Ajankohtaista

Eksistentiaalinen hyvinvointi sisältää ihmiselämän koko kirjon – merkityksen ja kukoistuksen, mutta myös kipukohdat, menetykset ja rajallisuuden. Se ei ole vain yksi hyvinvoinnin osa-alue, vaan tapa ymmärtää, miten ihminen hengittää elämäänsä kokonaisuutena. Tätä kokonaisuutta on kutsuttu jopa hyvinvoinnin tärkeimmäksi muodoksi, ja siitä huolimatta eksistentiaalinen ulottuvuus on edelleen hämmästyttävän alitutkittu.

Eksistentiaalinen resilienssi perustuu merkitykselliseen kuvaan maailmasta ja omasta paikastamme siinä. Merkityksellinen maailmankuva voi kummuta esimerkiksi jumalauskosta tai luottamuksesta ihmiskunnan sosiaalis-moraaliseen kehitykseen. Uskovien perheiden lasten puheissa korostuu usein usko siihen, että Jumalalla on tarkoitus jokaisen ihmisen elämälle.

Elias Simojoki (1899–1940) oli pappi, Akateemisen Karjala-Seuran valajäsen nro 1 ja Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustaja. Hän muun muassa pakeni vihollisten käsistä hypäten sillalta, ajoi eduskunnasta Viroon vallankumousta tekemään, jätti vaatteita päältään tarvitseville, tahtoi militarisoida nuorison ja koki sankarikuoleman vihollisen kituvan hevosen tähden.

Miten ihminen voi kokea jumalallisen ilman uskonnollista taustaa musiikin kautta? Hjalmar Sundénin rooliteoria tarjoaa uskontopsykologisen selityksen hindulaisuudesta lähtöisin olevan vuorolaulun suosiolle. Moni kirtaniin osallistuva suomalainen kokee laulavansa jumalalle, vaikka ei pidä itseään uskonnollisena. Uskontoperinteet tarjoavat ihmisen ja jumalan rooleja, jotka mahdollistavat syvän ja merkityksellisen kokemuksen myös uskontoihin sitoutumattoman henkisyyden parissa.

Ihminen on perusluonteeltaan sosiaalinen olento. Perheenjäsenten, tuttavien ja muiden läheisten ihmisten lisäksi muodostamme suhteita myös erilaisiin näkymättömiin toisiin. Suhde jumalaan heijastelee monin tavoin yleisiä tapojamme olla ihmissuhteessa.  Jo lukiopsykologiassa opetetaan, että ihminen on ”biopsykososiaalinen olento”. Erityisesti ihmisyyden sosiaalinen puoli…

Uskontoa on pidetty erityisen tärkeänä elämän perimmäisten kysymysten ja haasteiden äärellä. Moni kokee uskonnon vastaavan muun muassa kuolemaan ja moraaliin liittyviin kysymyksiin. Yhä useampi ihminen on kuitenkin uskonnoton. Miten uskonnottomat ihmiset kohtaavat perimmäistä huolta, ja mistä uskonnottomat saavat vastauksensa elämän suuriin kysymyksiin? Muun muassa tätä tutkii uskonnottomuuden psykologia.

Uskonnolliset kokemukset voivat olla hyvinkin outoja ja niitä on vaikea erottaa kokemuksista, jotka ovat tyypillisiä mielenterveyden häiriöille. Jonkinlainen ero on kuitenkin tärkeää tehdä, sillä uskonnollisia kokemuksia kohdellaan eri tavoin kuin harhaisia, epäluotettavia kokemuksia. Mitään helppoja ratkaisuja ei kuitenkaan ole.

Hengellinen väkivalta ei ole vain menneiden aikojen suljettujen lahkojen ongelma. Sen muodot elävät ja muuntuvat yhä yhteisöissä, jotka voivat olla uskonnollisia tai ideologisia. Viime vuosina myös Suomen oikeuslaitos on joutunut miettimään, millä rikosnimikkeellä toisen ihmisen vapautta kaventava hengellinen väkivalta pitäisi määritellä. Kun syytteissä alkaa näkyä sana ihmiskauppa, on selvää, että ilmiön vakavuus on vihdoin tunnustettu.

Akateemisen psykologian pioneerit kirjoittivat ahkerasti myös uskonnosta. Uskontopsykologia eli sittemmin pitkään hiljaiseloa, mutta on viime vuosikymmeninä ollut selvässä nousussa. Psykologian näkökulmat ovat nykyään käytössä kaikilla suomalaisen yliopistoteologian aloilla. 

Helsingin yliopiston teologian opiskelija tai tohtorikoulutettava, haluatko oppia tiedeviestintää ja osallistua teologisen tutkimuksen popularisointiin?

Timo Kallisen ja Teuvo Laitilan toimittama Sekularismit on kymmenestä luvusta ja johdantoluvusta sekä neljän eri osion lyhyistä alkusanoista koostuva teos. Vertaisarvioidun kirjan ote on tieteellinen, mutta se pyrkii myös yleistajuisuuteen. Kirjoittajien joukko on monitieteinen; mukana on uskontotieteilijöitä, antropologeja, teologeja ja poliittisen historian tutkijoita. 

Friedrich Schleiermacherin teologiaan on kohdistunut voimistunutta tieteellistä kiinnostusta. Saksan Kielissä syksyllä 2025 järjestetyssä konferenssissa esiteltiin Schleiermacher-tutkimuksen ajankohtaisia näköaloja reseption, muutoksen ja mielikuvituksen teemoissa. Uskonnon yksilöllistä ulottuvuutta käsitellyt teologi on ajankohtainen…

Teologisen Aikakauskirjan vuoden neljäs numero on ilmestynyt! Tutustu uuden numeron kiinnostaviin artikkeleihin, kirja-arvioihin, katsauksiin ja keskusteluun Teologisen Aikakauskirjan nettisivuilla! Tilaa TA Toimitukselta Juhlii työn merkeissäOuti Lehtipuu Artikkeleita ”Jollei jouluna ole lunta…”…

Evankelis-luterilaisen kirkon Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän koollekutsumien keskustelujen sarja eteni marraskuussa 2025 teemaan, jota voisi pitää lähes itsestäänselvänä. Tottahan toki ”Abrahamin lasten” – siis abrahamilaisiksi kutsuttujen uskontojen – on ennemmin tai myöhemmin keskusteltava Abrahamista, kantaisästä ja profeetasta, ja siitä millaisia opetuksia kirjoituksistamme voimme häntä koskien löytää.

Hur ser ungas religiositet ut idag? Och vad kan man lära från en studie av den?

Nuorisotutkimuksessa uskonto on ollut pikemminkin katveessa kuin keskiössä. Tästä kertoo esimerkiksi se, että vuoden 2006 uskontoteemaisen Nuorisobarometrin jälkeen seuraava vastaava tietoa sai odottaa vuoden 2023 Nuorisobarometriin asti. Tuolloin teemana oli katsomukset ja hengellisyys.

Huoli maailman tulevaisuudesta yhdistää useimpia nuoria, mutta ympäristöarvot eivät välttämättä näy käytännön toiminnassa. Nuorten arvomaailma ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Katsomustietoinen kasvatus voisi tukea nuorten tulevaisuususkoa ja kasvua ympäristövastuullisuuteen.

Kristitty- ja muslimitaustaisilla nuorilla on positiivisia käsityksiä toisistaan ryhmänä ja he osoittavat hyväksyntää toistensa ryhmää kohtaan. Samaan aikaan nuoret arvioivat, että muslimit kokevat tai saattavat kokea ulkopuolisuutta.