Tavallinen tarina nuorten ulkopuolisuudesta
Käsittelen artikkelissani nuorten kokemia ulkopuolisuuden kokemuksia ja heidän toimijuuttaan itsensä ulkopuolisiksi koetuissa tilanteissa. Artikkeli perustuu vuonna 2014 aloitettuun väitöskirjaan, jossa tutkin nuorten toimijuutta. Aineistona ovat 20 nuoren haastattelut. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä huoli nuorista on ollut yhteiskunnallisen keskustelun valokeilassa, esimerkiksi nuoriin paikantuvassa syrjäytymispuheessa. Ulkopuolisuuden kokemus ei tarkoita, että nuori olisi syrjäytynyt. Tosin pitkittynyt kokemus sivuun jäämisestä ja itsensä arvottomaksi kokemisesta voivat johtaa tilanteeseen, jossa nuori on oikeasti syrjässä.
Nuorten kokemus ulkopuolisuudesta voi olla valittua tai valitsematonta. Valittu ulkopuolisuus on nuoren oma päätös erottautua esimerkiksi omasta ikäluokastaan, ja siihen liittyy valinnan mahdollisuus. Valitsematon ulkopuolisuus puolestaan tapahtuu muiden ihmisten toimesta ja usein se tarkoittaa ulossulkemista nuoren elämän vertaisryhmistä. Nuorten toimijuus ulkopuolisuuden kokemuksissa on usein tilanteiden sietämistä ja kestämistä. Sietäminen voidaan nähdä pienenä toimijuutena, joka voi näyttäytyä mitääntekemättömyytenä. Nuorella ulkopuolisuuden sietäminen on kuitenkin toimijuutta, jossa hän punnitsee erilaisia vaihtoehtoja ja toimii itsensä parhaaksi. Vastavoimana ulkopuolisuuden kokemukselle on tunne tarkoituksellisuudesta. Tulevaisuuden suunnitelmat ja unelmat toimivat nuorelle tarkoituksellisuuden kokemuksen pohjana ja tukevat nuoren toimijuutta tässä hetkessä.
”Mä sanoin, että en mä haluu mitenkään teennäisesti ruveta tunkee itteeni mihinkään. Kyl mä tän yhen vuoden vielä kestän ja mä lähen sitten johonkin uuteen paikkaan ja mä saan siellä sitten uusia kavereita.”
(Tyttö 15v.)
Edellä olevassa lainauksessa 15-vuotias tyttö kertoo kokemastaan ulkopuolisuudesta. Nuori käy yläkoulun 9. luokkaa ja haaveilee muuttavansa asuinpaikkakunnaltaan opintojen perässä. Tytön mukaan hänellä ei ole kouluyhteisössä yhtään kaveria. Hänellä ei ole ketään, kenen kanssa jutella välitunnilla ja se, ettei tyttö polta tupakkaa, erottaa häntä muista. Nuori aikoo sinnitellä vielä viimeisen peruskouluvuotensa ja sitten hän on vapaa lähtemään. Sitten hän saa uusia kavereita.
Aineistonäytteen tytön kertomus on tavallinen tarina nuorten ulkopuolisuudesta. Nuori ei oikein itsekään tiedä, miksi hän on jäänyt sivuun vertaisryhmässään, ja tietä valitsemattomasta ulkopuolisuudesta sisään pääsemiseen ei ole näkyvissä. Kouluarki on tytölle sinnittelemistä ja kestämistä. Myös huono itsetunto ajaa nuorta eristyksiin muista. Ulkopuolisuuden kokemus horjuttaa nuoren kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja kouluyhteisön tarjoama sosiaalinen pääoma on heikkoa. Millaista toimijuutta nuori osoittaa vaikeassa tilanteessaan?
Valittu ulkopuolisuus on mahdollisuus vaikuttaa
Nuorten ulkopuolisuus on paikallisissa yhteisöissä puheenaiheena tabu. Nuoret eivät uskalla tai halua puhua ulkopuolisuuden kokemuksistaan muille. Nuorille ulkopuolisuus tarkoittaa yksinäisyyttä, kavereiden vähäisyyttä, kelpaamattomuuden kokemusta ja sosiaalista tyhjiötä. Ulkopuolisuus voi olla joko valittua tai valitsematonta. Valittuun ulkopuolisuuteen liittyy mahdollisuus vaikuttaa, ja ihminen voi päättää itse oman ryhmään kuulumisensa asteen.
Erottautuminen muista, vaikkapa päihteitä käyttävistä ikätovereista, voi olla nuorelle valittu ja harkittu päätös. Myös kirkko yhteisönä tarjoaa mahdollisuuden valintaan. Nuori voi olla osa paikallista seurakuntaa tai jättäytyä miltei kokonaan sen toiminnan ulkopuolelle (poikkeuksena rippikoulu). Tutkimukseen osallistuneista nuorista suurin osa on valinnut jälkimmäisen tien: he ovat valitusti kirkon toiminnan ulkopuolella. Valinnan taustalla vaikuttavat esimerkiksi kodin uskontokasvatuksen vähäisyys ja sosiaaliset syyt, mutta ennen kaikkea uskonnon yksityinen luonne. Nuoret myös näkevät edustamiensa arvojen ja kirkon arvojen välillä olevan ristiriitoja.
