Kirjaesittelyssä Kirjakääröistä digiraamattuun – Pyhän tekstin idea, muoto ja käyttö

Pyhät tekstit ovat olleet ja ovat yhä keskeisessä asemassa eri kulttuureissa ja eri uskonnoissa. Pyhän tekstin idea, muoto ja käyttö ovat kuitenkin vaihdelleet merkittävästi eri kulttuurien ja aikakausien keskellä. Jutta Jokirannan ja Nina Nikin toimittama Suomen Eksegeettisen Seuran tuore julkaisu koostuu erilaisista artikkeleista, jotka johdattavat lukijaa tutustumaan eri aikakausien ja uskontojen käsityksiin pyhistä teksteistä.

Julkaisun kahdenkymmenen artikkelin monitieteinen ja kunnioittava ote pyhiin teksteihin avartaa lukijan käsitystä pyhistä teksteistä ja haastaa länsimaista ja usein kristillistä käsitystä pyhästä tekstistä lähinnä yksiin kansiin mahtuvana kirjana.

Mikään teksti ei ole itsessään pyhä

Julkaisun johdantoartikkelissa Jutta Jokiranta ja Nina Nikki pureutuvat kompaktisti pyhyyden ja tekstin käsitteisiin. Pyhyyden käsitettä kartoitetaan eri etymologioiden ja metaforien kautta. Tämä alleviivaa kuinka eri kielet ja kielenkäyttö ovat erittäin merkittäviä tekijöitä pyhän kategoriaa kartoittaessa. Tekstillä puolestaan on aina jokin välittäjä ja vastaanottaja, välittäjänä voi toimia joko materiaalinen väline kuten papyrus tai pergamentti, tai ihmisen kautta kuultava ulkoa opeteltu suullinen traditio.

Julkaisun eri artikkeleissa tuodaan esille, kuinka tekstien pyhyys ja pyhien tekstien määrä ovat suoraan sidonnaisia yhteisöön, jossa tekstejä tuotetaan ja luetaan. Yhteisö on siis viimekädessä se, joka määrittää tekstien pyhyyden ja määrän. Mika Pajunen ja Ulla Tervahauta haastavat artikkeleillaan kristillisissä piireissä usein kiveen hakattuna nähtyä Heprealaisen Raamatun ja Uuden testamentin kaanonia. He osoittavat kuinka eri aikoina ja eri yhteisöissä pyhien tekstien määrä on vaihdellut ja kuinka yhteisöllä, tai ainakin yhteisön eliitillä on ollut merkittävä vaikutus kaanonin muodostumiseen ja pyhinä pidettyjen tekstien määrään. Tämä näkyy myös nykykontekstissa, kun verrataan vaikka Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kaanonia idän ortodoksikirkon tai Etiopian ortodoksikirkon kaanoniin. Johan Bastubacka esittelee artikkelissaan ortodoksikirkon pyhien tekstien ja traditioiden symbioottista suhdetta, joka myös vaikuttaa heidän kaanoniinsa.

Tarkastelun kohteena ovat myös pyhien tekstien käyttö muinaisuudesta tähän päivään asti. Marika Pulkkinen esittelee Paavalin Psalmien kirjan käyttöä, kun taas Ritva Palmén kuinka Raamattua käytettiin keskiajalla. Kirjan lopulla kolmessa viimeisessä artikkelissa kuvataan modernissa kontekstissa tapahtuvia kohtaamisia pyhien tekstien kanssa. Minna Salmi kuvaa kuinka bibliodraamaa voidaan käyttää tulkinnan välineenä, Esa Autero pienen modernin helluntalaisen seurakunnan siirtolaisten tulkintoja Jaakobin kirjeestä, kun taas Heidi Hirvonen esittelee Pyhien tekstien uskontodialogia.

Julkaisussa käsitellään myös eri uskontojen pyhiä perinteitä ja tekstejä. Jussi Koivisto tarkastelee Lutherin suhdetta Raamattuun ja varhaismodernin ajan vaikutusta hänen tulkintaansa. Kim Östman esittelee mormonien pyhiä kirjoituksia, Jyri Komulaisen artikkeli sukeltaa hindulaisiin pyhiin teksteihin ja traditioihin, Pekka Lindqvistin johdattelee rabbiinisiin keskusteluihin pyhistä teksteistä. Ilkka Lindstedt puolestaan valottaa Koraania ja muita muslimien pyhiä kirjoituksia. Useiden eri uskontojen tarkastelu nostaa lukijalle enenevässä määrin esimerkkejä pyhien tekstien erilaisista muodoista ja traditioista.

