-Sharmani, Ziba Mir-Hosseini & Jana Rumminger (toim.): Men in Charge? Rethinking Authority in Muslim Legal Tradition. London: Oneworld, 2015. Asma Barlas: Believing Women in Islam: Unreading Patriarchal Interpretations of the Qur’an. Austin: University of Texas Press, 2002. Nevin Reda & Jasmin Amin (toim.): Islamic Interpretive Tradition and Gender Justice: Processes of Canonization, Subversion, and Change. Montreal: McGill-Queen’s University Press, 2020. Katja von Schöneman: “Confine Your Women!” Diachronic Development of Islamic Interpretive Discourse on the Creation of Woman. Hawwa, 2020. Amina Wadud: Inside the Gender Jihad: Women’s Reform in Islam. London: Oneworld, 2006.