Lukevatko köyhät Raamattua erityisellä tavalla?

Lukevatko köyhät Raamattua eri tavalla kun rikkaat ja hyväosaiset? Näkevätkö he eri asioita raamatunteksteissä? Onko sosioekonomisella asemalla vaikutusta raamatuntulkintaan? Latinalaisen Amerikan vapautuksen teologit ovat usein nostaneet esille köyhien etuoikeutetun aseman raamatuntulkinnassa. Onko tätä väitettä mitenkään mahdollista todentaa tai tutkia? 

Vapautuksen teologia ja köyhien hermeneutiikka

Vapautuksen teologia nähdään usein köyhien raamatunlukuliikkeenä. Jos aiemminkin kristilliset yhteisöt ovat auttaneet köyhiä, vapautuksen teologian hermeneuttisena antina on pidetty sitä, että köyhien oma ääni ja raamatuntulkinta on otettu vakavasti. Tämä on johtanut siihen, että monet vapautuksen teologit ovat puhuneet köyhien etuoikeutetusta asemasta raamatuntulkitsijoina. Chileläinen vapautuksen teologi Pablo Richard on esittänyt väitteen, että köyhät lukevat Raamattua tavalla, joka puhdistaa tekstin erilaisista ideologisista vääristymistä. Tämä on kuitenkin herättänyt monia kysymyksiä. Millä tavalla köyhien etuoikeutettu asema ilmenee ja toteutuu käytännössä? Mikä tekee juuri köyhyydestä avaimen raamatuntekstien oikeaan tulkintaan? Toisaalta voidaan kysyä, millä tavalla köyhien hermeneutiikkaa – siis jos sellaista on olemassa – voisi tutkia?

Hollantilainen hermeneutiikan professori Hans de Wit Amsterdamin VU yliopistosta on tehnyt tärkeän huomion asian tiimoilta. Hänen mukaan vapautuksen teologiaa ja perusyhteisöjä käsittelevän kirjallisuuden runsaudesta huolimatta empiiristä aineistoa ”tavallisista (ei-akateemisista) raamatunlukijoista” ei ole olemassa juuri lainkaan. Tämä empiirisen tutkimuksen puute ei koske ainoastaan perusyhteisöjä, vaan käytännössä kaikkia raamatunlukijoita Latinalaisessa Amerikassa – ja paljolti muuallakin.

Empiirinen hermeneutiikka

Miten siis olisi mahdollista tutkia, millä tavalla köyhät lukevat Raamattua? Yksi tapa lähestyä ongelmaa on tutkia ”tavallisten lukijoiden” raamatuntulkintaa käyttämällä niin sanottuja empiirisen hermeneutiikan metodeja. Tämä uusi lähestymistapa yhdistää perinteisiä raamatuntutkimuksen metodeja ja empiiristä kenttätutkimusta. Se antaa mahdollisuuden kartoittaa sitä, miten Raamattua tulkitaan ja käytetään erilaisissa yhteisöissä.

Käytin tätä metodia tutkimuksessani kahdesta bolivialaisesta helluntai-karismaattisesta seurakunnasta ja heidän raamatuntulkinnastaan. Tarkoituksena ei ollut ensisijaisesti kumota tai etsiä tukea perusyhteisöjä kohtaan esitettyyn kritiikkiin, joskin tutkimus otti kantaa kysymykseen niin sanotusta ”köyhien hermeneutiikasta”.

Tutkimuksen empiirisessä osiossa haastateltiin kahta raamatunlukuryhmää Luukkaan evankeliumin köyhyystekstien tulkinnasta ja käytöstä. Jotta köyhien raamatuntulkintaa voitiin todentaa selvemmin, vähävaraisen ryhmän rinnalle otettiin varakas ryhmä verrokkiryhmäksi.

