Pääkirjoitus: Onko Koraani väkivallan vai rauhan kirja?

Kun maailmalla tapahtuu islamilla perusteltu terrori-isku, mediassa alkaa väittely siitä, kannustaako Koraani pohjimmiltaan rauhaan vai väkivaltaan. Väittely on hedelmätön, koska koko kysymys on väärin asetettu.

Charlie Hebdon terrori-iskun jälkimainingeissa eräälle suomalaiselle keskustelupalstalle kirjoitettiin kommentti: ‘Itseä naurattaa lähinnä muslimien logiikka esim. näissä Pariisin iskuissa: ”Tekijät eivät olleet oikeita muslimeita” – he tekivät tasan tarkkaan sitä, miten Koraanissa käsketään ja kertoivat hyökkäävänsä uskontonsa nimissä.

Vastaavia kommentteja näkee usein, kun tapahtuu islamilla perusteltu terroriteko. Jotkut näkevät terrorin uskollisuutena Koraanin sanomalle – toiset taas ehdottomasti Koraanin vastaisena. Molemmilla osapuolilla on esittää Koraanin kohtia perusteluksi.

Kysymys siitä, onko Koraani väkivallan vai rauhan kirja, on tietenkin väärin asetettu. Koraani ei itsessään ole kumpaakaan, mutta sitä on mahdollista tulkita kumpaan suuntaan tahansa. Tämän teemanumeron tarkoituksena on tuoda monipuolisesti esiin erilaisia tutkimusperustaisia näkökulmia Koraaniin ja sen rooliin muslimien elämässä.

Kristinuskon ja juutalaisuuden vaikutus näkyy Koraanissa

Yleisen islamilaisen käsityksen mukaan Jumala on ilmoittanut tahdostaan profeettojen välityksellä. Jokainen kansa on saanut Jumalan ilmoituksen omalla kielellään omalta lähettiläältään, ja lähettiläitä onkin ollut lukematon määrä – eräiden tietojen mukaan jopa 124 000. Joidenkin lähettiläiden ilmoitus on koottu kirjaksi. Toora, Psalmit ja Evankeliumi ovat kaikki islamin profeetoille ilmoitettuja pyhiä kirjoja. Jumalan viimeisin ilmoitus – ja viimeinen kirja – on islamin enemmistötulkintojen mukaan Koraani, joka ilmoitettiin profeetta Muhammadille tämän 22 viimeisen elinvuoden aikana (vuosina 610–632 jaa.).

Islamin valtasuuntausten yleinen kanta on, että Koraani on Jumalan sanaa, ei siis inhimillinen luomus. Käsitykset siitä, mikä Koraanissa tarkalleen ottaen on Jumalalta, toki vaihtelevat: Yksien mielestä Koraanin arabiankielinen teksti on Jumalan sanelemaa. Toisten mielestä ilmoitus ei ole kirjaimia tai sanoja, vaan esimerkiksi Jumalan inspiroimaa tietoa, jonka profeetta tulkitsee oman yhteisönsä ymmärtämälle kielelle.

Koraanin akateeminen tutkimus ei luonnollisestikaan voi ottaa lähtökohdakseen Koraanin jumalallista alkuperää. Ilkka Lindstedt esittelee tämän teemanumeron kirjoituksessaan Koraanin historiallis-kriittistä tutkimusta ja kertoo, kuinka tutkijat ovat pyrkineet tarkastelemaan Koraania osana laajempaa myöhäisantiikin kontekstia. Koraanin sisältö heijastelee monin tavoin sen synty-ympäristön erilaisia ajatusvirtauksia. Esimerkiksi Arabian niemimaalla laajalle levinneet kristinusko ja juutalaisuus näkyvät myös Koraanin sivuilla.

Anna-Liisa Rafael esittelee omassa kirjoituksessaan tarkemmin Koraanin yhteyksiä juutalaiseen ja kristilliseen traditioon ja pohtii, miten Koraanin tutkimus voi lisätä tietoa Raamatusta. Raamatusta tutut mutta yksityiskohtien suhteen poikkeavat kertomukset esimerkiksi Joosefista ja Potifarin vaimosta kertovat paljon siitä, millaisina Raamatun tarinat elivät Arabian niemimaan kristittyjen ja juutalaisten suullisessa perimätiedossa.

Koraani ei ole lakikirja

Monille on jopa yllätys, kuinka vähän Koraanissa on suoranaisia sääntöjä tai kieltoja. Koraani ei ole muslimeille ensisijaisesti lakikirja, mistä kertovat esimerkiksi muslimioppineiden käyttämät metaforat Koraanista rakastettuna. Käsittelen omassa kirjoituksessani tunteiden roolia Koraanissa ja niitä rikkaita tunnesuhteita, joita monilla muslimeilla on pyhään kirjaan.

Koska Koraanissa on varsin vähän ohjeita käytännön uskonnonharjoitusta tai uskovien yhteiselämää varten, se tarvitsee täydennyksekseen muita lähteitä. Hadithit eli perimätiedot profeetta Muhammadin sanoista ja teoista ovat tärkein lähde, joiden valossa Koraania tulkitaan. Sylvia Akar esittelee kirjoituksessaan Koraanin ja hadithien suhdetta islamilaisessa perinteessä sekä kritiikkiä, jota eri aikoina on esitetty hadithien käyttöä kohtaan.

