Korona-ajan hautajaiset tukahduttivat tunteiden ilmaisemisen

Hautajaiset ja niihin liittyvät rajoitukset ovat nousseet korona-aikana otsikoihin suomalaisessa mediassa. Tämä kirjoitus pohjautuu kirjeaineistoon, jossa hautajaisiin osallistujat kertovat millaisia tunteita osallistumien heissä herätti. Näissä kirjeissä korostuu sosiaalisen läheisyyden tarve poikkeusaikana.

Hautajaiset herättävät ristiriitaisia tunteita

Poikkeusaika on vaikuttanut suomalaisten elämään erilaisten rajoitusten kautta. Kirkollisista toimituksista se näkyi erityisesti hautajaisten järjestämisessä, joita ei voi lykätä korona-pandemian jälkeiseen aikaan. Tilanne herätti kiinnostukseni tutkia hautajaisia korona-aikana. Kansainvälinen korona-ajan hautajaistutkimus keskittyy hautajaisten virtuaalisuuteen ja sen vaikutukseen osallistumisen kokemukseen. Suomessa keskustelua on herättänyt virtuaalisesti toteutettujen hautajaisten sijaan pandemiarajoitusten vaikutus osallistumiseen ja osallistujien tunteisiin.

Kuolemanrituaaleja tutkinut professori Douglas Davies määrittää, että hautajaisiin ja muihin muistorituaaleihin osallistuminen herättää menetykseen liittyviä usein ristiriitaisia tunteita. Ristiriitaiset tunteet näkyvät erityisesti poikkeusaikana ja tästä syystä etsin vastausta kysymyksiin: Mitä tunteita korona-ajan hautajaisista nousee ja miten ne linkittyvät pandemiarajoituksiin?

Korona-ajan hautajaisten kirjeaineisto

Tutkimus pohjautui 43 kirjoittajan kirjeisiin osallistumisestaan korona-ajan hautajaisiin tai jäämisestään pois hautajaisista poikkeusajan rajoituksista johtuen. Kirjoittajat osallistuivat tutkimukseen lokakuun 2020 ja maaliskuun 2021 välillä. Kirjoittajien ikä vaihteli 35–79 vuoden välillä. Suurin osa kirjoittajista kertoi kuuluvansa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, neljä oli siviilirekisterissä ja kaksi kuului vähemmistökirkkoihin. Suurin osa osallistujista oli vainajan lähiomaisia: leskiä, lapsia tai lapsenlapsia. Kirjoittajissa oli myös muita sukulaisia sekä edesmenneen ystäviä. Analysoin aineiston temaattisesti, minkä avulla löytyivät seuraavat teemat: pandemiarajoituksiin, osallistumiseen ja kuoleman kohtaamiseen liittyvät tunteet.

Rajoitukset toivat epätoivoa mutta myös helpotusta

Osalle korona-ajan rajoitukset ja niiden vaikutus hautajaisten suunnitteluun aiheuttivat negatiivisen tunnemyrskyn. Eräs 58-vuotias sisar kertoo:

Hautajaisia suunnitelleessa alkoi sitten se suuri epätoivo, kun pikkuhiljaa paljastui, että emme voi järjestää hautajaisia lainkaan niin kuin olimme suunnitelleet ja myös mikä siskon oma toivekin oli ollut. (K19)

Sisar oli ennen kuolemaansa ilmaissut hautatoiveensa tarkasti ja lähipiiri koki äärimmäisen vaikeaksi sen, että eivät rajoitusten takia voineet näitä toiveita toteuttaa.

Toisille hautajaisia järjestäneille läheisille rajoitukset herättivät myös positiivisia tunteita. Aikuisen lapsensa menettänyt 61-vuotias äiti sanoittaa:

Se, että kaikki eivät hautajaisiin päässeet, harmitti tietysti jossain määrin, mutta toisaalta halusimmekin pitää vain ihan lähipiirin kanssa sen hetken. (K12)

Monet lähiomaiset kokivat rajoitukset helpotuksena, sillä heidän ei tarvinnut jaksaa järjestää isoja hautajaisia.

Useissa tapauksissa muistotilaisuus järjestettiin jälkikäteen. Näistä koronarajoitusten helpottuessa pidetyistä muistotilaisuuksista kerrotaan monissa kirjeissä. 75-vuotias leskimies kirjoittaa:

Olimme puolisoni kanssa yhdessä yli neljäkymmentä vuotta ja tuntuu, että muistolaisuus muutama kuukausi siunaustilaisuuden jälkeen oli kevyempi ja vapauttavampi, kuin jos se olisi pidetty hautaan siunaamisen yhteydessä. (K25)

Iso osa lähiomaisista oli kokenut myöhemmäksi siirrettyjen muistotilaisuuksien olleen helpotus. Pandemiarajoitukset vaikuttivat kahdella eri tavalla osallistujien tunnekokemuksiin: toiset ahdistuivat niistä, kun taas osaa ne helpottivat, kun he saivat surra vain lähiomaisten kesken.