Kenttätutkimuksesta saatua aineistoa järjestettiin soveltamalla köyhyyteen, varallisuuteen ja raamatuntulkintaan liittyviä koodeja. Näitä olivat esimerkiksi ryhmien asenteet varallisuutta kohtaan ryhmien omissa kokemuksissa sekä raamatunteksteissä. Lisäksi kehitin erityiskriteereitä analysoimaan, miten ryhmien sosioekonominen asema tulee esille ja eroaa toisistaan tulkintaprosessissa.

Esimerkkinä ryhmien tulkinallisista eroista voidaan ottaa esille tekstijakso Luuk 12:22-34. Köyhä ryhmä tulkitsi jakeet 12:32-34 (”Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja”) hyvin konkreettisella tavalla. Jotkut ryhmäläiset pitivät mahdollisena, että teksti kehottaa myös tämän päivän kristittyjä luopumaan omaisuudesta. Rikkaiden ryhmässä jakeita ei haluttu liiemmin kommentoida luukuunottamatta kohtaa, joka viittaa aarteiden tallettamiseen taivaaseen. Myös tekstien soveltamisessa oli eroja. Rikkaan seurakunnan pastori kertoi avoimesti, miten Jumala haluaa siunata omiaan suurilla maallisilla rikkauksilla erityisesti, jos uskova harjoittaa anteliaisuutta (joskin ei erityisesti köyhiä kohtaan) sekä osoittaa vahvaa uskoa ja kuuliaisuuta Jumalaa kohtaan. Köyhän ryhmän raporteissa samankaltainen syyn ja seurauksen teologia (retribuutio) tuli myös esille. Erona oli kuitenkin se, että köyhät näkivät Jumalan siunauksen koskevan ennemminkin perustarpeiden täyttämistä. Samalla ryhmä sanoutui irti menestysteologisesta ajattelusta, jossa Jumalan siunauksen ja materiaalisen hyvinvoinnin välille muodostuu kiinteä syy-seuraus suhde.

Tutkimuksen johtopäätös − suhteessa Richardin väitteeseen köyhien hermeneuttisesta etuoikeudesta − voidaan tiivistää seuraavasti: Tutkimusryhmien sosioekonominen asema vaikutti osaltaan heidän raamatuntulkintoihin. Tämä tuli ilmi, muun muassa siinä, mihin tekstin osiin ryhmät kiinnittivät huomiota ja miten tekstiä sovellettiin konkreettisissa elämäntilanteissa. Ei voida kuitenkaan sanoa, että köyhät olisivat löytäneet jollain tavalla erityislaatuisia tulkintoja luettuihin teksteihin. Ei ole myöskään mahdollista todeta, että köyhien ryhmän tulkinta olisi ollut irrallaan ideologisista tai teologisista vaikutteista, niin kuin Richard on väittänyt. Toisaalta menestysteologian vaikutus oli lähes olematon köyhien ryhmässä, kun taas rikkaiden ryhmässä se nousi keskeiselle osalle. Voisiko tässä puhua köyhyyden ”puhdistavasta” vaikutuksesta? On kuitenkin todettava, että rikkaan ryhmän kohdalla menestysteologia tuli esille suurelta osin pastorin ansiosta, ja jotkut rikkaan ryhmän jäsenet vastustivat ajatusmallia. Vapautuksen teologien väite köyhien erityisestä asemasta raamatuntulkitsijoina löytänee siis vastakaikua tutkimustuloksissa, joskin väittämät ovat kokonaisuudessaan liian yksipuolisia, hiukan epäselviä ja köyhiä idealisoivia.

Tutkimustuloksia tarkasteltiin myös hiukan laajemmalta kannalta. Sosiokognitiiviseen tutkimukseen nojautuen todettiin, että kokemus köyhyydestä näyttää vaikuttavan ihmisen tapaan tulkita raamatuntekstejä myös yleisemmällä tasolla. Väite perustuu siihen, että ihmisen ajatteluprosessit ovat relevanssihakuisia. Ihmisen kokemusmaailma on yhteydessä ajatteluun ja siihen, mitä ympärillä olevassa todellisuudessa nähdään ja miten sitä tulkitaan. Koska köyhyyteen liittyy tietynlaisia peruskokemuksia (esimerkiksi perustarpeiden puute, elämän jatkuva kaaottisuus ym.), sen voidaan ainakin jossain määrin nähdä heijastuvan köyhyydessä elävien ihmisten ajatteluun sekä todellisuuden ja täten myös tekstien tulkintaan. Tosin on kuitenkin muistettava, että sosioekonominen asema on vain yksi monista muuttujista, jotka vaikuttavat raamatuntulkintaan.

