Teema 2021/3:
Korona ja hyvinvointi

Viruksena korona on ennen kaikkea lääketieteellisen ja rokotetutkimuksen ytimessä. Ilmiönä korona on monitieteellinen tutkimusaihe, joka herättää pohtimaan viruspandemian erilaisia puolia. Tämä teemanumero kokoaa erityisesti teologisen tutkimuksen parissa tehtyä koronatutkimusta.

Koronaviruspandemia paljasti, että ruoka-apu on enemmän kuin sosiaalinen tapahtuma. Sen kova ydin on aineellinen avun tarve, jota ei sulateta yhteisöllisyydellä. Ruoka-apu ei ole vastaus, vaan kehotus parantaa heikossa asemassa olevien tilannetta.

1800-luvulla vastuu isorokkorokotuksista jäi papeille ja lukkareille, joiden piti sekä hoitaa rokottaminen että perustella sen tarpeellisuus. Rokottamisen historia osoittaa, että jotkut kysymykset ovat samoja ajasta riippumatta.

Seurakuntatyön nopeaa sopeutumista korona-arkeen kuvaa hyvin Kuopion hiippakunnan piispan Jari Jolkkosen kuvaus: kokoontumisrajoitusten tullessa voimaan torstaina, pääosin seurakunnat striimasivat jumalanpalveluksia sunnuntaina.

Kokoontumisrajoituksista johtuen Suomen ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset siirtyivät pääasiallisesti verkkoon. Tällä oli vaikutuksensa kirkon jäsenten kokemuksiin yhteydestä ja kirkon jäsenyydestä.

Ihmisoikeudet tulevat näkyviksi yleensä vasta kun niiden toteutumisessa on ongelmia. Näin kävi myös globaalin koronapandemian myötä, mutta joidenkin ihmisten kohdalla korona ei muuttanut mitään.

Keväällä 2020 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa elettiin oudossa tilanteessa. Kirkkovuoden suurin juhla oli käsillä, ja jumalanpalvelukset toimitettiin suljetuin ovin – seurakuntalaiset osallistuivat niihin striimien tai tallenteiden välityksellä.

Korona herättää helposti järkytyksen, joka taas ilmenee kysymyksinä: onko pandemialla merkitystä? Miksi se tapahtui? Voiko maailmaan luottaa? Pahan ongelma koskee maailman merkitystä.

Hautajaiset ja niihin liittyvät rajoitukset ovat nousseet korona-aikana otsikoihin suomalaisessa mediassa. Hautajaisiin osallistuneiden kirjeissä korostuu sosiaalisen läheisyyden tarve poikkeusaikana.