Ystävät eivät saaneet tilaisuutta hyvästellä

Kirjeiden perusteella näkyy, että korona-ajan hautajaisista eniten kärsivät vainajan ystävät, jotka eivät rajoitusten takia mahtuneet kutsuttujen listalle. Ystävien, entisten työkaverien ja naapurien suru jää näin ilman muistelurituaalien tuomaa tunnetukea. Ystävät kokivat vaikeaksi sen, että heitä ei kutsuttu edes myöhemmin pidettyyn muistotilaisuuteen, kuten seuraava 73-vuotias nainen sanoittaa:

Muutaman viikon kuluttua luimme Helsingin Sanomista kuolinilmoituksen. Mitään mainintaa myöhemmin järjestettävästä surutilaisuudesta ei ollut, joten menetimme lopullisesti tilaisuuden hyvästellä. Tämä ikävä tilanne teki surustamme paljon raskaamman kuin se olisi ollut muuten. (K21)

Kirjeiden perusteella näkyy, että korona-ajan hautajaisista eniten kärsivät vainajan ystävät, jotka eivät rajoitusten takia mahtuneet kutsuttujen listalle.

Osa ystävistä ei tiennyt miten olisi tullut toimia, kun heitä ei kutsuttu hautajaisiin. Yllä oleva ystävä oli soitellut vainajan lapsille ja ilmaissut halukkuutensa jollakin tavalla osallistua hyvästien jättämiseen. Useat muut kokivat, että on kohteliasta olla ottamatta yhteyttä, mutta jäivät kuitenkin pohtimaan, olisiko pitänyt edes lähettää adressi tai muuten osoittaa surunvalittelut läheisille.

Tunteet eivät välittyneet ilman halauksia

Iso osa kirjoittajista korosti sosiaalisen etäisyyden pitämisen vaikeutta hautajaisissa ja esimerkiksi kosketuksen puutteen vaikutusta tunteisiin. 50-vuotias nainen kirjoittaa isoäitinsä hautajaisista:

Ei ollut oikein mitään korvaamaan halausta. Vitsikäs ”Korona-kyynärpää” ei välittänyt niitä tunteita… Surimme omaisen menetystä, mutta myös sitä, että emme voineet lohduttaa toisiamme ja surra meille luontevalla tavalla. Siitä se lisähaikeus. (K37)

Halausten ja muun kosketuksen tärkeys tunteiden osoittamisen välineenä näkyi suurimmassa osassa kirjeistä. Kirjoittajat kaipasivat läheisyyttä saadakseen tukea suruunsa ja osoittaakseen myötätuntoa muille menetyksen kokeneille.

Poikkeusolot tekivät kuolemasta normaalimpaa

Useampi kirjoittaja pohti poikkeusajan hautajaisten vaikutusta suhtautumiseensa kuolemaan ja tämän vaikutuksia omiin tunteisiinsa. Suhteen kuolevaisuuteen sanoitti 49-vuotias veljenpoika:

Toisaalta tuntui jotenkin poikkeuksellisen hyvältä se, että epidemia oli jollain oudolla tavalla tehnyt kuolevaisuudesta ja kuolemasta normaalimpaa. …Hautajaisten katoavaisuudesta kertovat puheet, liturgia ja laulut kävivät poikkeuksellisen voimakkaasti kohti, toisaalta siitäkin olin hämmästynyt, että tässä tilanteessa jopa tädin kuolema tuntui jotenkin vähemmän kohtuuttomalta. Surulliselta, toki… (K10)

Pandemia oli pistänyt monet kirjoittajista miettimään kuolemaa ja myös omaa kuolevaisuuttaan uudella tavalla.

Pandemia oli pistänyt monet kirjoittajista miettimään kuolemaa ja myös omaa kuolevaisuuttaan uudella tavalla. Tämän pohdinnan keskellä läheisen menettäminen ei enää tuntunut epänormaalilta, vaan siihen osasi suhtautua osana elämää. Kuoleman normalisoituessa myös hautajaisten ja niihin osallistumisen merkitys korostui.

Sosiaalinen läheisyys hautajaisissa keskeistä

Korona-ajan hautajaiset herättivät suomalaisissa ristiriitaisia tunteita. Moni koki, että tunteiden osoittaminen ilman halausta maskit naamalla vaikeutti tunteiden ilmaisemista. Tästä huolimatta useat kirjoittajat kokivat, että hautajaiset olivat juuri vainajan näköiset ja juuri sellaiset, jotka he olisivat halunneet pandemiasta huolimatta järjestää.

Yhteenvetona voi todeta, että tutkimukseen osallistuneet näkivät osallistumisen hautajaisiin äärimmäisen tärkeäksi kanavaksi käsitellä menetykseen liittyviä tunteita.

Korona-ajan aikaisempi tutkimus korostaa sosiaalisen etäisyyden ylläpitämistä ja sen lisäävää vaikutusta virtuaaliseen osallistumiseen. Tämän tutkimuksen tulokset eivät tätä näkökulmaa vahvista, vaan korostavat sosiaalisen läheisyyden, erityisesti halauksen ja muun kosketuksen, tärkeyttä tunteiden ilmaisemisessa.

Kirjoittaja

Linkit ja kirjallisuus

Baker, Joseph O., Gerardo Martí, Ruth Braunstein, Andrew L. Whitehead, and Grace Yukich. 2020.

”Religion in the Age of Social Distancing: How COVID-19 Presents New Directions for Research.” Sociology of Religion 81 (4):357-370. doi: 10.1093/socrel/sraa039.

Davies, Douglas J. 2011. Emotion, Identity and Religion. Oxford: Oxford University Press.

West, Karen & Hannah Rumble. 2021. What we´ve learned about bereavement during the pandemic.