Kätketty ja vaiettu
Paavo Kettunen: Kätketty ja vaiettu. Suomalainen hengellinen häpeä. Kirjapaja: Helsinki 2011.
Syyllisyys liittyy ihmisen tekoihin, häpeä liittyy ihmisen minuuteen ja olemiseen. Tämä on käytännöllisen teologian tohtorin Paavo Kettusen johto-ajatus tutkimuksessa, jonka pohjana on yli neljäsataa suomalaisten hengellisestä häpeästä kirjoittamaa kirjettä. Kettunen kertoo häpeän nousseen hänen silmiensä eteen edellisen vastaavanlaisen tutkimuksen yhteydessä, jonka aiheena oli suomalaisten kokemukset ripistä (Paavo Kettunen: Suomalainen rippi. Kirjapaja: Helsinki 1998). Kettunen havaitsi tutkimuksessaan, että ihmiset kokivat syyllisyydeksi asioita, jotka liittyivät ihmisenä olemisen kipuihin – häpeään, joka kosketti ihmisen koko olemusta.
Kettunen tähdentää tutkimuksessaan, että arvottomaksi ja osattomaksi itsensä kokevat pukevat omaan olemiseen liittyvän häpeän ja hädän usein syyllisyydeksi, johon toivotaan anteeksiantoa. Syyllisyyden ja häpeän ilmiasu on hyvin samankaltainen, vaikka kyseessä on kaksi eri asiaa. Anteeksi antamalla näitä ”häpeän syntejä”, auttajat ovat sivuuttaneet ihmisen varsinaisen hädän ja itse asiassa vain vahvistaneet ihmisen olemiseen liittyvää häpeää.
Kettunen käsittelee tutkimusta varten kirjoitettuja kirjeitä eräänlaisina valituspsalmeina, joissa häpeään sidotut huutavat hätäänsä julki ihmisille ja Jumalalle. Ihmisen perustarve on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi kokonaisvaltaisesti. Tämä perustarve on ihmisellä niin suhteessa toisiin ihmisiin kuin Jumalaan. Tutkimuksessa kulkeekin kaksi näkökulmaa rinnakkain ja sisäkkäin, psykologinen ja teologinen. Kumpikin näkökulma auttaa lukijaa oivaltamaan häpeän syntymekanismia, sitä ylläpitäviä rakenteita ja sen hengellistä ulottuvuutta.
Tutkimuksen teologinen näkökulma johtaa lukijan myös miettimään, miksi ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta ja koko pelastushistoriaa on jäsennetty niin voimakkaasti pelkästään syyllisyyden ja anteeksiantamuksen näkökulmasta. Kettunen nostaa esille näkökulman, jossa Kristuksen koko elämän ja ennen kaikkea kärsimyshistorian voisi nähdä myös häpeään sidotun ihmisen tukemisena ja pelastamisena.
Tutkimus on rohkea ja suora puheenvuoro asiasta, josta on liian pitkään vaiettu. Se on myös sielunhoidollinen ja kantaaottava. Kettunen antaa äänen niille, joiden äänen häpeä on tukahduttanut.
Kirjoittaja Tero Massa on uskonnonfilosofian jatko-opiskelija.