Kirja-arvostelu: Encounters of the Children of Abraham from Ancient to Modern Times

Abrahamilaiset uskonnot juutalaisuus, kristinusko ja islam on otettava huomioon, kun halutaan ymmärtää länsimaisten yhteiskuntien henkistä, yhteiskunnallista ja uskonnollista perustaa. Kyseisten uskontojen vaikutusta kansakuntien ja yksilöiden kulttuuriperintöön ja päivittäiseen elämään ei voi aliarvioida. Historian vaiheissa ne ovat toisinaan olleet tietoisesti tai harkitusti väärinkäytettyinä läsnä monessa konfliktissa.

Näiden kolmen uskonkäsityksen perustavat, pyhinä pidetyt dokumentit ja eri vuosisatoina omaksutut monet tulkintatraditiot sekä niihin perustuvat uskon nykyiset ilmaukset tarjoavat merkittävän aineiston sekä tutkijoille että vuoropuheluja käyville. Julkaistessaan tämän teoksen kustantaja Brill osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun, jonka tiimoilta on ilmestynyt viime vuosina useita merkittäviä tutkimuksia. Niistä mainittakoon tässä esimerkiksi Jakob J. Petuchowski & Clemens Thoma & Ludwig Hagemann & Adel Th. Khoury:  Lexikon der Begegnung Judentum – Christentun – Islam. Herder: Freiburg 2009. Heribert Busse: Die theologisechen Beziehungen des Islams zu Judentum und Christentum. Wissenschaftliche Buchgesellschaft: Darmstadt 1991. Hans-Martin Barth: Dogmatik evangelischer Glaube im Kontext der Weltreligionen. Christian Kaiser:  Gütersloh 2002. Karl-Josef Kuschel: Juden Christen Muslime – Herkunft und Zukunft. Patmos: Düsseldorf 2007. Ernst Fürlinger (Hg.): Der Dialog muss weitergehen. Ausgewählte vatikanische Dokumente zum interreligiösen Dialog (1964–2008). Herder: Freiburg 2009. Timo Vasko: Luomisesta Jumalan valtakuntaan. Schalom Ben-Chorinin ilmoituskäsityksen muodostuminen dialogissa kristinuskon ja islamin kanssa. STKJ 216: Helsinki 1999. Timo Vasko: Johannes Damaskolainen kristinuskon ja islamin välisessä vuoropuhelussa 700-luvulla. Kirkko ja islam -julkaisuja 3, Kirkkohallitus: Helsinki 2011.Timo Vasko

Teoksissa ja artikkeleissa tarkastellaan kolmen uskonnon kannattajien rauhanomaisia ja väkivaltaisia kohtaamisia. Monipuolisuudessaan niihin sisältyy sekä yhteistä hyvää edistävää toimintaa että monenlaisia vuoropuheluja.  

Arvosteltavana olevan kokoomateoksen kirjoittajien kansainvälinen ja suomalainen asiantuntemus ilahduttaa lukijaa.  Toimittajina ovat Vanhan testamentin eksegetiikan professori Antti Laato ja eksegetiikan ja judaistiikan yliopistonopettaja, TT Pekka Lindqvist, molemmat Åbo Akademista.  Heidän laatimastaan johdannosta käy ilmi, että monet teoksen artikkelit perustuvat esitelmiin, jotka pidettiin Turussa vuonna 2005 ”Abrahamin lapset” -nimisessä alan tutkijoiden kokoontumisessa. On hyvä, että ne nyt saavat ansaitsemansa laajan julkisuuden. Åbo Akademi on selvästi alan tutkimuksen keskiössä: kirjoittajista siellä työskentelevät Antti Laaton ja Pekka Lindqvistin lisäksi Ruth Illman, Hans-Olof Kvist, Erkki Koskenniemi ja Hannu Töyrylä.

