Suhde Koraaniin on tunnesuhde

Koraanilla on maine ankarana lakikirjana, joka sisältää lähinnä kieltoja ja käskyjä. Maine on kuitenkin harhaanjohtava. Pyhän kirjan ja uskovan välisestä suhteesta saa paremman käsityksen, kun tutkii tunteita, joita liittyy Koraaniin ja sen käyttöön.

Pidin hiljattain eräällä uskontotieteen kurssilla vierailuluennon islamista. Koraani ei ollut luennon pääasia, mutta käsittelin muutamalla sanalla sitäkin. Kun jälkeen päin luin opiskelijoiden kirjoittamia pohdintapapereita, huomasin, että vaikka Koraani oli ollut luennolla sivuosassa, siihen liittyvät asiat olivat jääneet mietityttämään monia.

Moni opiskelija oli yllättynyt erityisesti siitä, kuinka vähän Koraanissa on sääntöjä ja määräyksiä. Eräs opiskelija esimerkiksi kirjoitti: ”Koraani kertoo hyvin vähän säännöistä ja käytännöistä. Minulla oli ennen luentoa ymmärrys siitä suurena ja pyhänä sääntökirjana, josta muslimit saavat kaiken tiedon uskonnollista elämää koskien. Olin väärässä.”

Mielikuva Koraanista kokoelmana käskyjä ja kieltoja on yhtä virheellinen kuin laajalle levinnyt: on arvioitu, että vain 3–5% Koraanin jakeista on sellaisia, joista voi johtaa uskonnonharjoitusta tai yhteisöelämää koskevia sääntöjä. Koraanin tärkein anti uskovalle ei pääsääntöisesti ole säännöissä ja määräyksissä, eikä Koraania lueta kuin lakikirjaa.

Mitä Koraani on, jos ei lakikirja?

Koraanista ja tunteista puhuttaessa on tavanomaista viitata Koraanin esteettisiin ominaisuuksiin. Koraanin tyyli vaihtelee Koraanin osien välillä, ja siinä yhdistyvät sekä runouden että proosan piirteet. Erityisesti varhaisimpina pidetyissä jakeissa on voimakas rytmi. Sisällössä korostuvat Jumalan ylistys ja varoitukset tulevasta tuomiosta. Jumalan mahtitekoja ja tuonpuoleisessa odottavia nautintoja tai kärsimyksiä kuvataan voimakkain sanankääntein.

Kaikki edellä mainitut ominaispiirteet ovat hyvin esillä esimerkiksi Koraanin 55. suurassa, Armollisen suurassa. Suuran leimallisin piirre on toistuva kysymys: ”Minkä Herranne armotöistä te siis kiistätte?”. Jakeet 18–25 kertovat luodun maailman ihmeellisyyksistä: ”Minkä Herranne armotöistä te siis kiistätte? Hän on pannut meret aaltoamaan ja kohtaamaan toisensa, mutta niiden välissä on muuri, jota ne eivät voi ylittää. Minkä Herranne armotöistä te siis kiistätte? Niistä meristä saadaan helmiä ja koralleja. Minkä Herranne armotöistä te siis kiistätte? Hänelle kuuluvat myös laivat, jotka kyntävät merta kohoten siitä kuin vuorenhuiput. Minkä Herranne armotöistä te siis kiistätte?”

Koraanin rytmistä ja muusta runollisesta voimasta häviää väistämättä osa, kun Koraania käännetään arabiasta muille kielille. Silti käännöksistäkin voi saada jotain tuntumaa Koraanin kirjalliseen tehoon.

Koraanin jäljittelemättömyyteen on usein viitattu sen jumalallisen alkuperän takeena, eräänlaisena ”esteettisenä jumalatodistuksena”.

Koraani itsekin korostaa oman ilmaisunsa ainutkertaisuutta ja varmuutta siitä, etteivät ihmistaidot pystyisi luomaan mitään vastaavaa. Näin tekee esimerkiksi Koraanin jae 17:88: ”Vaikka ihmiset ja jinnit lyöttäytyisivät yhteen tehdäkseen jotakin tämän Koraanin kaltaista, he eivät siihen kykenisi, vaikka auttaisivat toinen toistaan.”

Koraanin jäljittelemättömyyteen on usein viitattu sen jumalallisen alkuperän takeena, eräänlaisena ”esteettisenä jumalatodistuksena”. Tällainen ajatus sisältyy jo Koraaniin itseensä: Koraanin jakeessa 2:23 esimerkiksi todetaan: ”Jos epäilette sitä, minkä olemme lähettäneet palvelijallemme, niin tehkää yksikin samanlainen suura ja kutsukaa muut todistajanne kuin Jumala, jos olette vilpittömiä.”

Koraanin lukeminen on tunnetyötä

Lienee makuasia, onko Koraanin ilmaisu niin ylimaallista, ettei siihen kyetä ihmisvoimin. Vaikuttavaa se kuitenkin on. Koraani hyödyntää kirjallisia ja runollisia tyylikeinoja, joiden avulla se kykenee herättämään tunteita siinä missä mikä tahansa taide-elämys. Kalligrafian ja resitaation myötä Koraanin vaikutuskeinot laajenevat myös visuaalisen ja auditiivisen kokemisen puolelle.

Koraani hyödyntää kirjallisia ja runollisia tyylikeinoja, joiden avulla se kykenee herättämään tunteita siinä missä mikä tahansa taide-elämys.