Väline on viesti

Marshall McLuhan tunnetaan kuuluisasta väitteestään ”Väline on viesti.” Kirjakääröistä digiraamattuun tuo tämän tekstien ulottuvuuden esille asiantuntevasti ja monipuolisesti. Esimerkiksi Nina Nikki esittelee, kuinka Uuden testamentin kirjeet toimivat kristinuskon levittäjinä ja niiden muoto ja käyttö oli sidonnainen ajan kirjekulttuuriin ja kirjeiden yleiseen materiaaliin, papyrukseen. Papyrus ja pergamentti puolestaan kannustivat Uuden testamentin kopioimiseen ja evolutiiviseen muokkaamiseen, jota Pasi Hyytiäinen käsittelee artikkelissaan. Martti Nissinen puolestaan kuvaa, kuinka kirjoitetun profetian materiaali kuten savitaulu, pergamentti tai kiveen hakattu inskriptio vaikuttavat viestiin, esimerkiksi viestin pituuden ja lukijakunnan suhteen.

Myös pyhien tekstien kirjakääröarkiston kokoaminen yksiin kansiin on itsessään viesti. Qumranin kirjakääröjen määrän voidaan nähdä suoraan verrannollisena heidän käsitykseensä pyhistä teksteistä, niin kuin voidaan nähdä kristillisten koodeksien vaikuttaneen kristilliseen käsitykseen pyhistä teksteistä. Kirjan pyhänä pitäminen puolestaan vaikutti siihen, kuinka sitä käsiteltiin ja kunnioitettiin, jota Tuija Laine käsittelee artikkelissaan. Pyhää tekstiä saatettiin myös käyttää rituaaleissa, jopa magian materiaalisena välineenä. Peppi O’Connor käsittelee tätä 4. Mooseksen kirjan kirovesirituaaliin liittyen.

Samoin kuin kirjapaino oli kulttuurin mullistaja, modernille ajalle siirryttäessä teknologia on ottanut vastaavia viestintään liittyviä kulttuurillisia harppauksia.

Ajan saatossa pyhä teksti on siirtynyt suullisista traditioista papyrukseen tai pergamentille, koodekseihin ja kirjapainon seurauksena tavallisten ihmisten haltuun. Samoin kuin kirjapaino oli kulttuurin mullistaja, modernille ajalle siirryttäessä teknologia on ottanut vastaavia viestintään liittyviä kulttuurillisia harppauksia. Pyhät tekstit ovat siirtyneet bittiavaruuteen erilaisille alustoille, kuten internetsivustoille ja älypuhelimien sovelluksiin.

Susanna Asikainen esittelee tätä siirtymää ja tekee tutkimusta erilaisista alustoista, joilla voidaan lukea digiraamattua. Hänen tutkimuksensa osoittaa, kuinka myös sovellus tai sivusto toimii viestinä. Sivusto tai sovellus voivat antaa eriävässä määrin kontekstia ja esimerkiksi jotkin sovellukset kuten YouVersion -raamattusovellus heijastelevat modernia evankelikaalista tapaa lukea Raamattua henkilökohtaisena puheena suoraan Jumalalta. Tällöin tekstin asiayhteydestä ei suuremmin välitetä. Jotkin toiset alustat saattavat puolestaan antaa aina asiayhteyden ja erilaisia mahdollisuuksia verrata tekstejä ja käännöksiä toisiinsa.

Onkin ajankohtainen kysymys, kuinka tämä tulee muokkaamaan ihmisten käsitystä pyhistä teksteistä? Painavan, vain tietyssä kontekstissa ja tiettyjen ihmisten rituaalisesti luettavan Toorarullan lukeminen eroaa huomattavasti taskusta löytyvän älypuhelimen näytöltä luetusta tekstistä. Myös eri sovellusten suosittelemat lukusuunnitelmat ja sosiaaliseen mediaan jaettujen usein lähinnä positiivisesti inspiroivien Raamatun jakeiden jakaminen värittää monien käsitystä Raamatusta. Samoin Koraanin kohdalla jotkin imaamit kehottavat olemaan viemättä älypuhelinta vessaan, etteivät siellä olevat Koraanin pyhät tekstit saastuisi. Tällä tavoin tekstin välineen muuttuminen herättää uusia teologisia ja käytännön kysymyksiä.

Kirjakääröstä digiraamattuun toimii oivallisena johdatuksena tämänkaltaisten ajankohtaisten ja muinaisten kysymyksien pariin.

Arvioitu teos: Kirjakääröistä digiraamattuun – Pyhän tekstin idea, muoto ja käyttö. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 122, Nord Print, Helsinki 2021.

Kirjoittaja