Teema

Pahan ongelmaa pidetään yleensä Jumala-uskoa koskevana ongelmana. Miten Jumala voi olla olemassa, jos maailmassa on paljon pahaa? Se on kuitenkin paljon yleisempi ongelma, joka koskee koko maailman merkityksellisyyttä. Miten maailma voi olla merkityksellinen ja elämä olla hyvää, jos pahaa on olemassa?

Ranskalais-liettualaisen ajattelijan Emmanuel Levinas eettistä ajatteluun on vaikuttanut ratkaisevasti holokaustin kauhistuttava kokemus ja muisto. Juutalaisen kansan holokausti on Levinasille oikeuttamattoman ja syyttömän kärsimyksen paradigma, joka asettaa kyseenalaiseksi teodikistisen asenteen ja haastaa meidät arvioimaan radikaalilla tavalla uudelleen länsimaista maailmankuvaamme.

Marcel Proust eristäytyi makuuhuoneeseensa voidakseen kirjoittaa romaanisarjan oman aikansa ranskalaisen yläluokan elämästä. Erkki Jokinen jättäytyi pois säännöllisestä työelämästä, jotta voisi keskittyä lukemaan ja kirjoittamaan ihmisen pahuudesta ja toivosta toivottomuuden keskellä.

Immanuel Kantin 300-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna. Kant on ajatuksillaan muovannut ajatteluamme, ja muovaa sitä yhä monin eri tavoin. Millaisia uskonnonfilosofisia aiheita Kantin filosofia tarjoaa meille?

Kristilliset rukouskäytännöt ovat muovautuneet aavikoilla ja luostareissa. Mitä erämaaisät ja -äidit ajattelivat rukouksesta?

Taidehistorian näkökulmasta ikonit ovat kristillistä kuvataidetta, jota tutkitaan esimerkiksi ikonografian, tyylihistorian tai estetiikan käsittein. Teologinen aspekti taas korostaa niiden opillista asemaa. Aika ajoin huomio on kohdistunut myös ikonimaalareihin. Mitä heistä tiedämme?

Taide ja teologia ovat molemmat valtavia maailmoja, ja molempia luonnehtii sanojen riittämättömyys. Miten eri taidemuodot näkyvät sakraalitilassa? Entä miten pyhä tunkeutuu taiteeseen sakraalitilan ulkopuolella?

Det kan väl låta udda, men nu tänkte jag faktiskt rota runt efter teologins nollpunkt. Vad ska du där att göra? kanske du frågar. Och var hittar du den?

Det vanliga är att psalmer för barn beskriver Gud, men Britt G. Hallqvist sätter i stället in barnet i en relation till Gud. Det är en aktiv och ömsesidig relation, där både barnen och Gud leker och längtar efter varandra.

I spåren av starka möten med musik och annan konst kan jag säga att jag blivit ’gripen’. Något har talat till mig. Ett ”något mer”. Något ”annat”. Hur vi pratar om detta är naturligt kopplat till hur vi tolkar våra erfarenheter.

Elokuva voi ilmentää hengellisiä ulottuvuuksia jo kerronnallisilla rakenteillaan ja visuaalisilla asetelmillaan.

Detta temanummer har som sin utgångspunkt konst och teologi. När man bjuder in dans till en sådan diskussion, problematiseras fältet väldigt snabbt.

Med sitt rika bildspråk framstår kyrkobyggnaden som den kristna kyrkans yttersta konstform. Men även om kyrkor fortsätter att tilltala oss är frågan om de talar till oss – alltså på ett språk vi förstår. Förmår människan av idag ta till sig den berättelse som kyrkobyggnaden förmedlar?

Alan T. Berger on vuosikymmenien ajan kirjoittanut artikkeleita ja kirjoja Elie Wieselin ajatteluun liittyen. Eräässä varhaisemmassa esseessään How my Mind has Changed (1997) hän avaa henkilökohtaista tietään Wieselin koskettamaksi lukijaksi, ystäväksi ja tutkijaksi. Wieselin vaikuttamana hänestäkin tuli holokaustin historioitsija ja sen tapahtumista nousevan inhimillisen vastuun kansainvälinen kouluttaja.

Ihmiskunnan teknologisoituminen on kuin olympialaisten slogan: nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin. Uudet tekniikat muuttavat käytänteitä mutta myös ajattelemisen tapoja ja inhimillisiä arvostuksia.

Sivilisaatiomme on kehittynyt yhdessä kirjoitustaidon kanssa. Se on tarjonnut mahdollisuuden säilyttää ja rakentaa tietoa sukupolvien yli. Kirjoitusteknologian muutokset ovat syntyneet aina tiettyjen ihmisyhteisöjen tarpeista säilöä ja välittää tietoa.

Tekoälyä hyödyntävät kuvantunnistuspalvelut rakentavat käsityksiä uskonnosta dataistuneessa maailmassa. Tutkimuksessa paljastui, että Amazonin, Googlen ja Microsoftin palveluilla on kuitenkin rasistisia, kristillisiä ja kaupallisia vinoumia.

Onnettomuuksia pidettiin pitkään tapahtumina, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Maanjäristyksen tuhottua Lissabonin vuonna 1755 alettiin etsiä tutkimustietoon pohjautuvia selityksiä katastrofeille. Muutos näkyy yhä tavassamme suhtautua onnettomuuksiin.