Tarttuuko köyhyys?

Intuitiiviset oletukset ja maaginen ajattelu köyhyyteen liittyvien mielikuvien, asenteiden ja kontrollijärjestelmän taustalla

Tuntuuko kerjäläisen kosketus vastenmieliseltä? Välttelemmekö yhteydenpitoa työttömäksi jääneeseen ystäväämme? Pukisimmeko päällemme köyhän käyttämiä vaatteita? Minkälaiset intuitiiviset emootiot ja keholliset tuntemukset vaikuttavat meissä, kun ajattelemme tai kohtaamme köyhyyttä ja syrjäytymistä? Onko meillä intuitiivinen taipumus ajatella köyhyyttä inhottavana essenssinä, joka voi tarttua? Onko ”tavallinen” köyhä kuitenkaan niin inhottava, että tarttumisen pelko herää? Eikö hädässä oleva herätä ennemminkin myötätuntomme? Vai ajattelemmeko intuitiivisen moraalikäsityksemme mukaan, että köyhät ovat ansainneet kohtalonsa?

Ihmiset eivät halunneet pukea ylleen Hitlerin villapaitaa tai jonkun muun epämiellyttäväksi koetun henkilön vaatetta, vaikka heille kerrottiin, että vaatteet on pesty ja puhdistettu. Koehenkilöt eivät myöskään halunneet juoda puhdasta vettä lasista, johon he olivat itse liimanneet tarran syanidia. Nämä ja lukuisat muut kokeet vahvistivat sosiaalipsykologi Carol Nemeroffin ja Paul Rozinin hypoteesia maagisen tarttumisen intuitiivisesta ajatuksesta. Kokeet osoittivat, että länsimaiset, koulutetut ihmiset uskoivat intuitiivisesti, että esineistä tarttuu jotakin essenssiä sen edellisestä käyttäjästä − tai että asioiden nimissä on essenssiä, joka voi siirtyä ja saastuttaa puhtaankin aineksen, kuten veden.

Maagisen tarttumisen ajatus

Maagisen tarttumisen ajatus kiinnosti jo yli sata vuotta sitten antropologeja. Monet antropologit kirjasivat ylös uskomuksia manan (eli essenssin) siirtymisestä esimerkiksi ihmisen veren, hiusten, hampaiden, syljen tai kuvan kautta. Manaa uskottiin olevan myös esimerkiksi varjoissa, persoonan nimessä, jumalien, kuninkaiden ja kuolleiden nimissä. Myös mantrojen, kirousten ja loitsujen uskottiin sisältävän manaa eli essenssiä.

Evoluutioantropologi Edward B. Tylorin (1832–1917) ja James Frazerin (1854–1941) mukaan maaginen ajattelu näytti perustuvan analogioihin ja samanlaisuuteen, kosketukseen ja kontaktiin. ”Sama aiheuttaa samaa” (vettä pirskottelemalla aiheutetaan sade), ”mikä tapahtuu kuvalle, tapahtuu kuvatulle” (tuhoamalla kuva tuhotaan sen kohde) tai ”kerran kosketuksissa olleilla on jatkuva yhteys” tai ”osa edustaa kokonaisuutta” (pars pro toto: jos hiuksesi on vieraan hallussa, olet itse vieraan vallassa).

Inhon emootio

Nemeroff ja Rozin löysivät 1980-luvulla uudestaan maagisen tarttumisen ajatuksen syömishäiriötutkimusten yhteydessä. He havaitsivat, että tarttumisen maaginen ajatus kytkeytyy yhteen inhon emootion kanssa. Inhon emootio on tarttumisen ajatuksen, siihen liittyvien kehollisten vaaran tuntemusten ja niitä seuraavan välttämiskäyttäytymisen keskiössä.

Inhottava on potentiaalisesti vaarallinen tartunnan lähde. Tutkimusten mukaan inhottavina pidettiin tiettyjä ihmisryhmiä, kuten sairaita, alemmassa sosiaaliluokassa olevia, saastuttavina pidettyjen ainesten kanssa kosketuksiin joutuneita tai epämoraalisena pidettyjä henkilöitä. Kontaktia epämiellyttävänä tai epämoraalisena pidetyn henkilön kanssa vältettiin. Jos välttäminen ei ole mahdollista, inhon kohde pyritään eristämään tai eliminoimaan yhdessä puhdistautumiseen tähtäävien toimien kanssa.

Intuitiiviset emootiot ja intuitiivinen moraali

Maaginen ajattelu ja siihen liittyvät emootiot sekä moraaliset intuitiot perustuvat intuitiivisiin mielen prosesseihin, joista on kertynyt tutkimustietoa 1980-luvulta lähtien kaksoisprosessointiteorian (dualprocess theory) kehyksessä.