Koraanin ja tunteiden suhde ei kuitenkaan liity vain tyyliin vaan myös sisältöön. Islamin tutkija Karen Bauerin mukaan Koraani käsittelee runsaasti erilaisia tunteita ja pyrkii myös herättämään niitä kuulijoissaan ja lukijoissaan. Yleisin Koraanissa esiintyvä tunne on pelko, jota merkitseviä sanoja esiintyy Koraanissa noin 340 kertaa. Yleisimmin mainitut positiiviset tunteet ovat puolestaan myötätunto, ilo ja rakkaus, joita merkitseviä sanoja on yhteensä noin 630. Positiivisia tunteita mainitaan muutenkin useammin kuin negatiivisia.

Jumalan myötätunto, rakkaus ja viha ilmentävät hänen mahtiaan, joka on niin suurta, että sen edessä ihmisen tulisi tuntea pelkoa. Tietäminen ja tunteminen eivät Koraanissa ole toisistaan erillisiä, vaan uskovan sydän sekä tietää uskonnollisen totuuden että tuntee sen. Oikeanlainen suhde Jumalaan on mitä suurimmissa määrin myös tunnesuhde: se edellyttää luopumista aiemmista kiintymyksen kohteista ja tunnetason sitoutumista Jumalaan ja uskovien yhteisöön. Oman tunne-elämän työstämisestä tulee näin uskonnollinen harjoitus, jota Bauerin mielestä voi verrata rukoiluun, paastoamiseen ja muihin keskeisiin islamilaisiin rituaaleihin.

Koraani on rakkauden kohde

Koraanin ja tunteiden ymmärtämiseksi on tärkeä tarkastella myös Koraanin vastaanottoa. Esimerkiksi muslimioppineiden Koraanista käyttävät metaforat ovat paljonpuhuvia. Koraania on verrattu muun muassa helmeen, hunnutettuun morsiameen ja brokadikankaaseen. Kaikki kolme vertauskuvaa korostavat Koraanin suurta arvoa ja kauneutta, joka on kuitenkin kätkössä ja paljastuu vain harvoille ja valituille. Koraani paljastaa ihmeensä vain sille, joka on valmis sitoutumaan ja näkemään vaivaa sen vuoksi.

Nimekäs nykypäivän muslimiteologi Farid Esack on eritellyt erilaisia tapoja suhtautua Koraaniin vertaamalla niitä rakastajan ja rakastetun välisiin suhteisiin. Tavallinen muslimi on Esackin mukaan Koraanin ”kritiikitön rakastaja”: hän ei pohdi rakastettunsa syntyperää vaan nauttii turvasta ja lohdusta, jota tämä tuo epävakaassa maailmassa.
Uskonoppineille – Koraanin ”oppineille rakastajille” – puolestaan on tärkeää saada koko maailma ymmärtämään rakastettunsa ihanuus. Esackin sanoin: ”Muiden kyvyttömyys nähdä hänen rakastettunsa ylittämätöntä kauneutta saa tämän hurskaan mutta oppineen rakastajan kirjaimellisesti itkemään.”

Tavallinen muslimi on Esackin mukaan Koraanin ”kritiikitön rakastaja”: hän ei pohdi rakastettunsa syntyperää vaan nauttii turvasta ja lohdusta, jota tämä tuo epävakaassa maailmassa.

Osa uskonoppineista on Esackin mukaan ”kriittisiä rakastajia”. Heitä ajaa halu oppia tuntemaan rakastettunsa läpikotaisin. He eivät kaihda edes vaikeita kysymyksiä siitä, ovatko rakastetun väitteet itsestään ja omasta syntyperästään totuudenmukaisia, koska vain siten aito rakkaus ja sitoutuminen on mahdollista.

Koraania luetaan murheessa ja ilossa

Oma pääasiallinen tutkimusaiheeni on tällä hetkellä suomalaisten shiianuorten suhde Koraaniin. Moni haastattelemistani nuorista turvautuu Koraaniin erityisesti stressin ja epävarmuuden hetkinä. Myös positiiviset tunteet, esimerkiksi kiitollisuus Jumalalle, voivat motivoida Koraanin lukemista. Osa haastateltavista on kertonut Koraanin äärellä syntyneistä mystisistä kokemuksista, joihin on liittynyt voimakas tunne esimerkiksi Jumalan läsnäolosta tai jonkin syvemmän oivaltamisesta. Yksi nuorista kuvasi kokemusta näin: ”Tulee semmone mindblowing tilanne, että wau! Et nää asiat onki totta tai sillee niinku ne meneeki näin.”

Tutkimukseni aikana on käynyt selväksi, että nuoret muslimit hakevat Koraanista opastusta elämäänsä. Opastus ei kuitenkaan ole tarkkoja käskyjä ja kieltoja, vaan pikemminkin yleisluontoinen muistutus siitä, mikä elämässä on lopulta tärkeää. Eräs nuori esimerkiksi kuvasi omaa suhdettaan Koraaniin näin: ”Tää koko Koraanin ideologia on [- -] olla tän koko universumin kanssa yhteistyössä.”

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Bauer, Karen: Emotion in the Qur’an – an Overview. Journal of Qur’anic Studies 19/2: 1–31, 2017. Esack, Farid: The Qur’an – A Short Introduction. Oxford: Oneworld, 2002. Kaikki Koraani-lainaukset ovat Jaakko Hämeen-Anttilan suomennoksesta (Basam Books, 1995).