Empiirisen hermeneutiikan mahdollisuudet

Empiirinen hermeneutiikka on uusi ja mielenkiintoinen raamatuntutkimuksen osa-alue, jota voidaan käyttää itsenäisesti tutkimaan tietyn ryhmän Raamatun hermeneutiikkaa ja raamatuntekstien mahdollisia vaikutuksia laajemmin teologisessa keskustelussa tai yksilön ja yhteisön elämässä. Raamatuntulkintaa ja sen vaikutusta eettisessä, teologisessa ja sosiopoliittisessa pohdinnassa sekä päätöksenteossa ei tulisi aliarvioida. Empiirisen hermeneutiikan etuna on juuri se, että tutkimus pystyy tavoittamaan, miten ”tavalliset lukijat” ymmärtävät raamatuntekstejä ja millä tavalla he käyttävät Raamattua. Tämä avaa tutkijalle ja suuremmalle yleisölle mahdollisuuden pohtia yksilön ja yhteiskunnan suhdetta Raamattuun uudesta näkökulmasta. Lisäksi empiirinen hermeneutiikka tuo esille sen, mitä merkitsee vastuullinen raamatuntulkinta ja käyttö. Kyseinen metodi voi myös antaa mahdollisuuden tuoda esille erityisryhmien tai ”vaiennettujen”, kuten köyhien tai kodittomien, äänen. Vaikka toisaalta ”tavallisten lukijoiden” ääni voitaisiin ottaa huomioon paikallisen ja kontekstuaalisen raamatuntulkinnan ja teologian kehittämisessä yleisemminkin. 

Empiirisen hermeneutiikan tutkimustulokset, jotka ovat nousseet eri kulttuurin ja/tai sosioekonomisen ryhmän parista, kotimaassa tai ulkomailla, voivat nostaa esille mielenkiintoisia hermeneuttisia ja eksegeettisiä näkökulmia. Länsimainen raamatuntutkija tai teologi saattaa tällöin joutua arvioimaan uudelleen omia ennakkoasetelmia ja oletuksia, jotka liittyvät länsimaiseen (taloudellisesti) suhteellisen turvattuun elämänpiiriin.

      

Kirjoittaja Esa Autero, TT, työskentelee Floridassa (USA) Uuden Testamentin professorina South Florida Bible College & Theological Seminary:ssä. Hän myös johtaa Missio Dei International nimistä kansalaisjärjestöä, joka kehittää seurakunnille ja lähetysjärjestöille raamatunopiskeluun liittyvää opetusmateriaalia köyhyydestä ja muista ajankohtaisista teemoista (www.missiodeiinternational.org ja www.boliviabiblia.wordpress.com).

S-posti: academics@sfbc.edu  

Kirjallisuutta:

Autero, Esa: Reading the Bible across Contexts: Luke’s Gospel, Socio-Economic Marginality, and Latin American Biblical Hermeneutics. Brill Academic. Forthcoming, 2016. 

Conradie, Ernst & Jonker, Louis: “Bible Study within Established Bible Study Groups: Results of an Empirical Research Project” – Scriptura 78, 381-398, 2001. 

Ruusuvuori, Johanna & Tiittula, Liisa: Haastattelu. Tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino: Tampere, 2005.

de Wit, Hans et al.: Through the Eyes of Another: Intercultural Reading of the Bible. Vrije Universiteit: Institute of Mennonite Studies, 2004.

* Lue myös väitöstiedote: Reading the Bible across contexts. Luke’s Gospel, socio-economic marginality, and Latin American biblical hermeneutics