Automaattisiin intuitioihin hyvästä tai pahasta essenssistä liittyy intuitiivisia emootioita ja kehollisia tuntemuksia. Niihin taas vaikuttavat kontekstuaaliset vihjeet fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä. Intuitiivisessa, maagisessa ajattelussa luotetaan siihen, mikä tuntuu hyvältä tai oikealta – ja myös siihen, mikä tuntuu vastenmieliseltä tai pahalta. Näitä kutsutaan moraalisiksi intuitioiksi.

Uudessa tutkimuksessa on myös havaittu, että emootiot ”tarttuvat” ihmisestä toiseen. Yksilön kokema (inhon) tunne leviää sosiaalisessa tilanteessa herkästi muihin läsnä oleviin ihmisiin. Lisäksi pelkkä vihjaus, kuten kehotus pestä kädet tai jonkin stigmatisoidun kansanryhmän mainitseminen, saattaa herättää inhon emootion.

Essenssiajattelua tutkittaessa on taas huomattu, että koulutuksella ja rationaalisen, analyyttisen ajattelun lisääntymisellä ei näytä olevan suurta vaikutusta maagiseen ajatteluun. Maagisessa ajattelussa kontekstuaaliset vihjeet ja ympäristö vahvistavat intuitiivisia oletuksia. 

Tarttuuko köyhyys?

Pukisimmeko päällemme köyhän käyttämän vaatteen? Tuntuisiko meistä siltä, että siitä voisi tarttua jotain sairastuttavaa − tai ehkä huonoa onnea? Minkälaiset intuitiiviset emootiot ja keholliset tuntemukset vaikuttavat meissä, kun ajattelemme tai kohtaamme köyhyyttä? Onko meillä intuitiivinen taipumus ajatella köyhyyttä essenssinä, joka voi tarttua? Vaikuttaako maaginen, intuitiivisiin oletuksiin perustuva tiedonmuodostusprosessi köyhyyteen liittyvien mielikuvien, moraalikäsitysten ja asenteiden muodostumiseen ja sitä kautta myös yhteiskunnan kontrollijärjestelmän rakentumisen taustoihin? 

Tutkimustietoa köyhyyden mahdollisesta essenssistä on vähän. Sosiaalipsykologi Susan Fisken tutkimuksissa kuitenkin asunnottoman, resuisen ja huonohampaisen miehen valokuvan näyttäminen aktivoi koehenkilöissä välittömästi inhon emootion ja välttämisreaktion. Suomessa romanialaiset kerjäläiset ovat aiheuttaneet inhon tuntemuksia monissa kansalaisissa.

Onko ”tavallinen ”köyhä kuitenkaan niin inhottava, että inhon emootio heräisi? Eikö hädässä oleva herätä ennemminkin myötätuntomme? Vaikuttaa siltä, että hyväntekeväisyyttä osoitetaan ja lahjoituksia annetaan enemmän sellaisille, joiden ei ajatella ansainneen kohtaloaan, kuten luonnonkatastrofin uhreille.

Ihmisillä näyttää olevan luontainen taipumus attribuoida kosmista merkitystä tapahtumiin, joihin liittyy onnellisia sattumia tai epäonnea. Ajatellaan, että onnekkaat, hyvät asiat ovat jumalien, henkien ja esi-isien vastuulla, ja pahojen asioiden tapahtuessa kyseessä olisi Jumalan tai vihamielisen hengen rangaistus vääristä teoista. Ajattelemmeko siis intuitiivisesti, että köyhät ovat ansainneet kohtalonsa intuitiivisen moraalikäsityksemme mukaan?

Positiivinen tarttuminen

Ajatus maagisesta tarttumisesta voi olla myös ajattelua myönteisestä tarttumisesta. Koehenkilöt uskoivat, että mikäli Äiti Teresa pitäisi yllään Hitlerin paitaa, hänen hyvä essenssinsä neutraloisi Hitlerin pahan essenssin. Uskonnollisissa ja maagisissa traditioissa jaetaan kertomuksia, joissa pyhän henkilön tai pyhää voimaa välittävän henkilön rituaalisesti siunaama vesi, ruoka tai jokin esine sisältää parantavia ominaisuuksia. Myös käsillä parantaminen, talismanit ja amuletit edustavat hyvän essenssin tarttumisen ajatusta.

