Kirjaesittelyt

Ehdoton monoteismi on tullut Israelin uskonnossa hallitsevaksi vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen, ns. Toisen temppelin aikana. Millaista sitten oli Juudassa ja Israelissa harjoitettu uskonto ennen tuota aikaa? Kirsi Valkaman toimittama teos Israelin Uskonto ennen juutalaisuutta: Näkökulmia pronssi- ja rautakauden Palestiinan uskontoihin vastaa tähän kysymykseen. Kirjan kirjoittajat ovat pääasiassa Muinaisisraelilainen uskonto -opintopiirin jäseniä, mutta mukana on muutama varttuneempikin tutkija.

Vanhempi teologipolvi muistelee usein menneiden vuosikymmenten legendaarisia opettajia ja jatkaa heihin liittyvää kertomusperinnettä. Näitä tarinoita kuunnellessa tulee eittämättä mieleen, että tämän päivän yliopistomaailma ei ehkä enää pysty tarjoamaan työpaikkaa vastaavanlaisille persoonille. Mutta toki tiedekunnan opettajien joukosta löytyy yhä omaleimaisia ja inspiroivia persoonallisuuksia. Heihin lukeutuu systemaattisen teologian, erityisesti dogmatiikan yliopistonlehtori Pauli Annala.

Pyhän Benedictuksen luostarisäännön kääntäminen on merkittävä kulttuuriteko. Säännön parissa on työskennellyt teoksen toimittajien, Maiju Lehmijoki-Gardnerin ja Tuija Ainosen lisäksi yhteensä 15 opiskelijaa. Käännöstyö on tehty yhteistyönä teologian, historian ja klassisen filologian opiskelijoiden kesken, jotka ovat joko perustutkintojensa loppusuoralla tai jatko-opiskelijoita Helsingin yliopistossa.

Kalevi Toiviainen selvittää tutkimuksessaan Otto Immanuel Collianderin (1848 – 1924) toimintaa piispana ensin Kuopion (1897 – 1899), sitten Savonlinnan hiippakunnassa (1899 – 1924). Toiviainen on itse toiminut Mikkelin hiippakunnan piispana. Hän kuvaa siten yhtä edeltäjäänsä, siirrettiinhän piispanistuin Collianderin kuoleman jälkeen 1925 Savonlinnasta Viipuriin ja sieltä sotien jälkeen Mikkeliin.

Jaakko Tapanisen kepeästi mutta asiantuntevasti piirtämä henkilökuva osoittaa, miten Eero Huovinen profiloitui Helsingin piispana kansankirkkoa puolustavana keskitien kulkijana. Piispa arvosteli sekä vanhoillisia että uudistusmielisiä mutta suosi keskustelua kurin ja rangaistusten sijasta.

Helsingin Sanomat on ottanut äskettäin kantaa kirkon johtajuuskysymykseen. Lehti katsoo pääkirjoituksessaan 30.10.2010, että kirkon johdolla on syytä itsekritiikkiin. Sen kriisivalmius ei ole toiminut hyvin eikä piispakuntaa voi moittia liiasta johtajuudesta. Piispa Juha Pihkala on Tampereen hiippakunnan vuosikirjassa 2008 Piispa (Minerva) ottanut esille kaksi piispainkokoukseen liittyvää ongelmaa: raskaan koostumuksen ja hitaan kokoontumisrytmin.

Professori Risto Saarisen toimittama Reformaation tunnustukset sisältää monien reformaatioajan teologisten perusdokumenttien käännökset sekä johdannon ja selitykset. Valtaosan sivuista vievät itse tekstit, joita ovat suomentaneet useat systemaattisen teologian osaston opettajat ja tutkijat.

Richard A. Mullerin teos Post-Reformation Reformed Dogmatics on reformoidun teologian tutkimuksen perusteos. Lue dos. Juha Ahvion esittely.

Jean Calvinin 500-vuotissyntymäpäivän kunniaksi julkaistuun sarjaan kuuluu johdatus hänen pääteokseensa Institutio Religionis Christianae. Lue dos. Juha Ahvion esittely teoksesta Theological Guide to Calvin’s Institutes.

Dogmatiikalla ja (kirkko)sosiologialla on enemmän yhteistä kuin usein muistetaan. Emeritusprofessori Heikki Räisänen valottaa teoksessaan The Rise of Christian Beliefs. The Thought World of Early Christians (2010) varhaisten kristittyjen aatemaailmaa juutalaisesta taustasta käsin ja osana oman aikansa kreikkalais-roomalaista kulttuurikontekstia. Tekijän näkemys on, että kristillisen tradition alkuperäisen moninaisuuden tunnistaminen voi pohjustaa sen rakentavaa soveltamista.

Historian professori ja pitkän linjan ympäristöhistorioitsija J. Donald Hughes on kirjoittanut teoksen Maailman ympäristöhistoria (2008). Toivoisin jokaisen tarttuvan tähän mielenkiintoiseen ja tärkeään kirjaan, jossa käydään läpi ihmisen aiheuttamia muutosprosesseja, joilla on ollut suuria vaikutuksia luontoon ja ihmiskunnan historiaan. Lukiessa tuntee jopa häpeää kuuluessaan ihmislajiin, joka on olevinaan älykäs, mutta tuhoaa silti oman elinympäristönsä, puhumattakaan, että pystyisi myöntämään luonnon itseisarvon. Kirjan johtopäätös onkin, että ihmiskunta joutuu muuttumaan – vaikka sitten pakon edessä.