Valitsematon ulkopuolisuus ja valinnan mahdottomuus
Valitsematon ulkopuolisuus on nuorten kohdalla raastavampaa, sillä valinnan mahdollisuutta ei ole. Nuori on ajautunut tilanteeseen hänestä riippumattomista syistä johtuen. Valitsemattoman ulkopuolisuuden taustalla voi olla esimerkiksi menneisyyden kokemuksia kiusatuksi tulemisesta, itsetuntoon liittyviä ongelmia tai vaikeita perhetilanteita. Valitsematon ulkopuolisuuden kokemus voi olla seurausta myös vanhempien erosta. Nuori voi joutua vanhempien erotessa tilanteeseen, jossa heidän keskinäiset riidat ajavat nuoren nurkkaan ja heikentävät nuoren kokemusta perheyhteisöön kuulumisesta. Perheen tarjoama sosiaalinen tuki voi olla riittämätöntä ja nuori voi joutua jopa kohtuuttoman vastuun äärelle hajoavan perheen keskellä. Toisaalta vaikeissa perhetilanteissa etäisyyden ottaminen perheenjäseniin ja eristäytyminen heistä voivat olla nuorella keinoja suojella itseään ja omaa jaksamistaan.
Toimijuutta toivottomuudessa
Toimijuuden voidaan ajatella tarkoittavan ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa ja rakentaa omaa elämäänsä vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin, yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Toimijuus ei tarkoita pelkästään aktiivisuutta, tietoisia valintoja tai konkreettisia tekoja, vaan se voi olla myös sosiaalisissa suhteissa rakentuvaa ajatteluprosessia. Pienellä toimijuudella tarkoitetaan sellaista toimijuutta, jossa ei välttämättä tapahdu mitään. Pieni toimijuus voi näyttäytyä mitääntekemättömyytenä ja se voi olla passiivista sietämistä, jäämistä tai odottamista.
Tilanteissa, joissa nuoret ovat kokeneet ulkopuolisuutta, näyttäytyy heidän toimijuutensa usein sietämisenä (kuten artikkelin alussa olevassa aineistonäytteessä), tyytymisenä tai eristäytymisenä. Nuorelle itselleen tilanteen sietäminen on tietoisen ajatteluprosessin tulosta, jossa hän punnitsee vaihtoehtoja ja toimii oman parhaansa mukaisesti. Ulkopuolisuuden kokemuksessa on mukana ripaus toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja mahdollisuudesta päästä sisälle uusiin ja erilaisiin yhteisöihin. Nuorille ulkopuolisuuden kokemus ei ole pysyvä asia, vaan hetkellinen tila. Usko ulkopuolisuuden kokemuksen hetkellisyyteen vahvistaa nuorten toimijuutta tässä hetkessä ja lujittaa heidän luottamustaan tulevaisuuteen. Nuori näkee, että hänellä on elämässään mahdollisuuksia vaikuttaa ja valita.
Tarkoituksellisuuden kokemus on ulkopuolisuuden vastavoima
Tarkoitus on tulevaisuuden tavoite, johon ihminen pyrkii. Tavoitteisiin pyrkiminen toimii tarkoituksellisuuden kokemuksen pohjana. Ulkopuolisuuden kokemus on tarkoituksettomuuden kokemusta, jossa nuori kyseenalaistaa oman arvokkuutensa, mutta myös tulevaisuuteen liittyvät tavoitteensa ja unelmansa. Tarkoituksellisuus liittyy nuoren ajatukseen tulevaisuuden kuvasta, haaveista ja suunnitelmista. Kokemus itsensä ja elämänsä tarkoituksellisuudesta syntyy luottamuksellisissa ja vastavuoroisissa ihmissuhteissa ja tunteesta, että elämässä on jokin tavoite, päämäärä tai taistelemisen arvoinen asia. Nuorelle tärkeää on myös kokemus siitä, että hän osaa jotakin ja on hyvä jossakin.
Vaikeissa ulkopuolisuuden kokemuksissa ajatus elämän tarkoituksellisuudesta voi auttaa nuorta jaksamaan ja sietämään tässä hetkessä. Nuori näkee tulevaisuutensa suunnitelmat tavoittelemisen arvoisina ja uskoo pystyvänsä toteuttamaan nuo tavoitteet. Huolestuttavaa on, jos nuori ei näe ulospääsyä ulkopuolisuuden kokemuksessaan eikä hän koe itseään tai elämäänsä tarkoitukselliseksi.
Kirjoittaja Anna Juntunen, TM, työskentelee tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Hänen kirkkososiologian väitöskirjansa käsittelee nuorten toimijuutta.
Kirjallisuus:
Bandura, Albert: Human agency in social cognitive theory. American Psychologist 44 (9), 1175-1184, 1989.
Furlong, Andy: Not a very NEET Solution: Representing Problematic Labour market Transitions among Early School-leavers”. Work, employment and society 20 (3), 553–569, 2006.
Hoikkala, Tommi & Paju, Petri: Apina pulpetissa, ysiluokan yhteisöllisyys. Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 139, 2013.
Honkasalo, Marja-Liisa: Katveessa – Pieni toimijuus kriittisenä avauksena toiminnan teoriaan. Tiede & Edistys 1/2013, 42–61.
Korkiamäki, Riikka: KAVERIA EI JÄTETÄ! Sosiaalinen pääoma nuorten vertaissuhteissa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 137, 2013.
Pekkarinen, Elina & Vehkalahti, Kaisa & Myllyniemi, Sami: Lapset ja nuoret instituutioiden kehyksissä: Nuorten elinolot – vuosikirja 2012. Nuorisotutkimusverkoston/Nuorisotutkimusseuran julkaisuja 131, 2012.