Koraanista haetaan vastauksia yhteiskunnan ongelmiin

Koraanin tulkinta on perinteisesti keskittynyt yksittäiseen tekstikatkelmaan kerrallaan: oppineet ovat analysoineet katkelman kielioppia ja sanastoa, olosuhteita joissa se on ilmoitettu Muhammadille sekä tulkintoja, joita muut oppineet ovat esittäneet katkelmasta. Nykypäivän Koraani-tulkinnassa puolestaan esiintyy enemmän pyrkimystä hahmotella koko Koraanin yleistä sanomaa tai ”punaista lankaa”. Siinä missä klassiset kommentaarit käyvät koko Koraanin kohta kohdalta läpi nykypäivän kommentaarit ovat yhä useammin temaattisia: ne kokoavat yhteen samaan teemaan liittyviä kohtia eri puolilta Koraania tai jopa keskittyvät ainoastaan yhden teeman käsittelyyn.

Jos Koraanissa erottuu jokin kaikenkattava yleinen sanoma, yksittäisten jakeiden täytyy olla sille alisteisia. Koraanin punainen lanka tarjoaakin hermeneutiikan, jonka valossa tulkitsijat lähestyvät pyhän kirjan yksityiskohtia. Queer-tulkitsijat ovat esimerkiksi korostaneet koko Koraanin läpäisevää Jumalan ykseyden ja kaikkivaltiuden teemaa ja peräänkuuluttaneet seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvien kohtien lukemista sen valossa: jos Jumala on kaiken luoja, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on hänen luomaansa ja tahtomaansa.

Katja von Schöneman esittelee omassa kirjoituksessaan islamilaisen feminismin keskeisiä nimiä ja tapoja, joilla he ovat haastaneet mieskeskeistä Koraanin tulkintaperinnettä. Vaikka sukupuolten tasa-arvo toteutuu selvästi puutteellisesti monissa muslimiyhteisöissä, von Schönemanin kirjoitus osoittaa, että Koraania on mahdollista tulkita toisinkin.

Naisten asemaan liittyvien epäkohtien lisäksi ympäristöongelmat ja uskonnollisten ryhmien väliset konfliktit ovat merkittäviä haasteita sekä muslimienemmistöisille yhteiskunnille että globaalisti. Laura Wickström käsittelee kirjoituksessaan Koraaniin pohjautuvaa ympäristöajattelua. Koraani viittaa toistuvasti erilaisiin luonnonilmiöihin ja käyttää niitä todisteena – tai “merkkeinä” (ar. ayat, yks. aya) – Jumalan mahdista. Ihmisen rooli on toimia Jumalan sijaishallitsijana (ar. khalifa) maan päällä. Hän ei omista luontoa, vaan huolehtii siitä Herransa puolesta.

Maria Pakkalan kirjoitus puolestaan käsittelee Koraanin merkitystä Lähi-idän uskontojen välisten suhteiden kannalta. Kirjoitus osoittaa, että samalla tekstillä voidaan perustella monenlaisia asenteita toisiin uskontoihin, ja esitetyt tulkinnat heijastelevatkin usein Lähi-idän kulloistakin poliittista tilannetta.

Suufit tuntevat Koraanin ruumiissaan

Koraanin tulkinta ja käyttö tapahtuu aina jossain yhteisössä. Tässä teemanumerossa esittelemme kaksi erityistä lähestymistapaa Koraaniin. Abbas Bahmanpour käsittelee kirjoituksessaan shiialaista Koraanin tulkinnan perinnettä. Shiialaisen islamin mukaan Jumala on valinnut tietyt profeetta Muhammadin jälkeläiset imaameiksi, jotka ovat uskonasioissa erehtymättömiä ja joille täten kuuluu ylin auktoriteetti muslimiyhteisössä. Perusteet imaamiopille ovat shiialaisen uskontulkinnan mukaan jo Koraanissa.

Mikko Viitamäen kirjoitus puolestaan tarkastelee Koraanin roolia suufilaisuudessa. Suufilaisessa uskonnonharjoituksessa keskeistä ei ole niinkään Koraanin lukeminen vaan sen tekstin painaminen muistiin ja resitoiminen ääneen. Kokemuksellisuus ja ruumiillisuus saavat keskeisen roolin. Koraanin sanoilla voi esimerkiksi olla parantavaa voimaa, jonka voi välittää toiseen ihmiseen esimerkiksi puhaltamalla tämän päälle resitoinnin jälkeen.

Koraani on tarinoita, tunnetta ja ääntä. Se on islamin pyhä kirja mutta kristinuskon ja juutalaisuuden läpäisemä. Koraania voi käyttää oikeuttamaan sekä sukupuolten tasa-arvoa että epätasa-arvoa. Siitä voi löytää perusteet sekä eri uskontojen rauhanomaiselle rinnakkaiselolle että keskinäisille vihollisuuksille. Koraani on sekä väkivallan että rauhan kirja – ja paljon muuta.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

El-Badawi, Emran & Paula Sanders (toim.): Communities of the Qur’an – Dialogue, Debate and Diversity in the 21st Century. Oxford: Oneworld, 2019. Pink, Johanna: Muslim Qur’anic Interpretation Today – Media, Genealogies and Interpretive Communities. Bristol: Equinox, 2018.