Julkaisun 16 asiantuntijan artikkelit avaavat uutta tietoa sisältäviä ja aikaisempia tietoja syventäviä näköaloja kolmen uskonnon maailmaan. Teoksessa on viisi osaa. Ensimmäisessä osassa uskontojenvälistä dialogia teoreettisesta näkökulmasta selvittävät dos. Ruth Illman ja prof. (em.) Hans-Olof Kvist. Illmanin kohteena ovat dialogin filosofiat, joiden muotoilijoina ovat Martin Buber, Hans-Georg Gadamer ja E. Levinas. Illman luonnehtii osuvasti dialogia: ”Dialogue is nohalf-hearted hobby. To reach another person – as different but intrinsically import – we need both engagement and self-reflection, the willingness and the striving to become an I for somebody else`s Thou.” (s. 25). Kvist puolestaan selvittää akateemisen uskontoteologioiden määrittelemisen problematiikkaa ja uskontojen kannattajien välistä dialogia. Tähän hänellä on hyvät edellytykset, onhan hän mm. yhdessä allekirjoittaneen kanssa osallistunut dialogeihin Suomessa, Libanonissa ja Syyriassa.

Toisen osan artikkeleissa keskitytään Raamatun tulkintaan. Dosentti Erkki Koskenniemen tekstinä on juutalaista etiikkaa ja syntymättömän elämän kunnioitusta koskeva Exodus 21: 22-25; hän käy läpi tulkinnan varhaista historiaa käyttämällä apuna monia heprealaisia, kreikkalaisia ja latinalaisia versioita. Prof. Gerhard Langer (Salzburg) avaa Esauta koskevaa tulkintahistoriaa juutalaisuudessa ja pohtii Esau-hahmon soveltumista em. kolmen uskonnon väliseen dialogiin.

Kolmannessa osassa paneudutaan kolmen uskonnon kohtaamisiin myöhäisantiikin aikana. Prof. Antti Laato tarkastelee Justinos Marttyyrin suhdetta juutalaisuuteen tämän kahden teoksen sisältämän Vanhan testamentin tulkinnan avulla. Teokset ovat Apologia ja Dialogi Tryfon kanssa. ”The right way to read Justin`s Dialogue is to understand that Christianity was a Jewish movement from the outset. Jesus and all the Apostles were Jews. The New Testament writers were Jews.” (107). Prof. Jacob Neusnerin artikkeli käsittelee rabbiinisen kirjallisuuden käyttämistä Uuden testamentin kirjoitusten selittämisessä ja Uuden testamentin kirjoitusten käyttämistä rabbiinisen kirjallisuuden selittämisessä. Prof. (em.) Günter Stemberger (Wien) antaa nykyisen tutkimuksen valossa katsauksen rabbiinisen kirjallisuuden sisältämään reaktioon, joka kohdistui roomalaisen Palestiinan kristillistämiseen ja siellä pieneen kristilliseen vähemmistöön.  TT Pekka Lindqvistin tarkastelun kohteena on varhaisen juutalaisuuden asenne kristinuskoa kohtaan. Hän löytää siitä vähemmän vihamielisiä nyansseja.  Auktoritatiiviset tekstit eivät eri syistä anna koko kuvaa tilanteesta: eri uskonnolliset ryhmät saattoivat myös elää rinnakkain ja kohdata toisiaan rauhanomaisesti.

Osa neljä, joka on teoksen laajin ja sisältää kuusi artikkelia,valaisee kolmen uskonnon kannattajien vihamielisyyksiä ja kohtaamisia keskiajalla. Prof. David Thomas (Birmingham) tarkastelee varhaisen islamilaisen yhteisön avoimia ja suljettuja puolia, ja tällöin myös alistavaa dhimmi-järjestelmää. Sitä käytettiin niitä kohtaan, jotka eivät olleet muslimeja. ’Ali al-Tabarin henkilöhistoria saa artikkelissa varsin paljon tilaa.  Ph.D., TL Mikko Louhivuori käsittelee artikkelissaan varhaisen ikonoklasmin arkeologisia ongelmia. Hän osoittaa, että Jazid ibn ʿAbd-el-Malikin ikonoklasmia koskeva vuoden 721 päätös ei ollut tarkoitettu muslimeille, vaan suunnattu kristittyjä vastaan.  Prof. Jaakko Hämeen-Anttilan artikkelissa selvitetään myöhäisantiikin kulttuurin periytymistä islamilaiseen kulttuuriin. Muslimit olivat kiinnostuneita kreikkalaisesta kulttuurista ja välittivät sen perinnöstä. Nykyiset islamin ja kristinuskon väliset monet eroavaisuudet Euroopassa saavatkin selityksensä paljolti valistusajan filosofian vaikutushistoriasta.

