Lähi-idän Koraanin tulkitsijat lukevat Koraania politiikan kautta

Mediassa tai julkisessa keskustelussa usein kysytään, miten Koraani tai islam suhtautuu johonkin kysymykseen. Harva uskonto tarjoaa yksiselitteisiä vastauksia, vaan taustalla on usein erilaisia suhtautumistapoja asioihin. Tämä pätee myös islamin ja Koraanin näkemykseen juutalaisista ja kristityistä.

Koraanissa kuvataan juutalaisia ja kristittyjä vaihtelevasti – heistä kerrotaan positiivisia ja negatiivisia asioita. Kohtia voidaan tulkita eri tavoin ja painottaa tiettyjä jakeita. Myöhempi tulkinta, tietylle näkökulmalle annettu palstatila ja tulkintojen kontekstualisointi nykypäivään paljastavat usein enemmän kuin itse Koraanin tekstit.

Muslimien suhtautuminen juutalaisiin ja kristittyihin riippuu näiden omasta suhtautumisesta

Monet Koraanin tulkitsijat modernilla ajalla ovat painottaneet, että islam kannattaa rauhanomaista suhtautumista juutalaisiin ja kristittyihin, elleivät nämä ole vihamielisiä muslimeja kohtaan. Kanta nojautuu Koraanin jakeeseen 29:46: ”Väitelkää Kirjan saaneiden kanssa sovinnollisesti – Tämä ei koske heistä niitä, jotka tekevät vääryyttä.” Vaikka Koraani puhuu juutalaisista ja kristityistä yhtenä Kirjan kansana 31 kohdassa, kirjasta voi löytää myös kohtia, joissa heidät esitetään eriarvoisessa asemassa. Jakeen 5:82 mukaan ”uskovien kiivaimmat vihamiehet ovat totisesti juutalaiset ja monijumalaiset! Eniten rakastavat uskovia ne, jotka sanovat itseään kristityiksi.” Tämä lienee selkein jae, jossa suhtautuminen juutalaisia ja kristittyjä kohtaan eroaa.

Islamilaisessa traditiossa perusteena erottelulle pidetään kristittyjen positiivista asennetta ensimmäisiä muslimeja kohtaan ja juutalaisten vihamielisyyttä Muhammadiin ja hänen sanomaansa. Erityisen negatiivinen suhtautuminen juutalaisia kohtaan on yleistä monella tulkitsijalla (esim. Qutb ja Fadlallah, ks. alla), mutta on tyypillistä, että molempia ryhmiä kohtaan esitetään kovaa kritiikkiä.

Länsimaalaiset ja israelilaiset = kristityt ja juutalaiset?

Uudemmassa selityskirjallisuudessa saatetaan tulkita poliittisia tapahtumia Koraanin avulla. Nykypäivän yhteentörmäysten katsotaan olevan jatkumoa islamin varhaishistorian tapahtumille ja asetelmalle. Selvimpänä esimerkkinä tästä ovat kolonialismi ja Israelin valtion perustaminen.

Islamilaisessa maailmassa länsimaat yhdistetään melko suoraviivaisesti kristittyihin ja israelilaiset juutalaisiin. Uskonnollinen tulkinta ja islamin historia värittävät modernin politiikan ja nykyhistorian tulkintaa. Samalla moderni politiikka vaikuttaa Koraanin tulkintaan. Tämä näkyy suhtautumisessa Israelin valtioon. Valtion perustamisen jälkeen suhtautuminen myös islamilaisissa maissa asuvia juutalaisia kohtaan muuttui, ja juutalaiset alettiin nähdä muslimien vihollisina. Vihaa juutalaisia kohtaan ryhdyttiin perustelemaan Koraanilla ja perimätiedolla. Poliittiset käänteet saattoivat vaikuttaa nopeastikin Koraanin tulkintaan tai jopa johtaa myös laajempaan teologiseen liikehdintään. Näistä muutama esimerkki.

Arabien ja Israelin välinen konflikti ohjaa Koraanin tulkintaa liittyen juutalaisiin

Kolonialismin ja Israelin synnyn voidaan sanoa vaikuttaneen olennaisesti islamin politisoitumiseen sekä islamistiseen ajatteluun. Islamistinen ajattelu ulottui myös pyhän tekstin tulkintaan. Viha modernia sionismia kohtaan sekoittui eurooppalaiseen antisemitismiin ja Koraania alettiin tulkita näiden valossa. Egyptiläinen Sayyid Qutb (1906–1966) toimi tämänkaltaisen Koraanin tulkintatradition pioneerina arabiankielisessä maailmassa. Asuessaan USA:ssa vuosina 1948–1951 Qutb päätyi lopputulokseen, että länsimaalainen yhteiskunta on moraaliton ja eettisesti mädäntynyt. Osin puutteet kielitaidossa ja ymmärtämättömyys kulttuurista johtivat antisemitismiin ja salaliittoteorioihin, joita hän alkoi levittää totuutena.

Asuessaan USA:ssa vuosina 1948–1951 Qutb päätyi lopputulokseen, että länsimaalainen yhteiskunta on moraaliton ja eettisesti mädäntynyt. Osin puutteet kielitaidossa ja ymmärtämättömyys kulttuurista johtivat antisemitismiin ja salaliittoteorioihin, joita hän alkoi levittää totuutena.