Essenssin positiivisuus tai negatiivisuus on riippuvainen myös vastaanottajan ja tartuttajan suhteesta. Jos vastaanottajan rakastama tai kunnioittama ihminen on koskettanut vastaanotettua ruokaa tai esinettä, siitä välittyvää essenssiä pidettiin hyvää tekevänä. Jos taas ”tartuttaja” on epämieluisa, halveksittu tai pelottava henkilö, siirtyy myös objektiin negatiivista essenssiä, joka saastuttaa sen, vähentää sen arvoa tai tekee sen jopa vaaralliseksi koskettaa. Ympäristö ja sosiaalinen konteksti vaikuttavat siihen, vahvistuuko negatiivinen vai positiivinen maaginen ajattelu.

Köyhien auttajat

Eikö maagisen tarttumisen pelko päde niihin, jotka auttavat köyhiä? Miksi uskonnollisissa traditioissa ja yhteisöissä köyhille kehotetaan antamaan almuja ja kohtelemaan hädässä olevia rakkaudella?  Onko kysymyksessä pyyteetön hyvän tekeminen – altruismi − vai ajatteleeko uskova, että hänen Jumalansa essenssi neutraloi köyhästä tarttuvan negatiivisen essenssin, kuten Äiti Teresan esimerkissä Rozinin ja Nemeroffin tutkimuksissa.

Pyyteetöntä hyvän tekemistä ilman vastapalveluksen odotusta pidetään uskonnollisia yhteisöjä vahvistavana tekijänä. Almujen antamisen ja muiden hyvän tahdon eleiden taustalla vaikuttavia motiiveita on kuitenkin myös epäilty. Mahdollisena pidetään, että hyvät teot uskonnollisissa yhteyksissä voivat olla keino tehdä hyvä vaikutus Jumalaan ja muihin yhteisössä.

Maagisen tarttumisen ajatus avaa kiinnostavan näkökulman köyhyyteen. Uusia kysymyksiä nousee esiin. Poikkitieteellinen tutkimus tarjoaa mahdollisuuksia ymmärtää ja selittää ihmiselle itselleen usein tiedostamattomia, intuitiivisia oletuksia ja maagista ajattelua – myös köyhyyteen liittyen.

 

Kirjoittaja Outi Pohjanheimo, FM, valmistelee väitöskirjaa intuitiivisista oletuksista ja maagisen ajattelun rikastumisesta kognitiivisen uskontotieteen alalta.

Kirjallisuus:

Damasio, Antonio: Spinozaa etsimässä: ilo, suru ja tuntevat aivot. Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Terra Cognita, 2003.

Evans, Jonathan St. T. B.: Thinking Twice. Two Minds in One Brain. Oxford: Oxford University Press, 2011.

Haidt, Jonathan & Kesebir, Selin: ”Morality”, sivut 797-832. Teoksessa: Handbook of Social Psychology, Volume 2. Fifth edition.  Susan T. Fiske, Daniel T. Gilbert & Gardner Lindzey (eds.) Hoboken: John Wiley & Sons, Inc., 2010.

Kahneman, Daniel: Thinking fast, and slow. London: Penguin Books, 2011.

Kelly, Daniel:  Life and Mind: Philosophical Issues in Biology and Psychology. Yuck!: The Nature and Significance of Disgust. Cambridge, Mass.: MIT Press, 2012.

Nemeroff, Carol & Rozin, Paul: ”The Makings of the Magical Mind. The Nature and Function of Sympathetic Magical Thinking”, sivut 1–34.  Teoksessa: Imagining the Impossible. Magical, Scientific and Religious Thinking in Children. Karl S. Rosengren, Carl N. Johnson & Paul L. Harris (eds.).Cambridge: Cambridge University Press., 2000.

Nussbaum, Martha: Hiding from Humanity: Disgust, Shame, and the Law. Princeton, NJ: Princeton University Press, 2004.

Pohjanheimo, Outi: ”Oma oikea usko – toisten väärä taikausko. Maagisen ajattelun rikastuminen ja liioiteltu toiseuttaminen”. Uskonnontutkija 1/2014.

Pohjanheimo, Outi: ”Tarttuuko köyhyys? − Intuitiiviset oletukset ja maaginen ajattelu köyhyyteen liittyvien mielikuvien, asenteiden ja kontrollijärjestelmän taustalla. Teologinen Aikakauskirja 4/2015.

Rozin, Paul & Nemeroff, Carol: “The laws of sympathetic magic: a psychological analysis of similarity and contagion”, sivut 205–232. Teoksessa: Cultural Psychology. Essays on comparative human development.  James W. Stigler, Richard A. Shweder & Gilbert Herdt (eds.) Cambridge: Cambridge University Press, 1990.

Schnall, Simone; Haidt, Jonathan; Clore, Gerald L. & Jordan, Alexander H.: “Disgust as embodied moral judgment”, sivut 1096-1109. Personality and Social Psychology Bulletin, 34, 2008.