Kirja-arvostelu: The New Holy Wars: Economic Religion versus Environmental Religion in Contemporary America

Robert H. Nelson on yhdysvaltalainen taloustieteilijä, joka on aiemmin julkaissut kaksi kirjaa ja useita artikkeleita taloustieteestä uskontona. Yksi viimeisimmistä on julkaistu Teologisessa aikakauskirjassa 5/2012. Artikkeli käsittelee Euroopan nykyisen talouskriisin uskonnollisia taustoja. Nelson on ympäristöpolitiikan professori Marylandin yliopistossa ja Independent instituutin vanhempi tutkija. Aiemmin hän on toiminut Yhdysvaltain sisäministeriön politiikan analyysin jaoksessa 1975–1993 ja tutkimusjohtajana Presidentin yksityistämiskomiteassa sekä vieraillut useissa ulkomaisissa tutkimuslaitoksissa.

Nelsonin viimeisin teos − The New Holy Wars: Economic Religion versus Environmental Religion in Contemporary America − tuo mukaan uuden teeman: ympäristöliikkeen (environmentalism). Hän osoittaa yllättävästi, että keskinäisestä jännitteestään huolimatta taloudellisen kasvun ihanteella ja yhdysvaltalaisella ympäristöliikkeellä on yhteiset juuret kalvinismissa. Molemmat ovat hänelle ”sekulaareja uskontoja”. Teos jakaantuu neljään päälukuun, jotka käsittelevät taloudellista ”pelastusta” epäjumalana, ympäristöliikkeen kalvinismia, ympäristöliikkeen kreationismia ja sen suhdetta libertanianismiin, joka korostaa yksilön vapautta, mutta on taloudellisesti konservatiivista.

Modernin ajan ”taloususkonnot” jakavat vakaumuksen, että talouskasvu pelastaa maailman. Ympäristö ja erityisesti talous muokkaavat yksilöitä ja edesauttavat yhteiskuntien täydellistymistä. Taloususkonnot tarjoavat teologisen oikeutuksen hyvinvointivaltiolle ja sen sääntelyvallalle. Ympäristöliike on toinen sekulaari uskonto, joka on noussut haastamaan tämän käsityksen.

Nelson uskoo Max Weberin olleen oikeassa kalvinismin osuudesta kapitalismin nousuun. Osin tämä perustuu katolisen vastauskonpuhdistuksen yhteiskuntia jäykistäneeseen vaikutukseen. Esimerkiksi yliopistojen kansainvälisiltä ranking-listoilta on turha hakea katolisia yliopistoja.

Kalvinismin moderneilla versioilla on kuitenkin vain vähän yhteistä alkuperäisen kalvinismin kanssa. Sen uusi ilmentymä on ympäristöliike, joka ennustaa samanlaisia tympäristötuhoja kuin Vanha testamentti. Kyse on implisiittisestä, ei tietoisesta kristillisyydestä. Luonnontieteet ja erityisesti ekologia nojaavat paljolti luonnolliseen teologiaan.

Katolisuudessa erämaa (wilderness) ei näyttele keskeistä roolia, mutta kalvinismissa luonto on ollut Raamatun ohella keskeinen tie jumalantuntemukseen. Ympäristöliikkeessä ihmisten nähdään raiskaavan luontoa, mikä oikeutetaan usein taloususkonnolla. Haastavaksi ihanteeksi nousee paluu metsästäjä-keräilijöiden oletettuun luonnonmukaiseen elämäntapaan. Nelsonille tämä on kalvinismia miinus Jumala. Keskeisiä taustavaikuttajia hänelle ovat olleet kirjailijat Ralph Waldo Emerson ja Henry David Thoreau, jonka teos Walden − elämää metsässä on ollut vaikutusvaltainen: Käärme paratiisissa on 1800-luvun Yhdysvaltojen taloudellinen kehitys.

Taloustiede, ympäristöliike ja uskonto

Kalvinistisen kasvatuksen saanut luonnontutkija ja kirjailija John Muir oli yksi keskeinen luonnonsuojelun uranuurtaja, joka perusti muun muassa Yosemitin luonnonsuojelualueen ja Sierra klubin 1892. Jälkimmäisestä tuli yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä luonnonsuojelujärjestöistä. Vaikka Muir pitkälti etääntyi kristinuskosta ja Raamatusta, hän säilytti kalvinistisen ajatuksen luonnosta tienä jumalantuntemukseen. Sierra-vuoristo oli hänelle uskonnollisen ekstaasin lähde, jossa Jumala oli todella läsnä.

Kalvinilainen ajatus ihmisen rappeutuneisuudesta ilmeni nimenomaan suhteessa luontoon. Uusi kalvinismi tuli esiin varsinkin 1980 perustetussa Earth First! organisaatiossa, vaikka sen perustaja Dave Foreman ei juuri Jumalasta puhunutkaan. Järjestö omaksui terrorismin keinot, joita ei kuitenkaan kohdistettu ihmisiin. Keskeinen sanoma oli, että ihminen ei ole mitenkään ainutlaatuinen, vaan ainoastaan uhka luonnolle.

Earth First!:n piirissä tiettyjä ihmisiä pidettiin valittuina predestinaatio-opin mukaisesti, joskin ajatuksen kalvinistiset juuret yritettiin peittää. Luontokäsitys oli romanttinen ja darwinilainen luonnonvalinta pyrittiin sivuuttamaan. Nelson näkeekin ympäristöliikkeen osana puritaanien perintöä, ei ”pakanallisena” tai ”itämaisena” filosofiana. Toisaalta monet amerikkalaiset uskovat taloudellisen kasvun tuomaan pelastukseen, mikä luo tietynlaisen jännitteen, jota ei aina tiedosteta. Tähän liittyen Nelson toivoo uuden pyhän sodan sijaan ”sekulaaria ekumeniaa”.

Lopuksi

The New Holy Wars on merkittävä puheenvuoro, joka tuo esiin uskonnon roolin talouspolitiikassa. Toisaalta Nelson jättää itse ’uskonnon’ käsitteen avoimeksi, ja lukija jää ihmettelemään, onko kyseessä vain analogia, vai Ilkka Pyysiäinenajatteleeko Nelson taloustieteen ja ympäristöliikkeen olevan todella uskontoja samassa mielessä kuin perinteiset uskonnot. Puhe sekulaareista uskonnoista on hiukan hämmentävää.

 

Kirjoittaja Ilkka Pyysiäinen, TT on uskontotieteen yliopistonlehtori Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
(s-posti: ilkka.pyysiainen (at) helsinki.fi)

Kirjallisuutta

Nelson, Robert H.: Economics as religion: From Samuelson to Chicago and beyond. University Park, Penn.: Pennsylvania University Press, 2003 (2001).

Nelson, Robert H.: Reaching for heaven on earth: The theological meaning of economics. Lanham, Maryland: Rowman & Littlefield, 1993.

Pyysiäinen, Ilkka (toim.): Religion, economy, and cooperation. (Religion and Reason, 49.) Berlin: Mouton de Gruyter, 2010.