Teema 2010/1: Karismaattisuus

Karismaattinen liike on sekä suomalaisessa että kansainvälisessä kontekstissa voimakkaimmin leviävä uskonnollinen suuntaus. Suomessa helluntailais-karismaattisten yhteisöjen määrä on kasvanut koko 1900-luvun. Viime vuosina kirkon yhteydessä elävä karismaattisuus on ollut voimakkaimmin esillä Nokia Mission toiminnan kautta. Mitä yhtymäkohtia Nokia Missiolla on herätysliikkeiden tai sosiaalisten liikkeiden kehityskaareen?

Kautta maailman on uskontoperinteestä riippumatta esiintynyt yksilöitä, jotka saavat arvostusta, valtaa ja seuraajia sen ansiosta, että heillä katsotaan olevan aivan erityislaatuinen suhde Jumalaan, henkiin tai ylipäätään näkymättömään todellisuuteen. Varhaiskantaisissa kulttuureissa uskonnolliset erityistuntijat ovat olleet säännönmukaisesti ihmisiä, jotka ovat hallinneet erilaisia ekstaasitekniikoita.

Karismaattiset ilmiöt, kuten kielilläpuhuminen, sairaiden parantaminen ja profetoiminen, olivat ennen 1960-lukua ensisijaisesti esillä helluntailaisuudessa. Karismaattisuus levisi1960-luvulla myös vanhoihin kirkkokuntiin, kuten episkopaaliseen, luterilaiseen ja katoliseen kirkkoon. Tätä liikehdintää alettiin kutsua karismaattiseksi uudistusliikkeeksi. Tunnusomaista liikehdinnässä mukana oleville kristityille oli, että he painottivat hengellistä kokemusta, jota kutsuttiin henkikasteeksi. Tätä pidetään erityisenä kokemuksena Pyhän Hengen läsnäolosta, jota seuraavat yleensä armolahjojen manifestaatiot. Henkikasteen uskotaan varustavan kristityn tehokkaampaan palveluun sekä todistajan tehtävään.

Under nästan sjutton år isolerade han sig i ett litet rum, kom aldrig ut och vägrade att träffa en endaste människa. Han fick sin mat inskickad igenom en liten lucka, och samma väg skickade han ut sitt nattkärl.

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Vuosituhannen vaihteesta lähtien uuskarismaattinen liike on saanut huomiota ja kannatusta maassamme. Liike korostaa tietoista uskonnollista kääntymystä, yliluonnollisen kokemisen ymmärtämistä kaikkeen arkielämään kuuluvaksi sekä emotionaalisesti latautuneita jumalanpalveluksia. Liikkeen toiminnalle on leimallista verkostomaisuus ja muuttuvuus. Fundamentalistinen raamatuntulkinta on uuskarismaattisessa liikkeessä soveltunut moderniin länsimaiseen elämänmenoon.

Ajanlaskun alun juutalaisuudessa eli liike, johon liityttiin vapaaehtoisesti mutta tiukan seulan läpi. Liike toimi ainakin parisataa vuotta Juudeassa. Qumranin liike kertoo ympäristöstään paljonkin: juutalaisuus oli pirstoutumassa, perinteinen johtajuus kriisissä, ja uusia uskonnollisuuden muotoja kehittymässä. Tiukan ja tarkan uskonnollisen liikkeen ääriviivat tuntuvat yllättävän tutuilta.

Under 1900-talets första decennium uppstod två nya väckelserörelser i Sverige, ungkyrkorörelsen och pingstväckelsen. Ungkyrkorörelsen var en nationellt inriktad väckelserörelse med rötterna i Uppsala Kristliga Studentförbund (UKSF) 1908-09. Den medförde en nyupptäckt av Svenska kyrkan som ett Guds redskap för att nå det svenska folket med evangeliet. Pingstväckelsen kom till Sverige 1907. Den hade inga nationella målsättningar men innebar en nyupptäckt av den karismatiska dimensionen i Nya testamentet. Vilka kontaktytor fanns mellan dessa på ytan så olika rörelser?