Qutb kuvasi juutalaiset pahatahtoisina lobbaajina ja ”globaalin sionismin” maailman hallitsijoina. Hän esimerkiksi piti Siionin viisaiden pöytäkirjoja totena, vaikka asiakirjat olivat jo paljastuneet väärennöksiksi. Qutbin mukaan ”globaali sionismi” oli erityisen vaarallinen muslimeille, koska se palvelee Israelia ja tarkoituksella pyrkii erilaisilla salajuonilla tuhoamaan muslimit. Tähän päämäärään ”globaali sionismi” pyrkii juutalaisten suuren varallisuuden, juonittelevan vallankäytön sekä sionististen kristittyjen tuella.

Qutb vaikutti myöhempiin tulkitsijoihin, muun muassa shiialaisen Ajatollah Muhammad Hussein Fadlallahin (1935-2010) ajatteluun. Fadlallah oli vaikutusvaltainen libanonilainen teologi, jonka teologiset näkemykset ovat keskeisesti myös poliittis-sotilaallisen Hizbollahin taustalla. Fadlallahin tulkintaan vaikutti myös erityisesti Libanonin poliittinen tilanne sekä Libanonin sota Israelin kanssa. Fadlallah kertoi pyrkivänsä ylläpitämään ja vahvistamaan arabien ja Israelin välistä jännitystä, etteivät muslimit unohda, kuka on heidän vihollisensa. Hänen mukaansa muslimien tulee jyrkästi torjua vuoropuhelu juutalaisten kanssa niin kauan, kun näitä on Israelissa. Maa tulee antaa takaisin palestiinalaisille, ja juutalaisten tulee palata sinne, mistä tulivat. Vasta sitten voidaan harkita vuoropuhelua.

Fadlallah suhtautui kristittyihin huomattavasti suopeammin ja tämä myös näkyi hänen Koraanin tulkinnassaan. On ilmeistä, että Libanonin herkkä poliittinen tasapaino kristittyjen ja eri muslimiryhmien välillä on vaikuttanut siihen, että Fadlallah välttää kärkevää kritiikkiä kristittyjä kohtaan. Eriävä suhtautuminen juutalaisia ja kristittyjä kohtaan on hänen ajattelussaan ilmeistä.

Fadlallah ei kuitenkaan ole poikkeus, vaan suhtautuminen juutalaisia kohtaan on laajemminkin negatiivista modernissa islamilaisessa ajattelussa ja Koraanin tulkinnassa. Äärimmillään tämä johtaa käsitykseen, että juutalaiset ovat muslimien perivihollisia. Tyypillisesti juutalaiset nähdään ”ilkikuristen” esi-isiensä muinaisten israelilaisten jatkumona ja heidät esitetään muslimien historiallisina vihollisina, jotka ovat vakava uhka muslimeille ja islamille. Tässä voidaan myös nähdä ero klassisen Koraanin tulkinnan kanssa. Klassiset selitysteokset esittävät juutalaiset usein erityisen syntisinä ja säälittävinä. Lähi-idän konfliktien jälkeen Koraanin tulkitsijat taas esittävät heidät luonnostaan pahana ja kaikkivoipana ryhmänä, joka suunnittelee salaliittoja islamia ja muslimeja vastaan.

Poliittinen tilanne voi saada muutoksia tulkintaan suuntaan tai toiseen

Koraanin tulkinta voi kuitenkin muuttua, mikäli muslimien etu sitä vaatii.

Koraanin tulkinta voi kuitenkin muuttua, mikäli muslimien etu sitä vaatii. Esimerkiksi Mekan moskeijan imaami Abdul Rahman al-Sudaisilla oli tapana saarnata juutalaisia vastaan käyttäen kärkeviä antisemitistisiä syytöksiä heitä vastaan. Kun jotkut arabimaat aloittivat rauhasopimusneuvottelut Israelin kanssa vuonna 2020, sama imaami poimi Koraanista monia tekstejä, jotka kutsuvat dialogiin ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Imaami löysi Muhammadin perimätiedosta esimerkkejä muslimien ja juutalaisten hyvistä naapuruussuhteista.

Näiden esimerkkien valossa voidaan todeta, että kysymyksen, ’miten Koraani tai islam suhtautuu?’ sijaan on parempi kysyä, miten muslimit ovat ymmärtäneet tiettyjä Koraanin jakeita ja tarkastella olosuhteita, jotka vaikuttivat tulkintaan. Vaikka monet muslimit ajattelevat, että Koraani pätee ajassa kuin ajassa ja paikassa kuin paikassa, sen tulkinta elää ja muuttuu. Siihen vaikuttaa niin historialliset, poliittiset kuin subjektiiviset tekijät.

Kirjoittaja

Kirjoittaja Maria Pakkala on filosofian tohtori, joka työskentelee valtiolla Islamin ja arabian kielen asiantuntijana.

Linkit ja kirjallisuus

Pakkala, Maria. ”Take not Jews and Christians as Intimates!: Depictions of Jews and Christians in Modern Shīʿi Qurʾānic Exegesis.” (Väitöskirja, Helsingin yliopisto, 2019). Ebstein, Michael. In the Shadows of the Koran: Sayyid Qutb’s Views on Jews and Christians as Reflected in His Koran Commentary. Hudson Institute, Center on Islam, Democracy and the Future of the Muslim World, 2009. Baroudi, Sami Emile. ”Islamist Perspectives on International Relations: The Discourse of Sayyid Muhammad Hussein Fadlallah (1935–2010).” Middle Eastern Studies 49.1 (2013): 107-133.