Ph.D. Mariano Gómez-Aranda (Madrid) on tutkinut muslimien ja juutalaisten välisiä tieteellisiä yhteyksiä keskiajan Espanjassa erityisesti molempien uskontojen käyttämien kalenterien problematiikan osalta. Tässä yhteydessä mm. Abu Masharin ja Abraham ibn Ezran tutkimukset otetaan huomioon. Yhteydet hellenistisiin ja muslimifilosofeihin saavat artikkelissa tilaa. Tohtoriopiskelija Hannu Töyrylä selvittää artikkelissaan aristoteelisen filosofian vaikutusta keskiajan juutalaiseen ajatteluun ja raamatuntulkintaan. Hän tarkastelee mm. karaiittijuutalaisuuden tukeutumista islamilaiseen filosofiaan ja sen yhteyttä kreikkalaiseen filosofiaan. Lukijaa valistetaan myös kronologisella taulukolla (s. 273).

Apulaisprofessori Felicia Waldman (Bukarest) tutkii kolmen uskonnon mystiikan alueella tapahtuvaa vuorovaikutusta 13. ja 14. vuosisadalla Espanjassa. Tällöin juutalaisuuden ja sufismin välillä on tapahtunut vaikutteiden vaihtoa. Ibn al-Arabin mystiikasta on löydettävissä jälkiä Abraham Abulafian ja Ramundus Lullusin kirjoituksista.

Viidennessä osassa käsitellään em. kolmen uskonnon nykyaikana kulttuurin alalla tapahtunutta kohtaamista. Professori Martin Tamcken (Göttingen) artikkeli on osa saksalaista lähetystyötä Lähi-Idässä koskevaa laajempaa tutkimusta, keskittyen vuosien 1903–1908 tapahtumiin Mahabadissa, Iranissa. Tutkimus tuo esiin lähetysstrategiassa esiintyneet ongelmat. Näihin kuului erityisesti paikallisten uskonnollisten traditioiden jättäminen huomiotta kohdattaessa muslimeja ja juutalaisia.  Laajat alaviitteet avartavat lähetyshistorian tuntemista.

Apulaisprofessori Wilhelmus (Pim) Valkenberg (Maryland) keskittyy selvittämään Abrahamin symbolina käyttämisen vaikutushistoriaa kolmen uskonnon uskontojenvälisessä yhteistyössä. Hänen mielestään kolmea uskontoa tarkoittava ilmaisu ”abrahamilaiset uskonnot” on merkityksellisempi kuin esimeriksi ”monoteistiset uskonnot”, ”Kirjan uskonnot” tai ”profeetalliset uskonnot”, koska ne ovat läheisellä tavalla yhteydessä toisiinsa.  Hän myös tarkastelee kontekstia, jossa Abraham esiintyy kolmen uskonnon välisissä dialogeissa. 

Kokoomateoksen 16 artikkelia ovat suositeltavaa luettavaa: jokainen niistä luotaa kiinnostavalla tavalla kolmen abrahamilaisen uskonnon traditioita ja tarjoaa aineistoja niin itseopiskeluun kuin monenlaisiin koulutustilanteisiin.

Kirjoittaja: TT Timo Vasko, missiologian dosentti
timo.vasko (at) helsinki.fi